Tulvien huomioiminen maankäytön suunnittelussa

Ajankohtaista

 

Katso myös:

Suomessa on monilla paikkakunnilla todettu, että taajamien kasvaessa erityisesti asuinrakennusten käyttöön on otettu sellaisia alueita, joilla tulvien todennäköisyys on varsin suuri. Näiden alueiden tulvasuojelun parantaminen voi olla hyvin kallista. Maankäytön suunnittelussa tulisikin huolehtia siitä, että turvallisuustaso on riittävä.

Kittilän keskustaa tulvan peittämänä pari päivää ennen Ounasjoen virtaamahuippua toukokuun lopussa 2005. Kuva: Sauli Koski, Studio Tunturi-Lappi Oy.

 

Vesistöt ovat arvokas maisematekijä, minkä seurauksena erityisesti asutusta mielellään sijoitetaan vesistöjen rannoille. Uutta asutusta suunniteltaessa ja rakennettaessa rakenteet tulee sijoittaa riittävän ylös. Tätä edellyttää myös maankäyttö- ja rakennuslaki. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (ELY-keskukset) antavat suosituksia alimmista rakentamiskorkeuksista. Järville annettuja suosituksia on julkaistu myös internetissä.

Maankäyttömuodot vaikuttavat alimpiin rakentamiskorkeuksiin

Eri maankäyttömuodot asettavat tulvasuojelun tasolle erilaisia tavoitteita. Vuonna 2014 julkaistussa Tulviin varautuminen rakentamisessa -oppaassa on annettu suositus, että ympärivuotinen asutus tulisi sijoittaa niin korkealle, että sille voi aiheutua vahinkoa vasta sellaisesta tulvakorkeudesta, jonka voidaan arvioida esiintyvän keskimäärin kerran 100...200 vuodessa (vuotuinen todennäköisyys 0,5...1,0 %). Opas koskee paitsi sisävesiä, myös merenrantoja. Toisaalta vaarallisia aineita käsittelevillä teollisuuslaitoksilla ja varastoalueilla raja-arvon tulisi olla esimerkiksi kerran 10 000 vuodessa toistuvan tulvan tasolla (vuotuinen todennäköisyys 0,01 %). Alimman rakentamiskorkeuden määrittämistä on käsitelty tarkemmin erillisellä sivulla: Alimpien rakentamiskorkeuksien määrittäminen.

Ilmastonmuutos saattaa lisätä tulvariskiä

Ilmastonmuutoksen on arvioitu pahentavan Suomessa vesistötulvien riskiä erityisesti suurissa vesistöissä ja talviaikana. Suomenlahdella merenpinnan nousu olisi Ilmatieteen laitoksen arvion mukaan noin 30 cm vuoteen 2100 mennessä. Pohjanlahdella maankohoaminen riittänee kumoamaan merenpinnan nousun vielä vuoteen 2100 saakka. Korkeimpien ennusteiden toteutuessa merenpinta nousisi kuitenkin kaikkialla Suomen rannikolla, Suomenlahdella jopa yli 90 cm. Ilmastonmuutoksen ja maankäytön muutosten vaikutuksia tulevaisuuden tulvariskiin on selvitetty raportissa Suomen tulvariskit nyt ja tulevaisuudessa (Suomen ympäristökeskuksen raportteja 30/2018)

Taajamissa aiheutuu rankoilla sateilla vahinkoja veden tulviessa kellareihin. Näitä vahinkoja on pahentanut taajamien kasvu ja asfalttialueiden määrän lisääntyminen, kun sadevesiviemärien vetokyky ei ole samalla kasvanut. Myös arvioitu ilmastonmuutoksen aiheuttama sateiden rankkuuden lisääntyminen suurentaa hulevesitulvariskiä. Vahinkoja voidaan pienentää esimerkiksi rakentamalla tulvavesille erityisiä pidätysalueita.

 

 

 
 
Lisätietoja

Yli-insinööri Mikko Huokuna ja kehitysinsinööri Antti Parjanne, Suomen ympäristökeskus SYKE, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

 

Alueellista tietoa, valitse ELY-keskus

Tulvien huomioiminen maankäytön suunnittelussa - Uusimaa

Uudenmaan ympäristökeskuksen vuonna 2004 julkaistussa raportissa määritettiin suosituksia alimmista rakentamiskorkeuksista vesistöjen varsilla tulvavahinkojen estämiseksi. Raportti sisälsi alun perin suositukset 43 järvelle Uudenmaan alueella. Myöhemmässä vaiheessa selvitystä laajennettiin käsittämään kaikkiaan 91 järveä.

Suosituskorkeudet päivitettiin Uudenmaan ELY-keskuksen toimesta vuonna 2014 mm. lisääntyneiden havaintoaineistojen perusteella. Samalla suosituskorkeudet päivitettiin valtakunnalliseen N2000-korkeusjärjestelmään.

Alin suositeltava rakentamiskorkeus tarkoittaa sitä korkeustasoa, jonka alapuolelle ei tule sijoittaa kastuessaan vaurioituvia rakenteita. Suosituksen mitoituskriteerinä on pääsääntöisesti käytetty keskimäärin kerran 50 vuodessa toistuvaa tulvakorkeutta. Määritettyyn tulvakorkeuteen on lisätty harkinnanvarainen korkeus 0,3 – 1,0 metriä järvestä ja käytettävissä olleista havainnoista riippuen. Laajojen ulapoiden kohdalla on lisätty vielä aaltoiluvara. Käytännössä suosituskorkeudet vastaavat vähintään kerran sadassa vuodessa toistuvaa tulvaa.

Suositusten määrittely on pyritty perustamaan pitkään hydrologiseen havaintosarjaan. Niiden järvien osalta, joilta havaintoja ei ole ollut käytettävissä, on määritys perustunut maastomittauksiin ja teoreettisiin laskelmiin.

Alimmat suositeltavat rakentamiskorkeudet Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan suurimmilla järvillä (pdf 524 kt)

Luettelo Uudenmaan järvien alimmista suositeltavista rakentamiskorkeuksista, päivitetty 16.6.2014, korjaus 9.2.2018, 29.6.2018 (pdf 37 kt)

Julkaistu 6.9.2013 klo 14.49, päivitetty 14.8.2018 klo 9.57
Julkaistu 24.6.2013 klo 16.24, päivitetty 20.12.2018 klo 13.50