Suomessa on monilla paikkakunnilla todettu, että taajamien kasvaessa erityisesti asuinrakennusten käyttöön on otettu sellaisia alueita, joilla tulvien todennäköisyys on varsin suuri. Näiden alueiden tulvasuojelun parantaminen voi olla hyvin kallista. Maankäytön suunnittelussa tulisikin huolehtia siitä, että turvallisuustaso on riittävä.
Kittilän keskustaa tulvan peittämänä pari päivää ennen Ounasjoen virtaamahuippua toukokuun lopussa 2005. Kuva: Sauli Koski, Studio Tunturi-Lappi Oy.
Vesistöt ovat arvokas maisematekijä, minkä seurauksena erityisesti asutusta mielellään sijoitetaan vesistöjen rannoille. Uutta asutusta suunniteltaessa ja rakennettaessa rakenteet tulee sijoittaa riittävän ylös. Tätä edellyttää myös maankäyttö- ja rakennuslaki. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (ELY-keskukset) antavat suosituksia alimmista rakentamiskorkeuksista. Järville annettuja suosituksia on julkaistu myös internetissä.
Maankäyttömuodot vaikuttavat alimpiin rakentamiskorkeuksiin
Eri maankäyttömuodot asettavat tulvasuojelun tasolle erilaisia tavoitteita. Vuonna 2014 julkaistussa Tulviin varautuminen rakentamisessa -oppaassa on annettu suositus, että ympärivuotinen asutus tulisi sijoittaa niin korkealle, että sille voi aiheutua vahinkoa vasta sellaisesta tulvakorkeudesta, jonka voidaan arvioida esiintyvän keskimäärin kerran 100...200 vuodessa (vuotuinen todennäköisyys 0,5...1,0 %). Lisäksi tulee ottaa huomioon ilmastonmuutoksen mahollisesti tulvavaaraa lisäävä vaikutus. Opas koskee paitsi sisävesiä, myös merenrantoja. Toisaalta vaarallisia aineita käsittelevillä teollisuuslaitoksilla ja varastoalueilla raja-arvon tulisi olla esimerkiksi kerran 10 000 vuodessa toistuvan tulvan tasolla (vuotuinen todennäköisyys 0,01 %). Alimman rakentamiskorkeuden määrittämistä on käsitelty tarkemmin erillisellä sivulla: Alimpien rakentamiskorkeuksien määrittäminen.
Ilmastonmuutos saattaa lisätä tulvariskiä
Ilmastonmuutoksen on arvioitu pahentavan Suomessa vesistötulvien riskiä erityisesti suurissa vesistöissä ja talviaikana. Suomenlahdella merenpinnan nousu olisi Ilmatieteen laitoksen arvion mukaan noin 30 cm vuoteen 2100 mennessä. Pohjanlahdella maankohoaminen riittänee kumoamaan merenpinnan nousun vielä vuoteen 2100 saakka. Korkeimpien ennusteiden toteutuessa merenpinta nousisi kuitenkin kaikkialla Suomen rannikolla, Suomenlahdella jopa yli 90 cm. Ilmastonmuutoksen ja maankäytön muutosten vaikutuksia tulevaisuuden tulvariskiin on selvitetty raportissa Suomen tulvariskit nyt ja tulevaisuudessa (Suomen ympäristökeskuksen raportteja 30/2018)
Taajamissa aiheutuu rankoilla sateilla vahinkoja veden tulviessa kellareihin. Näitä vahinkoja on pahentanut taajamien kasvu ja asfalttialueiden määrän lisääntyminen, kun sadevesiviemärien vetokyky ei ole samalla kasvanut. Myös arvioitu ilmastonmuutoksen aiheuttama sateiden rankkuuden lisääntyminen suurentaa hulevesitulvariskiä. Vahinkoja voidaan pienentää esimerkiksi rakentamalla tulvavesille erityisiä pidätysalueita.
Lisätietoja
Yli-insinööri Mikko Huokuna ja kehitysinsinööri Antti Parjanne, Suomen ympäristökeskus SYKE, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi