Tulvien huomioiminen maankäytön suunnittelussa - Pohjois-Savo

Suositus alimmista rakentamiskorkeuksista

Alimman rakentamiskorkeuden määrittämisessä lähtökorkeus on keskimäärin kerran 100 vuodessa sattuvan tulvan korkeus, johon lisätään harkinnanvarainen rakennustyypistä sekä kunkin vesistön ominaispiirteistä ja aaltoiluvarasta johtuva lisäkorkeus.

Rakentamiskorkeus määritellään tilastojen ja havaintojen avulla

Alin tulvien kannalta hyväksyttävä rakentamiskorkeus tarkoittaa sitä ylintä korkeutta, jolle vesi voi nousta ilman, että se vahingoittaa rakenteita.  Se määräytyy kolmen eri tekijän summana:

  • Keskimäärin kerran 100 vuodessa esiintyvä ylin tulvakorkeus (HW 1/100) tai
    keskimäärin kerran 50 vuodessa esiintyvä ylin tulvakorkeus, johon lisätään 30
    cm (HW 1/50 + 0,3 m)
  • harkinnanvarainen lisäkorkeus, johon sisältyy:
    • rakennustyypistä aiheutuva lisäkorkeus
    • ilmastonmuutoksesta aiheutuva lisäkorkeus
    • vesistön ominaisuuksista johtuva lisäkorkeus
    • avointen ulapoiden rannoilla harkinnanvarainen aaltoiluvara
  • Mikäli tällä tavoin saatu korkeus on havaintojen mukaan joskus ylitetty, tulee tämä ylin havaittu tulvakorkeus ottaa määrääväksi rakennuspaikkaa ja perustamiskorkeutta hyväksyttäessä.

Lisäkorkeudet riippuvat vesistön ominaisuuksista

Harkinnanvaraisen lisäkorkeuden vesistön ominaisuuksista johtuvan osan arvioimisessa tulee ottaa huomioon muun muassa:

  • Säännöstellyissä järvissä, joihin on määrätty vedenkorkeuden yläraja, tulisi alin rakentamiskorkeus määritellä yleensä vähintään 0,5 m ylärajaa ylemmäksi.
  • Vesistöissä, joissa vedenkorkeusvaihtelut ovat suuria, tulisi lisäkorkeuden olla vähintään 0,7 m.
  • Mikäli vesistössä on suuri jääpato- tai suppotulvien esiintymisen riski, tulisi lisäkorkeuden olla vähintään 0,7 – 1 m, ellei kyseisellä alueella ole tehty tarkempaa selvitystä jääpato- ja suppotulvien vedenkorkeuksista. Paikoitellen jokivesistöissä lisäkorkeuden olisi hyvä olla suurempikin.
  • Mallien epätarkkuuksista johtuen lisäkorkeuksia tarvitaan, jos toistuvuuksia arvioidaan mallien avulla havaintoasemien ulkopuolella.
  • Vedenpinta voi tuulen ja ilmanpaineen vaikutuksesta kallistua järvessä 5...10 cm.
  • Mahdolliset tulvia lisäävät muutokset, kuten liettyminen ja eroosio sekä kuivatus ja rakentamistoimenpiteet.
  • Maankohoamisen pieni vaikutus eräissä suurissa järvissä sekä Pohjanmaan jokien pitkissä suvannoissa ja suistoalueilla.
  • Suistoalueilla vesistötulvan ja merivesitulvan mahdollinen yhteisvaikutus.

Alin suositeltava rakentamiskorkeus eräillä Pohjois-Savon järvillä (pdf, 2 Mt)

Julkaistu 17.9.2013 klo 8.50, päivitetty 22.8.2014 klo 14.42