Tulvariskien hallinnan toimenpiteet ja hankkeet

Tulvariskien hallinnalla tarkoitetaan sellaisten toimenpiteidenjalasjarvi_pengerrysta_vahvistetaan20042013.jpg kokonaisuutta, joiden tavoitteena on arvioida ja vähentää tulvariskejä ja estää tai vähentää tulvista aiheutuvia vahinkoja. Toimenpiteet voivat olla esimerkiksi perinteisiä tulvapenkereitä tai ei-rakenteellisia toimenpiteitä kuten tulvariskistä tiedottaminen alueen asukkaille. Toimenpiteet voivat kattaa koko vesistöalueen tai vain yksittäisen kohteen ja niissä voidaan keskittyä esimerkiksi tulvariskien vähentämiseen, valmiustoimiin ja toimintaan tulvatilanteessa.

Tulvariskien vähentäminen

Tulvariskien vähentämisellä tarkoitetaan sellaisia ennakkoon toteuttavia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on vähentää mahdollisia tulvavahinkoja, alueen vahinkopotentiaalia sekä estää tulvariskin kasvua. Tulvariskien syntymistä voidaan ennaltaehkäistä erityi­sesti maankäytön suunnittelun avulla: huomioimalla tulvariskialueet rakennuspaikan valinnassa ja pienen­tämällä myös tulvariskialueella tapahtuvan rakentamisen herkkyyttä tulvan aiheuttamille vahingoille. Keinoina tähän ovat esimerkiksi kaavoitus, rakentamismääräykset sekä suositukset alimmista rakentamiskorkeuksista.

Muiksi tulvariskiä ennaltaehkäiseviksi toimenpiteiksi voidaan lukea myös tulvien todennäköisyyksien ja vahinkojen arviointi sekä tulvavaara- ja tulvariskikartoitukset. Tärkeä ennaltaehkäisykeino on myös alueen asukkaiden tulvatietoisuuden lisääminen ja siihen tähtäävät toimet kuten esimerkiksi ohjeet tulvaan varautumisesta.

Tulvien ehkäisyllä tarkoitetaan rakenteita ja toimenpiteitä, joilla vesistötulvan syntyminen estetään tai tulvaa pienennetään, mukaan lukien tulvavesien pidättäminen vesistöalueella ja vesistön säännöstelyä ja juoksutusta varten tehtävien rakenteiden kuten patojen ja tekojärvien rakentaminen ja käyttö.

Tulvasuojelu

Tulvasuojelulla tarkoitetaan sellaisten pysyvien rakenteiden suunnittelua ja rakentamista, joiden tarkoituksena on estää tai vähentää tulvista aiheutuvia haitallisia vaikutuksia. Pääasiallisia keinoja ovat perinteisesti olleet jokien ja purojen perkaukset, rantojen pengerrykset ja vesistöjen säännöstelytoimenpiteet.

Tulvasuojelussa kiinnitetään nykyisin erityistä huomiota vesistökunnostukseen, maisemanhoitoon, luonnon monimuotoisuuteen ja vesistökuormituksen vähentämiseen. Pyrkimyksenä on noudattaa luonnonmukaisen tulvasuojelun periaatteita. Tulvasuojeluhankkeet ovatkin nykyään moniulotteisia vesistötöitä, joiden suunnittelussa ympäristövaikutusten arviointi on keskeisessä osassa. Luonnonmukaisessa tulvasuojelussa pyritään veden pidättämiseen valuma-alueella. Tämä on mahdollista etenkin säilyttämällä vanhoja ja luomalla uusia tulva-alueita, muodostamalla erillisiä tulvauomia ja tekemällä pengerryksiä mahdollisimman kauas uomasta.

Valmiustoimet

Valmiustoimilla tarkoitetaan tulvan uhatessa suoritettavia toimenpiteitä mukaan lukien tulvaennusteet ja tulvavaroitusjärjestelmät. Myös tulvatilannetoiminnan suunnittelu ja harjoittelu kuuluvat valmiustoimiin.

Toiminta tulvatilanteessa

Toimintaan tulvatilanteessa kuuluvat tulvan aikana suoritettavat toimenpiteet, joiden tarkoituksena on estää tai vähentää tulvasta aiheutuvia vahinkoja. Tällaisia toimenpiteitä ovat muun muassa tilanteen vaatima tiedotustoiminta, vesistön säännöstely ja muu juoksutusten säätely, vesistössä suoritettavat toimenpiteet kuten hyytöpatojen muodostumisen estäminen, jääpuomien asentaminen tai jääpatojen hajottaminen sekä pelastustoiminta kuten väestön evakuointi tai kohteiden suojaaminen tilapäisin rakentein.

Aikaisemmin yleisesti käytetty käsite "tulvantorjunta" kattaa ennakolta varautumisen, sen suunnittelun sekä ennen tulvaa ja sen aikana suoritettavat toimenpiteet pois lukien tulvasuojelutoimenpiteet. Käsitteet ovat olleet osittain päällekkäisiä ja siksi jossain määrin epäselviä. Tulvariskityöryhmä (2009) ehdotti käsitteiden selkeyttämistä ja käsitteestä tulvantorjunta luopumista. Näin jako ja ennaltaehkäisevien toimenpiteiden ja tulvatilannetoiminnan välillä selkeytyi.

Jälkitoimenpiteet

Jälkitoimenpiteet ovat tulvatilanteen jälkeen tehtäviä, vahingoista toipumiseen ja varautumisen parantamiseen tähtääviä toimia. Jälkitoimenpiteillä pyritään varmistamaan, että tulvasta kärsinyt alue ja sen asukkaat toipuvat henkisistä ja fyysisistä vahingoista sekä pystyvät jatkamaan elämäänsä mahdollisimman normaalisti. Tarvittaessa myös ympäristön pilaantumisen estäminen kuuluu jälkitoimenpiteisiin. Tulvatilanteen jälkeen on myös tärkeää arvioida toiminta tulvatilanteessa ja tarvittaessa parantaa sitä tai tulviin varautumista alueella mahdollisen ennen mahdollista seuraavaa tulvaa.

 

Lisätietoja

Kehitysinsinööri Antti Parjanne, Suomen ympäristökeskus SYKE, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

 

Alueellista tietoa, valitse ELY-keskus

Tulvariskien hallinnan toimenpiteet ja hankkeet - Lappi

Tulvantorjunta

Tulvantorjunnalla tarkoitetaan niitä toimenpiteitä, joilla pienennetään tulvasta aiheutuvia vahinkoja ennen tulvaa ja tulvan aikana. ELY-keskuksen tehtävänä on huolehtia tulvan uhatessa ja tulvan aikana viranomaisten yhteistyön järjestämisestä ja ohjata toimenpiteitä vesistössä. ELY-keskus tekee tulvantorjunnassa yhteistyötä erityisesti kuntien ja pelastusviranomaisten kanssa. Operatiivinen tulvantorjunta Lapissa kestää noin kolme kuukautta, maaliskuulta toukokuulle.

Jääsaha.
 ELY-keskuksen jääsahauskone.

Lapin vesistöissä jääpadot aiheuttavat usein ongelmia. Jäänpaksuuden kehittymistä seurataan jäänpaksuusmittauksin ja jääpatojen syntymistä pyritään estämään jäänsahauksilla ja hiekoituksilla. Jääpatoja puretaan tarvittaessa kaivinkoneella, äärimmäisissä tapauksissa myös räjäyttämällä. ELY-keskuksilla on käytössään kaksi jäänsahauskonetta, jotka kiertävät keväisin eri vesistöissä etelästä pohjoiseen päin.

Jäänsahauksella estetään jäiden tukkeutuminen niihin paikkoihin joihin jäät ovat aiemmin muodostaneet jääpatoja.

Muita tulvantorjunnan keinoja tulvavahinkojen pienentämiseksi ovat tulvaveden ohjaaminen riskialueiden ulkopuolelle sekä kohteiden suojaaminen tilapäisillä rakenteilla, esimerkiksi seinämillä, penkereillä ja hiekkasäkeillä. Säännöstellyissä vesistöissä tulvavahinkoja voidaan pienentää mm. poikkeuksellisilla juoksutuksilla.

Säännöstely helpottaa kevättulvia Kemijoella

Vesistöjen säännöstelyllä voidaan helpottaa tulvatilannetta ja vähentää tulvien sekä jääpatojen aiheuttamia vahinkoja. Lapissa säännöstelyllä on enimmäkseen vaikutusta Kemijoen vesistöalueella.

Kemijoen vesistöalueella suurimmat säännöstellyt järvet ovat Kemijärvi, Suolijärvet ja Olkkajärvi sekä Lokan ja Porttipahdan tekojärvet. Kemijoen pääuoma Kitiseltä Perämereen astu on porrastettu voimalaitoksilla. Ennen tulvaa säännöstellyistä järvistä juoksutetaan mahdollisimman paljon vesiä, jotta järvet olisivat mahdollisimman tyhjillään tulvan alkaessa. Lokan ja Porttipahdan tekojärviin varastoidaan järvien yläpuolelta tulevat lumen sulamisvedet. Suurtulvan uhatessa Kemijärven yläpuolisilta alueilta tulevia sulamisvesiä varten voidaan tarvittaessa hakea poikkeuslupa Kemijärven säännöstelyn ylärajan tilapäiseksi ylittämiseksi Pohjois-Suomen aluehallintovirastolta. Aiempina vuosina poikkeusluvalla säännöstelyn yläraja Kemijärvellä on ylitetty muutamia kertoja ja ylitykset ovat olleet muutamia senttimetrejä.

Kemijoen vesistöalueella Kemijärven säännöstely on vaikuttanut merkittävästi Kemijärven tulviin. Luonnontilassa oleva Kemijärvi tulvi joka kevät voimakkaasti ja ylimmät vedenkorkeudet olivat yli neljä metriä korkeammat kuin syksyn alimmat vedenkorkeudet. Tulvahuippu on säännöstelyn seurauksena pienempi ja sen ajoittuminen on siirtynyt myöhemmäksi, eli alkukesään. Kemijärven säännöstelyllä voidaan pienentää myös Rovaniemen tulvariskialueen tulvahuippua ja siten vaikuttaa siihen, että Kemijoen ja Ounasjoen tulvahuiput eivät sattuisi yhtä aikaa Rovaniemelle. Vesistön säännöstelyllä voidaan vaikuttaa myös jääpatotilanteeseen erityisesti Rovaniemellä.

Tulvapenkereet Lapissa

Lapin alueella on tehty tulvapenkereitä Ivaloon, Tornioon, Simoon ja Pelloon. Lisäksi vesistöalueella on joitakin yksityisiä penkereitä muun muassa Kittilässä.

Tulvapenkereet Ivalon taajaman suojana

Vuonna 1981 Ivalossa oli suurtulva, josta aiheutui lähes 270 000 euron vahingot rakennuksille ja  50 000 euron kustannukset suojaus-, korjaus- ja pelastustöistä. Tämän jälkeen Ivalossa pahimmille tulvavahinkoalueille ryhdyttiin rakentamaan tulvapenkereitä ja niitä on tehty lisää 2000-luvulla. Ivalon keskustaa suojaavat penkereet on mitoitettu pääosin keskimäärin kerran 100 vuodessa sattuvan tulvan varalle ja joiltakin osin kerran 250 vuodessa toistuvalla tulvalle. Lisäksi Ivalossa on suojattu joitakin yksittäisiä kastuneita asuinrakennuksia talokohtaisin penkerein. Tulvapenkereitä on kaikkiaan yhteensä noin 13 kilometriä.

LAPPI_Kuva_Ivalon_tulvapenkereet_kesk_556_pix
Kuva: Ivalon tulvapenkereiden sijainti Ivalon keskustassa.

 

Tornion Suensaaren tulvapenkereet

Tornion Suensaaren pohjoisosaan Fluurin saareen on vuonna 1999 rakennettu 1,4 km pitkä tulvapenger. Penger sijaitsee Suomen ja Ruotsin rajalla. Penkereeseen on myös rakennettu pumppaamo, jolla pumpataan avovesiaikaan Tornionjoesta vettä Kaupunginlahteen. Tulvapenkereen harja on rakennettu korkeuteen N60+4,7 metriä. Suensaaren eteläpuolella on lisäksi rakennettu På Gränsen -rajalla hankkeessa tulvasuojaus (Rajakaari) 2000-luvulla. Rajakaaren korkeus on N60+4,8 metriä.

LAPPI_tulvasivut_ilmakuva_Tornio_556__pix
Kuva: Tornion Suensaaren tulvapenger Suomen ja Ruotsin rajalla.

 

Kittilän tulvapenkereet

Kittilässä oli tulva vuonna 2005 aiheutti laajamittaiset lähes 6 miljoonan euron vahingot. Suutulvan jälkeen Kittilässä käynnistyi tulvapenkereiden suunnittelu. Tulvapengersuunnitelmia on Kittilän kunnassa päivitetty, mutta penkereitä ei ole vielä päästy toteuttamaan. Kittilässä on toteutettu joitakin yksityisiä tulvapenkereitä.

Simon tulvapenkereet

Simon taajama on kärsinyt tulvavahinkoja useana vuonna jääpatotulvien seurauksena. Simon taajamassa on rakennettu tulvapenkereitä kaiken kaikkiaan noin 3,5 kilometriä suojaamaan rakennuksia jääpatotulvilta. Penkereiden rakentamisen jälkeen tulvavahingot ovat vähentyneet alueella merkittävästi. Lisätietoja Simojoen tulvariskeistä löytyy Simojoen tulvariskien alustavan arvioinnin -raportista:

LAPPI_tulvasivut_Simon_tulvapenkereet_556_pix
Kuva: Simon tulvapenkereiden sijainti.

Muut tulvariskien hallinnan toimenpiteet

Torniossa on tehty ruotsalaisten kanssa yhteistyössä Tornionjokisuun ruoppaushanke. Tornionjokea ruopattiin hankkeessa Röyttän kohdalta Hellälään Karinkorvan alle. Ruoppauksella parannettiin muun muassa jäiden purkautumista Tornionjoesta mereen ja estetään jääpatojen siirtyminen kiinteän merijään reunaan Hellälään. Ruoppauksella on myös myönteinen vaikutus veneilyyn.

Tornionjoen lisäksi muun muassa Simojokisuulla on suoritettu jokiuoman ruoppauksia. Ruoppauksilla on saatu mataloituneet ja lietteiset väylät johtamaan tehokkaammin pois tulvavettä, jolloin jää ei takerru pohjaan yhtä herkästi kuin aiemmin.

Lapin alueelle on laadittu kolme tulvariskien hallintasuunnitelmaa, Kemijoen, Ivalojoen ja Tornionjoen-Muonionjoen tulvariskien hallintasuunnitelmat. Hallintasuunnitelmissa on esitetty vesistöalueen tulvariskien hallinnan tavoitteet ja toimenpiteet tavoitteiden saavuttamiseksi. Jokaisella hallintasuunnitelmassa on omat internetsivut, johon on koottu myös hallintasuunnitelman laadinnan yhteydessä vesistöalueelle tehdyt selvitykset.

Avustusta tulvasuojeluhankkeisiin

Lapin ELY-keskus tukee kuntia ja muita tahoja tulvasuojelun toimenpiteiden toteuttamisessa. ELY-keskukselta voi hakea valtion avustusta vesistö-, vesitalous- ja kalataloustoimenpiteiden toteuttamiseen. Vesitalouden ja vesiluonnonvarojen kestävän käytön hankkeissa tavoitteena on tulva- ja kuivuusriskien vähentäminen sekä vesistöjen monipuolisen käytön edistäminen. Etusijalla ovat laajaa käyttäjäjoukkoa palvelevat, alueen elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä tai virkistyskäyttöä parantavat hankkeet. Lisätietoa avustusten hakemisesta löytyy ELY-keskuksen sivuilta:

Julkaistu 16.11.2018 klo 14.10, päivitetty 9.4.2019 klo 13.11
Julkaistu 24.6.2013 klo 16.44, päivitetty 17.4.2019 klo 11.06