Tulvakartat muodostavat perustan tehokkaalle tulvariskien hallinnalle. Karttapohjainen tieto tulvavaarasta, -haavoittuvuudesta ja -riskistä on välttämätöntä tulvariskien hallintatoimissa. Tulvavaarakartoilla lisätään viranomaisten ja kansalaisten tietoisuutta tulvavaara-alueista. Tulvakarttoja voidaan käyttää apuna mm. tulvariskien hallintasuunnitelmien laatimisessa, alueiden käytön suunnittelussa, pelastustoiminnassa ja tiedottamisessa. Niiden avulla voidaan esimerkiksi suunnitella toiminta tulvatilanteessa, kuten teiden sulkemiset ja evakuoinnit.
ELY-keskukset ovat laatineet tulvariskilainsäädännön (620/2010) mukaisesti tulvakartat merkittäville tulvariskialueille vuonna 2013 ja ne tarkistettiin vuoden 2019 lopussa. Tulvakartoista selviää, minne tulva voi levitä (tulvavaarakartta) ja millaista vahinkoa se voi aiheuttaa (tulvariskikartta). ELY-keskus huolehtii myös muusta suunnittelusta tulvariskien estämiseksi ja vähentämiseksi (esim. tulvavaarakartoitus) muilla tulvariskialueilla. Kunnat saattavat lisäksi laatia tarpeen mukaan tulvavaarakarttoja myös rakennus- ja kaavoituspainealueilta. Tulvavaarakarttoja onkin saatavilla myös useilta muilta alueilta eri puolilta Suomea.
Tällä sivulla kerrotaan yleisesti tulvakartoituksesta. Tulvakartat ja lisätietoja niistä, esim. kattavuudesta, löytyvät sivulta:
Tulvavaarakartat
Tulvavaarakarttoja käyttäen voidaan suunnitella maankäyttöä järkevästi ja ohjata rakentamista tulvavaara-alueiden ulkopuolelle. Tulvavaarakartalla esitetään tulvan laajuus ja vaaran aste karttapohjalla tietyllä todennäköisyydellä. Vaaran asteena käytetään Suomessa pääsääntöisesti vesisyvyyttä. Tulvariskiasetuksen (659/2010) mukaan tulvavaarakartat laaditaan tulville, joiden vuotuinen todennäköisyys on 2 % (toistuvuusaika 1/50a), 1 % (1/100a) sekä tulvalle, joka on mahdollinen erityisissä olosuhteissa tai jonka vuotuinen todennäköisyys on hyvin vähäinen. Tulvakartoitetut toistutuvuusajat vaihtelevat alueittain – yleisimmin kartoitetut toistuvuusajat ovat 1/20a, 1/50a, 1/100a, 1/250a ja 1/1000a. Uusissa tulvakartoituksissa on myös kartoitettu pienempiä, useammin toistuvia tulvia: MHQ / MHW (keskiylivirtaama / keskiylivedenkorkeus eli ~1/2a), 1/5a ja 1/10a).
Tulvamallinnuksen haasteena on harvinaisten, suurten tulvien vedenkorkeuksien määrittäminen. Niiden arvioimiseen sisältyy monia epävarmuustekijöitä, koska luotettavia hydrologisia havaintoja on vain lyhyeltä ajalta. Virtaamat ja vedenkorkeudet voidaan määrittää käyttäen todennäköisyysjakaumiin perustuvia tilastollisia menetelmiä tai hydrologisen kierron mallintamista, esim. SYKEn Vesistömallijärjestelmää. Jokikohteissa käytetään yleensä virtausmalleja, joissa vedenkorkeudet mallinnetaan uoman geometrian ja virtaamatietojen avulla käyttäen yksi- tai kaksiulotteisia virtausmalleja. Kaksiulotteisia virtausmalleja käytetään monimutkaisissa virtaustilanteissa.
Tulvamallinnusta varten tarvitaan vedenkorkeustietojen lisäksi myös maanpinnan korkeusmalli tarkasteltavalta alueelta. Korkeusmalli kuvaa alueen topografian ja sen tarkkuus vaikuttaa oleellisesti tulvavaarakartoituksen tarkkuuteen. Tarkka korkeusmalli voidaan tuottaa esim. laserkeilauksella tai fotogrammetrialla ilmakuvista. Molemmat menetelmät olivat aikaisemmin melko kalliita. Suomessa laadittiinkin aikaisemmin pääosin yleispiirteisiä tulvavaarakarttoja, jotka perustuivat olemassa oleviin korkeusaineistoihin, esim. kuntien kantakarttoihin ja Maanmittauslaitoksen (MML) maastotietokannan korkeuskäyriin. Kantakarttojen tarkkuus vaihteli, aineisto oli myös usein epähomogeenista. Tiestö, penkereet ja merkittävät tulvariskikohteet pyrittiin kuitenkin kuvaamaan korkeusmallissa tarkasti, tarvittaessa tehtiin myös maastomittauksia. Taustakartta oli yleistetty – yksittäiset rakennukset eivät erottuneet kartalta.
Yksityiskohtaiset tulvavaarakartat mahdollistavat yleispiirteisistä tulvavaarakartoista poiketen myös rakennuskohtaisen tarkastelun, jolloin taustakarttana voidaan käyttää myös esim. peruskarttaa. Kaikki uudet tulvavaarakartat, sisältäen merkittävien tulvariskialueiden kartoitukset, on laadittu yksityiskohtaisiksi. Maanpinnan korkeusmallina näissä on käytetty Maanmittauslaitoksen laserkeilauksella tuottamaa tarkkaa korkeusmallia.
Määritettyjä vedenkorkeuksia ja korkeusmallia käyttäen saadaan mallinnettua tulva-alue numeerisesti syvyystietoineen vähentämällä vedenpinnan korkeusmallista maanpinnan korkeusmalli . Tulvavaarakartalla esitetään toistuvuudeltaan tietyn suuruisen tulvan vesisyvyydet tulvavaaravyöhykkeittäin eri sinisävyjä käyttäen (0…0,5 m, 0,5…1 m, 1…2 m, 2…3 m ja yli 3 m). Vaalein sininen kuvaa matalinta tulva-aluetta ja tummin sininen syvintä tulva-aluetta. Vesistö ja merialue on luokiteltu erikseen. Tarkastellulla tulvaskenaariolla tulvasuojellut alueet on esitetty kartalla viivoituksella. Nämä alueet ovat turvassa niin kauan kuin tulvapenkereet kestävät ja niiden korkeus riittää. Lisäksi kartalla esitetään mallinnettua tulvatilannetta vastaavat vedenkorkeudet infoviivoina sekä kartoitetun alueen rajaus. Tulvakartoituksien metatiedot ovat saatavilla ympäristöhallinnon tulvatietojärjestelmästä.
Tulva-alue ja vesisyvyys saadaan määritettyä vähentämällä vedenpinnan korkeusmallista maanpinnan korkeusmalli, esim. vedenpinta 95,30 m - maanpinta 93,60 m = vesisyvyys 1,70 m. Tulvan peittämää aluetta ovat alueet, joilla erotus on positiivinen.
Tulvariskikartat
Tulvavaarakartat voidaan yhdistää paikkatietojärjestelmässä vahinkoalttiutta (haavoittuvuutta) kuvaavien aineistojen kanssa. Näin saadaan esitettyä tulvariskikartalla tietyn suuruisen tulvan aiheuttama vahinkopotentiaali. Tulvavaarakarttojen lisäksi lähtötietoina tulvariskikartoituksessa käytetään sekä valtakunnallisia että paikallisia eri sidostahoilta saatuja tietoja. Valtakunnallisista aineistoista mainittakoon rakennus- ja huoneistorekisteri (RHR), valvonta- ja kuormitustietojärjestelmä (VAHTI) sekä erilaiset paikkatietoaineistot. Tulvariskikartat on esitetty tulvakarttapalvelun kautta (ks. linkki palveluun sivun alusta).
Tulvariskikartoissa esitetään (lyhennelmä tulvariskiasetuksesta, 659/2010):
- asukkaiden arvioitu määrä
- erityiskohteet, kuten sairaalat, oppilaitokset ja päiväkodit
- infrastruktuuri kuten tiet, energia- ja tietoliikenneverkot ja vesihuoltolaitosten laitteistot
- yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen kannalta merkittävä taloudellinen toiminta
- kohteet, joiden toiminnasta voi tulvatilanteessa aiheutua ympäristön äkillistä pilaantumista sekä alueet, joilla pilaantumisesta voi aiheutua vahinkoa
- kulttuuriperintökohteet
- muut tarpeelliset tiedot
Tulvavaara-alueelle sijoittuvaa asukasmäärää kuvataan tulvariskikartassa 250 m tulvariskiruuduittain. Ruudut on laskettu tulvavaaravyöhykkeiden sekä RHR:n rakennuspisteiden päällekkäisanalyysillä erikseen kullekin tulvan toistuvuusajalle. Vastaavasti palvelussa esitetty tulvan peittämät tiet -karttataso on laadittu tulvavaaravyöhykkeitä ja Digiroad-aineistoa käyttäen. Muut edellä mainitut riskikohteet on esitetty kartalla punaisilla symboleilla, joiden päivitys on jatkuvaa. ELY-keskukset ovat tallentaneet ne internetin tulvakarttapalvelussa esitettäväksi ympäristöhallinnon tulvatietojärjestelmään, jota kautta ovat saatavilla myös rajatumman käyttöoikeuden piirissä olevat riskikohteet (esim. vedenottamot) sekä lisätietoja kohteista. Tulvatietojärjestelmään tallennettujen tietojen avulla tehdään myös tulvadirektiivin raportointi EU:n komissiolle.
1/100a-tulvariskikarttaa Rovaniemeltä poimittuna tulvakarttapalvelusta.
Havaitut tulva-alueet
Tulvakartalla voidaan esittää mallinnetun tulvavaara-alueen (tulvavaarakartta) sijasta myös jonkun tietyn toteutuneen tulvan peittämä tulva-alue. Tulva-alue voidaan tulkita ja rajata kartalle ilma- tai satelliittikuvien perusteella. Edellisen kerran Suomessa tutkasatelliittikuvista automaattitulkittiin tulva-alueita Tornionjoen kevättulvissa 2018. Kuvista tulkitut tulva-alueet julkaistiin viranomaisille karttapalvelussa vain muutaman tunnin viiveellä kuvien ottamisesta. Usein kuitenkaan havaittu tulva-alue ei edusta tulvakartoituksessa tarvitun suuruista tulvaa, jolloin on turvauduttava tulva-alueen mallintamiseen. Tulvahavainnot toimivat tässä kuitenkin tärkeänä kalibrointiaineistona.
Kirjallisuutta
Extending the Finnish Flood Information System to Include Flood Risk Mapping. HIC 2014. 17th – 21th August 2014. Conference paper.
Sane, M. 2010. Paikkatietomenetelmä tulvariskien alustavaan arviointiin. Diplomityö, Aalto-yliopiston teknillinen korkeakoulu, Yhdyskunta- ja ympäristötekniikan laitos.
OH2/2008. Tulvariskien kartoittaminen. 2008. Petteri Alho, Mikko Sane, Mikko Huokuna, Jukka Käyhkö, Eliisa Lotsari ja Laura Lehtiö. Suomen ympäristökeskus ja Turun yliopisto. Ympäristöhallinnon ohjeita 2/2008. 99 s.
YO 127. Opas yleispiirteisen tulvavaarakartoituksen laatimiseen. 2006. Mikko Sane, Petteri Alho, Mikko Huokuna, Jukka Käyhkö ja Mikko Selin. Suomen ympäristökeskus. Ympäristöopas 127. 73 s.
Konferenssiartikkeli. 7th International Conference on Hydroinformatics. Nizza 2006. Flood Management in Finland - Introduction of a New Information System. Tanja Dubrovin, Ville Keskisarja, Mikko Sane ja Jari Silander. 8 s.
Posteri konferenssissa. 4th International Symposium on Flood Defence. Toronto 2008. A GIS based approach for flood risk mapping. Mikko Sane, Tanja Dubrovin ja Mikko Huokuna.
Workshop-artikkeli tulvariskien alustavaan arviointiin liittyen. EU, Working Group F, Thematic Workshop on Flood Mapping, Dublin, 17–19 September, 2008.
Posteri konferenssissa. Konferanse om klima og kulturarv. Oslo, Norja. 12.11.2009. Pohjoismaiden ministerineuvosto.
Lisätietoja
Yli-insinööri Mikko Huokuna ja kehitysinsinööri Mikko Sane, Suomen ympäristökeskus SYKE, palvelu@ymparisto.fi [palvelu=tulvakartoitus]