Olenko tulvariskialueella?

Tulva-alueista on laadittu tulvakarttoja, joissa esitetään tulvavaara-alue eri tulvan todennäköisyyksillä. Asuinrakennukset tulisi sijoittaa vähintäänkin niin korkealle, että tulva nousee alueelle keskimäärin vain kerran sadassa vuodessa (harvinainen tulva, 1 % vuotuinen todennäköisyys).

Tulvakartat kattavat vain osan Suomesta. Lisäksi tulva-alueista on saatavilla mm. kokemusperäistä tulvatietoa. Näitä on koottu vesistö- ja merialueittain tulvariskien alustaviin arviointeihin. Suomeen on nimetty vuosiksi 2018-2024 ELY-keskuksien arvioiden perusteella 22 aluetta joilla tulvariski on suurin. Näistä alueista 17 sijaitsee sisämaassa vesistöjen varsilla ja viisi merenrannikolla. Lisäksi tunnistettiin muita tulvariskialueita. On syytä muistaa, että vahingollisia seurauksia aiheuttavia tulvia voi sattua myös näiden alueiden ulkopuolella.

Jos kiinteistösi sijaitsee tulvavaara-alueella tai sen läheisyydessä, on erityisen tärkeätä varautua omatoimisesti tulviin jo etukäteen.

 

Merkittävät_tulvariskialueet_2018_kartta
 


Lisätietoja

Kehitysinsinööri Juha Aaltonen ja Antti Parjanne, Suomen ympäristökeskus SYKE, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Alueellista tietoa, valitse ELY-keskus

Olenko tulvariskialueella? - Varsinais-Suomi ja Satakunta

Tulvakarttoja on mahdollista tarkastella verkkopalvelussa.

Tulvien esiintyminen

Tulvaherkät alueet

Merkittävimmät tulva-alueet ovat Kokemäenjoen varrella Porissa ja Loimijoen varrella Huittisissa. Muita tulvaherkkiä alueita ovat Karvianjoki, etenkin Merikarvianjoki ja Pomarkunjoki sekä Salon keskusta-alue Uskelanjoen alajuoksulla. Viime vuosikymmeninä tulvimista on vähennetty Sirppujoella ja Eurajoella perkauksin.

Lumensulamistulvat keväällä toistuvat vuosittain. Kevätylivesi on yleensä myös vuoden ylin vedenkorkeus. Varsinais-Suomen vesistöalueet ovat Kiskonjokea lukuun ottamatta vähäjärvisiä. Vähäjärvisillä alueilla virtaaman vaihtelut ovat suuria ja nopea lumen sulaminen tai runsaat sateet nostavat nopeasti vedenkorkeutta.

Tulvatyypeistä ongelmallisin on jääpatotulva, jonka ennakoiminen on vaikeaa. Satakunnan vesistöissä, etenkin Karvianjoella ja Kokemäenjoessa jääpadot aiheuttavat vuosittain uhkaavia tulvatilanteita. Lisäksi Uskelanjoen alajuoksulla on jääpatotulvavaara Salon taajamassa ja Meriniityn teollisuusalueella.

Kokemäenjoki ja Loimijoki ovat tunnettuja tulvistaan. Loimijoella Huittisten taajamalle aiheutuu myös tulvauhka jäiden takertuessa Pappilankarin kivikkoihin. Vampulassa jäiden takertuminen siltapilariin on nostanut Loimijoen pintaa jopa 4 metriä. Myös Kokemäenjoki tulvii herkästi Huittisten alueella sekä joen alaosalla Porissa, missä tulvariskit ovat Suomen mittavimmat.

Karvianjoen vesistössä esiintyy etenkin kevättulvia. Kevättulvariski kasvaa, jos lumen vesiarvo latvavesillä on suuri, yli 150 mm, ja jääkannet ovat paksuja. Karvianjoelle on ominaista nopeasti kasvavat virtaamat rajuine jäiden lähtöineen. Tällöin jäät kasautuvat lähelle taajamia, esim. Pomarkun ja Merikarvian keskustaa. Vaarallisia tilanteita onkin ollut Karvianjoen vesistössä lähes vuosittain 2000-luvulla. Karvianjoen vesistössä tulvahaittoja minimoitaessa ovat avainasemassa oikeat järvialtaiden säännöstelytoimenpiteet.

Suurtulvauhka 

Suurimmat Suomessa esiintyneet tulvat, joista on havaittua tietoa, ovat vuoden 1899 kesätulva, ja lähes yhtä korkea ja laaja-alainen vuoden 1924 kevättulva. Vuoden 1899 tulvan arvioidaan vastaavan kerran 250 vuodessa esiintyvää tulvaa. Muita merkittäviä tulvia ovat vuoden 1966 tulva sekä vuoden 1974-1975 talvitulvat. Pahimmat suurtulvariskialueet yhdyskunnille ovat Kokemäenjoella Porissa, Loimijoen varrella Huittisten taajamassa sekä Uskelanjoen alaosalla Salossa. Porin ja Salon tulvatilanteisiin vaikuttaa vesistön virtaaman lisäksi jään ja supon aiheuttama padotus sekä merivedenkorkeus.
Julkaistu 9.9.2013 klo 13.47, päivitetty 2.7.2019 klo 10.25
Julkaistu 2.7.2013 klo 10.09, päivitetty 18.1.2019 klo 16.24