Kalajoen vesistöalue
Kalajoen suurimmat vesistötulvat ovat esiintyneet vuosina 1924, 1955, 1971, 1977, 1982, 1987, 2000 ja 2008, jolloin virtaamat Niskakosken/Hihnalankosken havaintoasemalla ovat kohonneet selvästi yli 300 m3/s. Vesistötulvien lisäksi jääpatotulvat ovat yleisiä, pahimpia jääpatotulvia on sattunut vuosina 1977, 1982 ja 1985. Yleisesti jääpatotulvakohteet keskittyvät Kalajoen pääuoman ala- ja keskiosaan, Vääräjoen alaosaan ja Malisjoen alaosaan.
Pyhäjoen vesistöalue
Alueen suurin tiedossa oleva tulva on ollut vuonna 1905, jolloin tulvavedenkorkeus on merkitty Merijärven kunnassa koulukeskuksen kohdalla Tähjänjoen ylittävään siltaan. Lisäksi kevään 2000 vesistötulvista on kattavat havainnot. Kevään 2000 tulvan toistuvuus oli noin kerran 50 vuodessa ja suurin virtaama Pyhäjoella oli 472 m3/s. Pyhäjoki on myös altis jääpatotulville; vaikeita jääpatotilanteita on sattunut viimeksi ainakin vuosina 1979, 1985, 1998, 2000 sekä 2013. Havaintojen mukaan Pyhäjoen pääuoman alttiimmat kohteet jääpatojen muodostumiselle sijaitsevat joen ala- ja keskiosilla.
Siikajoen vesistöalue
Siikajoen suurimmat vesistötulvat ovat esiintyneet vuosina 1936, 1944 ja 1955, jolloin virtaamat Länkelän havaintoasemalla ovat kohonneet yli 600 m3/s. Uljuan ja Kortteisen tekojärvien rakentamisen jälkeiset suurimmat vesistötulvat ovat sattuneet vuosina 1977, 1981, 1982, 1983 ja 2000, jolloin virtaamat ovat kohonneet yli 400 m3/s. Pahimmat jääpatotulvat ovat esiintyneet lähinnä Ruukin taajaman alueella. Hyydön aiheuttamia jääpatoja on esiintynyt selvimmin sula-alueella Sipolassa ja Pöyryn alapuolisilla koskialueilla sekä padon yläpuolella.
Temmesjoen vesistöalue
Temmesjoen vesistöalueella on ollut useita tulvia, joiden haitalliset vaikutukset ulottuvat jokisuulle. Suurimmat tulvat ovat sattuneet vuosina 1977, 1981, 1983, 1989, 1993 ja 2000. Laajimmat tulva-alueet vuoden 2000 ilmakuvien perusteella olivat Temmesjoen alaosalla, Rahjo-ojan alaosalla sekä Ängeslevänjoen ala- ja keskiosilla. Tyrnävänjoella on lisäksi esiintynyt jääpatoja.
Oulujoen vesistöalue
Alueen tulvaongelmat vaihtelevat suuresti vesistönosittain. Kainuussa ei yleisesti ole ollut merkittäviä tulvavahinkoja. Oulujoen pääuomaan laskevissa joissa on tavattu joitakin tulvia, joista on aiheutunut vähäistä taloudellista vahinkoa. Oulujoen pääuomassa pahimmat tulvat ajoittuvat ajalle ennen säännöstelyä. Nykyisin tulvan muodostuminen Oulujoen suistoon on säännöstelyn ja voimalaitosrakenteiden vuoksi hyvin epätodennäköistä. Tulvatilanteita on kuitenkin syntynyt joinakin talvina Oulujoen alaosalla hyydön muodostamien jääpatojen seurauksena. Erityisesti hyydön aiheuttamia ongelmia on esiintynyt Montan ja Merikosken voimalaitosten välisellä jokiosalla. Merikosken padotuskorkeuden noston jälkeen poikkeuksellisia tulvatilanteita on ollut muun muassa vuosina 1998 ja 2006.
Kiiminkijoen vesistöalue
Kiiminginjoen suurimmat vesistötulvat ovat esiintyneet vuosina 1955, 1956, 1971 ja 2000, jolloin virtaamat Haukiputaan havaintoasemalla ovat kohonneet yli 600 m3/s. Vesistötulvien lisäksi hyytö- ja jääpatotulvat ovat yleisiä ja ovat viime vuosina lisääntyneet. Pahimmat jääpatotulvakohteet keskittyvät Kiiminginjoen pääuoman ala- ja keskiosaan asutusalueille.
Iijoen vesistöalue
Suurimmat havaitut Iijoen virtaamat ovat esiintyneet vuosina 1953, 1955, 1956, 1959, 1977, 1982, 1993 ja 2000, jolloin virtaamat Raasakassa ovat kohonneet yli 1 200 m3/s. Yksi kevään tulvaherkimmistä kohteista on Kurenalan taajama Pudasjärven yläpuolella. Koskisella Iijoen yläosalla ja Kostonjoella tulvat aiheutuvat enimmäkseen hyydöstä ja sen muodostamista jääpadoista. Iijoen alaosalla ongelmia aiheuttavat Siuruanjoesta purkautuvien jäiden aiheuttamat jääpadot.
Kuivajoen vesistöalue
Oijärven säännöstelyn jälkeen Kuivajoella ei ole ollut tulvia, joista olisi aiheutunut huomattavia vahinkoja. Vuonna 1977 on havaittu virtaamaltaan suurin tulva, jolloin Ravaskan ja Kuivaniemen mittausasemilla virtaama on ollut yli 300 m3/s. Vuoden 1993 tulvan huippuvirtaamaksi Kivijoella on arvioitu 189 m3/s. Tulva oli terävä, mikä aiheutti nopeaa jäiden lähtöä ja kasautumista. Kuivajoella on esiintynyt jääpatojen aiheuttamia tulvaongelmia joen alaosalla.
Muut vesistö- ja valuma-alueet
Itään laskevilla Koutajoen ja Vienan Kemin latvavesistöalueilla sekä rannikon pienillä valuma-alueilla ei ole esiintynyt sellaisia tulvia, joista olisi aiheutunut merkittäviä vahingollisia seurauksia.
Myrskyt Perämerellä
Perämeren voimakkain myrsky esiintyi vuonna 1982 (Mauri-myrsky), mutta suurin vedenkorkeus Oulussa havaittiin vuoden 1984 myrskyn aikana. Viimeisten parinkymmenen vuoden aikana kovimmat myrskyt ovat olleet vuoden 1991 myrsky Marjaniemessä ja vuoden 1992 myrsky Raahessa. Lisää tietoa merivedenkorkeuksista ja aallokoista löytyy Itämeriportaalista.