Tulvien esiintyminen

Tulva on sää- ja vesistöolosuhteista johtuva luonnonilmiö. Valuma-alueen maastonmuodot ja maankäyttö vaikuttavat tulvan muodostumiseen. Säännöllisesti toistuvat tulvat ovat luontainen osa vesistöjen toimintaa etenkin alueilla, joissa järvialtaat ja niiden virtaamavaihteluita tasaava vaikutus ovat vähäisiä.

Suomessa tulvat ovat tyypillisesti olleet vähäisiä verrattuna Keski-Eurooppaan, jossa sateiden rankkuus, järvien vähäisyys ja maaston suuremmat korkeuserot lisäävät alttiutta tulville. Viimeisten reilun kymmenen vuoden aikana Keski-Euroopassa on esiintynyt aiempaa selvästi useammin suuria vahinkoja aiheuttaneita tulvia. Suomessa sellaisilta on vältytty, mutta on täysin mahdollista, että tällainen suurtulva esiintyisi myös meillä. Yleisesti on arvioitu, että ilmastonmuutos pahentaisi tulvia myös Suomessa.

Todella harvinainen ja vaikutuksiltaan laajalle ulottuva tulva on sattunut Suomessa viimeksi vuonna 1899. Tuolloin muun muassa Vuoksen, Kymijoen ja Kokemäenjoen vesistöissä esiintyneen tulvan toistumisajaksi on arvioitu vähintään 250 vuotta (eli vuotuinen todennäköisyys alle 0,4 %).

 

Eri tulvatyypit

Tulvat voidaan jakaa yleisesti vesistötulviin, merivesitulviin sekä hulevesitulviin.

Vesistötulvat kehittyvät Suomessa yleensä pitkään jatkuneiden sateiden tai lumen sulamisen seurauksena. Yleisimpiä näistä ovat joilla ja järvillä esiintyvät lumen sulamisesta johtuvat kevättulvat. Runsaat sateet aiheuttavat vesistötulvia muinakin vuodenaikoina. Myös jää- ja hyydepadot voivat aiheuttaa joessa paikallisesti voimakkaan vedenpinnan nousun. Erityisesti talvitulvien arvioidaan yleistyvän Suomessa ilmastonmuutoksen seurauksena.

Merenranta-alueilla myrskyt voivat yhdessä muiden vedenkorkeutta nostavien tekijöiden kanssa aiheuttaa merivesitulvia. Tuulen ohella tärkeimmät merenpinnan nousuun vaikuttavat tekijät Itämerellä ovat ilmanpaine, virtaus Tanskan salmien läpi sekä talvella merijään kattavuus.

Hulevesitulvalla tarkoitetaan maan pinnalle kerääntyvän sade- tai sulamisveden aiheuttamaa tulvaa lähinnä rakennetuilla alueilla. Hulevesitulvista on käytetty myös nimitystä taajama- tai rankkasadetulva. Rankkasateiden aiheuttamat hulevesitulvat ovat nopeasti alkavia, lyhytkestoisia ja melko paikallisia. Tiheästi rakennetulla kaupunkimaisella alueella poikkeuksellisen voimakas sade voi aiheuttaa tulvimista sekä puroissa ja ojissa että kaduilla sadevesiviemäreiden kapasiteetin ylittyessä.

Tulvien toistumisaika ja todennäköisyys

Toistumisajalla ja todennäköisyydellä kuvataan tulvan harvinaisuutta. Molemmat termit ovat yleisesti käytössä. Niiden lisäksi tulvan harvinaisuutta voidaan kuvata sanallisesti. Toistumisaika tarkoittaa sellaisen ajanjakson pituutta, joka keskimäärin kuluu, ennen kuin tietyn suuruinen tai sitä suurempi tulva esiintyy. Todellisuudessa tulvat eivät esiinny säännöllisesti tiettyjen vuosijaksojen välein, vaan välillä on kuivempia jaksoja ja välillä taas tulvia esiintyy useammin. Esimerkiksi kahdensadanviidenkymmenen vuoden toistuvuusajalla kuvattu tulva (1/250a) tarkoittaa, että tulva koetaan todennäköisesti neljä kertaa tuhannen vuoden aikana. Vuotuinen todennäköisyys tämän suuruisen tulvan esiintymiselle on 0,4 %. 100 vuoden aikana tämän suuruinen tulva koetaan 33 %:n todennäköisyydellä ja 250 vuoden aikana tämän suuruinen tulva esiintyy 63 % todennäköisyydellä.

Taulukko. Toistumisaikoja ja todennäköisyyksiä

Sanallinen kuvaus Toistumisaika Todennäköisyys
Yleinen tulva < 1/10 a > 10 %
Melko yleinen tulva 1/20 a 5 %
Melko harvinainen tulva 1/50 a 2 %
Harvinainen tulva 1/100 a 1 %
Erittäin harvinainen tulva ≥ 1/250 a < 0,4 %
 

Tietyn toistuvuuden tulvaa vastaavat virtaamat ja vedenkorkeudet voidaan määrittää joko tilastollisin menetelmin tai vesistömalleja käyttäen. Tilastollisissa menetelmissä olemassa oleviin havaintoihin sovitetaan todennäköisyysjakauma, josta ekstrapoloidaan tutkittavaa toistuvuutta vastaavat virtaamat, joista yleensä lasketaan vastaavat vedenkorkeudet. Vesistömallit kuvaavat vesistön hydrologista kiertoa ja veden kulkeutumista vesistössä. Tulvat ja niiden muutokset arvioidaan yhdistämällä malleissa tietyllä todennäköisyydellä esiintyvät sääolosuhteet pahimmalla mahdollisella tavalla.

Tulvien toistuvuuden arviointi sisältää paljon esimerkiksi mallinnuksesta ja havaintojakson pituudesta johtuvia epävarmuuksia, joten toistumisaikoihin ja todennäköisyyksiin tulee suhtautua suuntaa-antavina arvioina eikä täsmällisinä lukuarvoina. Todennäköisyyksien avulla voidaan ottaa huomioon myös ilmastonmuutoksen ennustetut vaikutukset tulevaisuudessa.

 

Lisätietoja

Kehitysinsinööri Antti Parjanne, Suomen ympäristökeskus SYKE, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Alueellista tietoa, valitse ELY-keskus

Tulvien esiintyminen - Häme

Hämeen merkittäväksi tulvariskialueeksi on nimetty Riihimäen keskusta, joka sijaitsee Vantaanjoen vesistöalueen latvoilla. Suuret virtaamavaihtelut ovat Vantaanjoelle tyypillisiä. Tämä johtuu valuma-alueen vähäjärvisyydestä ja suhteellisen pienestä koosta. Vesistöalueen tulvat voivat esiintyä mihin vuodenaikaan tahansa. Vuoden 1966 suurtulva aiheutui runsaslumisesta ja talvesta ja myöhäisestä keväästä. Kesän 2004 tulva puolestaan aiheutui rankoista sateista. Myös jäiden lähdön kasaamien jääpatojen aiheuttamat tulvat ovat periaatteessa mahdollisia.

Hämeen viimeisin poikkeuksellinen eli toistuvuudeltaan harvemmin kuin kerran 50 vuodessa toistuva tulvatilanne sattui Hartolassa Tainionvirralla tammikuussa 2014. Kyseessä oli hyydetulva. Olosuhteet olivat lähes koko maassa hyydetulville otolliset: sateisen alkutalven seurauksena järvien pinnat ja jokien virtaamat olivat tulvalukemissa, kun kahdenkymmenen asteen pakkaset alkoivat. Tainionvirran hyydeongelma jatkui lähes kaksi viikkoa välillä helpottaen ja välillä taas paheten. Tulvavesi ehti kastella muutamia sauna- ja varastorakennuksia sekä uhkasi myös omakotitaloja.
 

Tainonvirta_2014.jpg

Tainionvirran tulvaa tammikuussa 2014. Kuva: Hämeen ELY-keskus

Yleisemmin tulvia esiintyy Hämeessä lähinnä Loimijoella, Porvoonjoen yläosassa ja Vanajaveden yläpuolisessa vesistössä, mm. Puujoella. Rankkasateiden aiheuttamia tulvia kaupunkialueilla on esiintynyt Riihimäellä, Lahdessa ja Hämeenlinnassa.

 

Julkaistu 9.5.2014 klo 13.31, päivitetty 10.5.2019 klo 11.10
Julkaistu 24.6.2013 klo 17.57, päivitetty 17.4.2019 klo 10.46