Tällä sivulla esitetään valtakunnallinen katsaus pintavesien ekologisesta ja kemiallisesta tilasta kolmannella luokituskierroksella.
Ekologinen tila
Arvio Suomen pintavesien ekologisesta tilasta osoittaa, että järviemme pinta-alasta 87 prosenttia ja jokivesistämme 68 prosenttia on hyvässä tai erinomaisessa tilassa. Rehevöityminen on edelleen suurin ongelma. Sisävesien tila ei ole muuttunut merkittävästi vuodesta 2013, joskin paikoin on havaittavissa lievää paranemista. Suomenlahden tila on parantunut, mutta rannikkovesien tila ei ole pääosin saavuttanut hyvää tilaa. Pohjavesien riskit eivät ole lisääntyneet.
Arviossa on mukana 6875 järvi-, joki- ja rannikkovesimuodostumaa.
Vesikartta
Vesien ekologista ja kemiallista tilaa sekä muita vesienhoitoon liittyviä aineistoja voi tarkastella sovelluksessa nimeltä Vesikartta. Tarkastelun tasoa voi vaihtaa koko maata kattavasta alueelliseen tai esim. yksittäiseen järveen, jokeen, pohjaveteen tai merialueeseen. Karttapohjina ovat taustakartta, maastokartta, merikartta ja ortokuva. Aihealueet ovat: pintavesien tila ja seuranta, pohjavedet, vesien ominaispiirteet ja erityisalueet, tilaa heikentävä toiminta, kunnostus, meriympäristön seuranta-asemat, pinta- ja pohjavesien tila Norja-Ruotsi-Suomi.
Järvien tila lähes ennallaan, rannikkovesien tila heikentynyt
Suuret järvet ja erityisesti Pohjois-Lapin vesistöt ovat ekologiselta tilaltaan pääosin hyviä tai erinomaisia. Sen sijaan maamme pienet järvet kärsivät rehevöitymisestä ja virtavedet liettymisestä.
Suomenlahden tilassa on havaittavissa paranemista vesiensuojelutoimien ja etenkin Pietarin tehostuneen jätevedenpuhdistuksen ansiosta. Hyvässä tilassa olevat rannikkoalueet keskittyvät Pohjanlahdelle.
Keinotekoisten tai voimakkaasti muutettujen vesien ekologinen potentiaali eli tila suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan jukaistaan vuoden 2020 aikana.
Tarkastelu pituuksittain (joet) ja pinta-aloittain (järvet ja rannikkovedet)
- Tarkasteltujen järvien pinta-alasta 87 % on luokittelun mukaan ekologiselta tilaltaan hyvää tai erinomaista.
- Tarkastelluista jokivesistä hyvässä tai erinomaisessa tilassa oli 68 %.
- Rannikkovesien kokonaispinta-alasta hyvässä tilassa on 13 %.
- Luokittelussa käytettiin pääasiassa vuosien 2012–2017 seurantatietoja.
- Luokituksessa tarkasteltiin kaikkia valuma-alueeltaan yli 100 km2 jokia ja pinta-alaltaan yli 1 km2 järviä yksilöidysti sekä pienempiä jokia ja järviä, joissa tiedettiin olevan vesiensuojelun kannalta erityisiä haasteita. Rannikkovedet luokiteltiin kokonaan.
Tarkastelu vesimuodostumien määrän mukaan
Pintavesimuodostumalla tarkoitetaan pintavesien erillistä ja merkittävää osaa, kuten järveä, tekoallasta, puroa, jokea tai kanavaa, puron, joen tai kanavan osaa tai rannikkoveden osaa.
- Tarkasteltujen järvien (vesimuodostumien) lukumäärästä on 83 % ekologiselta tilaltaan hyviä tai erinomaisia. Tyydyttävässä tilassa on 13 %. Huonoimpiin luokkiin (välttävä tai huono) kuului 3 % järvistä.
- Tarkasteltujen jokien (joen osien) lukumäärästä on 66 % ekologiselta tilaltaan hyviä tai erinomaisia. Tyydyttävässä tilassa on 25 %. Huonoimpiin luokkiin (välttävä tai huono) kuului 8 % joista.
- Rannikkovesistä tarkasteltujen alueiden määrästä 5 % kuuluu hyvään luokkaan. Erinomaiseksi ei luokittunut yhtään rannikkovettä ja tyydyttävässä tilassa on 64 %. Huonoimpiin luokkiin (välttävä tai huono) kuuluu 31 % rannikkovesialueista.
Muutos edelliseen luokitukseen
Tieto tilasta auttaa kohdentamaan toimet oikein
EU:n alueella tavoitteena on pintavesien hyvä tila viimeistään vuoteen 2027 mennessä. Ekologisen tilan luokitus antaa yhä tarkempaa tietoa niistä vesistä, jotka tarvitsevat toimia hyvän tilan saavuttamiseksi tai ylläpitämiseksi. Yhteenveto näistä toimista tulee olemaan osa vesienhoitosuunnitelmia, joista valtioneuvosto päättää vuonna 2021.
Vesien tila arvioidaan kaikissa EU-maissa joka kuudes vuosi. ELY-keskukset ovat laatineet alueensa vesien tila-arviot, joiden pohjalta SYKE on laatinut valtakunnallisen yhteenvedon vesien tilasta vuosina 2012–2017 kerättyjen aineistojen pohjalta. Luonnonvarakeskus vastasi arvioinnista kalojen osalta.
Edellinen Suomen vesien tila-arvio on tehty vuonna 2013 ja julkaistu hieman päivitetty vesienhoidon kuulemisen jälkeen vuonna 2015.
Pintavesien ekologinen ja kemiallinen tila 2. luokituskaudella
Ensimmäinen ekologinen luokitus Suomessa julkaistiin 2008:
Pintavesien ekologinen ja kemiallinen tila 1. luokituskaudella
Kemiallinen tila
Vuonna 2020 valmistuneen luokittelun mukaan hyvää kemiallista tilaa ei saavutettu yhdessäkään Suomen 6875:stä vesimuodostumassa.
Palonestoaineita (PBDE) ei ole esitetty kemiallisen tilan kartoilla. Ne ylittävät ympäristönlaatunorminsa koko Suomessa.
Isompi versio kuvasta (1 Mt)
Luokittelussa on vain kaksi tasoa: hyvää ja hyvää huonompi. Kemiallinen tila on hyvää huonompi, jos yhdenkin luokittelussa huomioitavan (EU-tasolla nimetyn) aineen pitoisuus ylittää ympäristönlaatunorminsa eli säädöksissä annetun pitoisuusrajan. Kemiallista tilaa heikensivät lähinnä kaukokulkeutuvat, pysyvät ja eliöstöön kertyvät aineet. Näiden pitoisuuksien vähentämiseksi tarvitaan globaaleja päästönvähennystoimia ja aikaa.
Aiemmin yleisesti palonestoaineena käytetyt bromatut difenyylieetterit (PBDE) ylittivät vuonna 2015 tiukentuneen laatunorminsa kaikissa vesimuodostumissa. Tätä ei ole esitetty kartalla. Edellisellä luokittelukaudella käytössä oli vielä vanha normi, joka ei ylittynyt yhdessäkään vesimuodostumassa.
Elohopean pitoisuusraja ylittyi noin puolessa vesimuodostumista. Luokittelutulos pysyi pääosin samana kuin edellisessä luokittelussa. Elohopean määrää arvioidaan kaloihin kertyneellä pitoisuudella. Kemiallisen tilan arvioinnissa käytettävä pitoisuusraja on huomattavasti tiukempi kuin elintarvikkeena käytetyille kaloille annettu enimmäispitoisuus.
Nikkelin ja kadmiumin ympäristönlaatunormit ylittyivät noin 40 vesimuodostumassa. Orgaanisten tinayhdisteiden (TBT), perfluorattujen alkyyliyhdisteiden (PFOS) ja PAH-yhdisteisiin kuuluvien aineiden (mm. fluoranteenin) ympäristönlaatunormit ylittyivät alle kymmenessä vesimuodostumassa.
Uusi luokittelu perustui vuosien 2012–2018 mittausaineistoihin sekä arvioihin aineiden käytöstä ja päästöistä. Yhteensä laatunormitarkastelu tehtiin 53 aineelle tai aineryhmälle. Useimpien aineiden pitoisuudet olivat hyvin pieniä ympäristönlaatunormeihin verrattuna. Aineet ja niiden laatunormit ovat Vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden asetuksessa (liite 1c). Suomessa laatunormin ylityksiä havaittiin samoille aineille, joiden laatunormit ylittyivät yleisimmin Euroopassa muuallakin.
Tietoa ylittyvistä aineista
PBDE-aineet
PBDE-aineet ovat kaukokulkeutuvia ja erittäin hitaasti hajoavia yhdisteitä. PBDE-aineita käytettiin aiemmin palonestoaineina. Käyttö on kuitenkin eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta kielletty EU:n POP-asetuksella 2019/1021 ja maailmanlaajuisesti Tukholman POP-sopimuksessa 2009. Kaukokulkeutuvana ne ovat kuitenkin jo levinneet ympäri maapallon. Lisäksi niillä käsiteltyjä muoveja, tekstiilejä ja sähkölaitteita on edelleen käytössä ja kaatopaikoilla.
Suomalaisten kalojen PBDE-pitoisuudet ylittävät noin satakertaisesti nykyisen laatunormin, jota on kritisoitu liiankin tiukaksi. Laatunormi perustuu tietoon aineen haitallisuudesta. Kun tietoa on ollut vähän, on määrityksessä käytetty varovaisuusperiaatteen mukaan suuria turvakertoimia. Elintarvikeviranomaisilla ei ole raja-arvoa kalojen PBDE:lle eikä kalansyöntiä ole ohjeistettu rajoittamaan PBDE pitoisuuksien johdosta.
Elohopea
Elohopea on kaukokulkeutuva raskasmetalli, joka kertyy eliöstöön. Sitä on vapautunut ilmakehään aikojen saatossa mm. kivihiilen poltosta, tulivuoren purkauksista ja kullan rikastamisesta. Laskeumana tullut elohopea on nostanut elohopean ympäristöpitoisuuksia. Valtamerien, maaperän orgaanisen pintakerroksen ja ilmakehän elohopeapitoisuudet ovat ihmistoiminnan johdosta kasvaneet moninkertaiseksi esiteolliseen aikaan verrattuna (katso AMAP/UN 2019).
Elohopean käyttöä ja päästöjä on rajoitettu kansainvälisin sopimuksin. Minamatassa solmittu elohopeasopimus tuli voimaan 2017 ja suurin osa maapallon maista on sitoutunut siihen. Sopimuksen vaikutukset eivät ole toistaiseksi vielä vähentäneet havaittua laskeumaa Suomessa. Nykyisen vuotuisen laskeuman osuus on hyvin pieni (<1%) verrattuna sedimenteissä ja valuma-alueen maaperässä jo olevaan elohopeaaan.
Elohopean ympäristönlaatunormi on asetettu pitoisuutena kalassa. Kalojen elohopea on haitallista metyylielohopeaa, mutta valuma-alueen elohopeasta vain pieni osa on metyylimuodossa. Bakteerien aiheuttama elohopean metyloituminen on nopeinta hapettomissa oloissa. Siksi esimerkiksi valuma-alueella tehtävät avohakkuut voivat vähentää haihtumista, nostaa pohjaveden pintaa ja välillisesti lisätä nettometyloitumista ja elohopean kulkeutuvuutta. Elohopean käyttäytymiseen vaikuttavat monet eri tekijät kuten rikkilaskeuma, valuma-alueen maaperä, maankäyttö ja ilmaston muuttuminen. Vaikka 2010-luvulla tietämys elohopean käyttäytymisestä on merkittävästi parantunut (mm. Bishop et al. 2020, Sci Tot Env. 725: 137-647), ei edelleenkään tiedetä toimenpiteitä, joilla voisi tehokkaasti vähentää kalojen elohopeapitoisuuksia.
Linkkejä