Vesistötarkkailut Pohjois-Savossa

Ympäristöluvat sisältävät tarkkailuvelvoitteita

Kaikki merkittävä vesiä kuormittava tai muuttava toiminta on velvoitettu tarkkailemaan vesistövaikutuksiaan joko vesilain tai ympäristönsuojelulain perusteella. Yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoille, teollisuuslaitoksille, kaatopaikoille, turvetuotantoalueille, kalankasvatuslaitoksille ja suurille voimalaitoksille myönnettyihin lupiin liittyy lähes aina kuormituksen ja vesistövaikutusten tarkkailuvelvoite. Myös rakentamishankkeiden toteuttaminen voi edellyttää vesistövaikutusten tarkkailua. Pohjois-Savossa tarkkailuvelvollisia toimintoja on tällä hetkellä noin 180.

Vesien tilaan liittyvää tarkkailua toteuttavat pätevyytensä osoittaneet vesitutkimuslaitokset ympäristölupaan sisältyvien tarkkailumääräysten tai ELY-keskusten hyväksymien ohjelmien mukaan.

Vedenlaatua tarkkaillaan Pohjois-Savossa yli 600 paikalla – turvetuotannon tarkkailussa näistä kolmasosa

Velvoitetarkkailua on Pohjois-Savossa noin 110 erikokoisella järvellä sekä noin 70 joella tai virtapaikalla.  Havaintopaikkoja on yhteensä yli 600. Järvi- ja jokivesissä on yhteensä noin 400 tarkkailupaikkaa ja lisäksi tarkkailua toteutetaan yli 200 puro- tai ojapaikalla. Useimmissa tapauksissa vesinäytteitä otetaan vuosittain 2-4 kertaa mutta osa tarkkailuista toteutetaan määrävuosin.

 

Toimialojen vesistötarkkailupaikat Pohjois-Savo

Kuva. Velvoitetarkkailun havaintopaikkojen jakautuminen yleisempien kuormittavien toimialojen suhteen. ”Yhteistarkkailupaikat” tarkoittaa havaintopaikkoja, jotka ovat useamman toimialan tarkkailussa joko yhteistarkkailuna tai erillisinä tarkkailuina. Kukin palkki kuvaa ko. toimialan vesistötarkkailupaikkojen kokonaismäärä Pohjois-Savossa. 

Veden laadun lisäksi tarkkailuissa seurataan vesieliöstön tilan kehitystä

Useisiin tarkkailuihin on liitetty myös biologista seurantaa niiden eliöryhmien osalta, joiden on arvioitu olevan herkkiä kyseiselle kuormitukselle. Yleisimpiä seurantakohteita ovat kasviplankton ja pohjaeläimet. Nämä molemmat eliöryhmät kuuluvat muun muassa Kallaveden, Juurusveden, Onkiveden, Poroveden, Unnukan, Iisveden ja Hankaveden tarkkailuihin määrävuosina. Kaikkiaan kasviplankton- ja pohjaeläinnäytteitä otetaan Pohjois-Savon velvoitetarkkailuissa noin 70-80 havaintopaikalta. Lisäksi käytännöllisesti katsoen kaikista järvistä otetaan kesäisin a-klorofyllinäytteet, joiden perusteella voidaan arvioida päällysveden kokonaislevämäärää.

Myös kalastotarkkailut ovat yleisiä, mutta niille on omat tarkkailuohjelmansa eikä asiaa tarkastella tässä yhteydessä.

Suuri osa tarkkailuista on koottu vesialue- tai toimialakohtaisiksi yhteistarkkailuiksi

Yhteistarkkailuksi kutsutaan yleensä saman vesialueen tarkkailuvelvollisten yhteistä velvoitetarkkailuohjelmaa, jonka avulla pystytään seuraamaan kokonaisvaltaisemmin samalla vesistöalueella tapahtuvan toiminnan vaikutuksia. Pohjois-Savossa varsinaisia yhteistarkkailuohjelmia sekä yhteisen raportoinnin piirissä olevia tarkkailuohjelmia on mm. Kallaveden, Juurusveden, Iisalmen reitin, Haukiveden sekä Rautalammin reitin alueilla. Myös Pohjois-Savon turvetuotannon vesistötarkkailu on koottu yhteistarkkailuksi, vaikka kohdevesistöt ovat eri puolilla maakuntaa.

Yhteistarkkailuohjelmien piirissä on Pohjois-Savossa yhteensä noin 45 % kaikista velvoitetarkkailupaikoista.

Pohjois-Savon keskeisimpien vesistötarkkailujen tulokset

Tarkkailut raportoidaan suppeiden kertaraporttien lisäksi vuosiyhteenvetoina. Alla on koottuna keskeisimpien vesistötarkkailujen viimeisimmät vuosiaportit.

Terrafamen (ent. Talvivaara) vesistötarkkailun tulokset ovat helpoiten nähtävissä yhtiön omilta internetsivuilta.

Iisalmen reitin yhteistarkkailun vuosiraportoinnin yhteydessä on testattu MaaMet-seurannan ja toiminnanharjoittajien kustantaman velvoitetarkkailun yhteisraportointia. Iisalmen reitin hankkeessa testattiin myös muita lähestymistapoja hajakuormituksen ja sen vaikutusten seurannan parantamiseen. Tämä oli osa ympäristöministeriön rahoittamaa velvoitetarkkailujen kehittämishanketta.

Velvoitetarkkailusta jo 40-vuotisia aikasarjoja

Yhdyskuntien jätevedenpuhdistamojen ja teollisuuden vesistötarkkailut ovat alkaneet monin paikoin jo 1970-luvulla. Kaatopaikkojen vesistötarkkailu alkoi pääsääntöisesti 1980-luvulla ja turvetuotantoalueiden 1990-luvulla, joskin suurimpien kohteiden purkuvesistöjen tilaa on tarkkailtu jo aiemminkin.

Viime vuosina velvoitetarkkailut ovat erityisesti yhdyskuntapuhdistamoiden ja lopetettujen kaatopaikkojen osalta olleet vähenemään päin, kun kuormitus on alentunut tai jätevedet on johdettu muualle.

Velvoitetarkkailutieto on runsasta mutta koskee vain osaa vesimuodostumista

Velvoitetarkkailu tuottaa Pohjois-Savossa ajantasaista tietoa lähes 200 järvestä tai joesta. Näin ei kuitenkaan saada kuvaa laaja-alaisemmista vesistöjen tilan muutoksista, koska tarkkailuun ei pääsääntöisesti kuulu pelkästään hajakuormituksen kohteena olevia vesistöjä. Esimerkiksi yli 500 hehtaarin järvistä noin puolet on kokonaan velvoitetarkkailun ulkopuolella, suurimpina näistä Niinivesi ja Suontee-Puruvesi. Näiden ohella useilla suurilla järvillä velvoitetarkkailu ei edusta pääaltaan ulappavesien tilaa, näin on esimerkiksi Juojärvessä, Pielavedessä, Sorsavedessä ja Suvasvedessä. Myös moni merkittävä joki on velvoitetarkkailun ulkopuolella, muun muassa Matkusjoki, Puntinjoki ja Koivujoki.

ELY-keskus ja kunnat toteuttavat omia seuranta-ohjelmiaan alueilla, joilla ei ole toiminnanharjoittajien kustantamaa velvoitetarkkailua.

Julkaistu 13.10.2016 klo 13.42, päivitetty 13.2.2019 klo 14.16