Pintavesien tilan seuranta

Tilan seuranta

Vesien tilan seurannalla saadaan tietoa mm. vesien rehevöitymisestä, happitilanteesta ja haitallisten aineiden pitoisuuksista. Seurantatulosten avulla voidaan selvittää, ovatko vesiensuojelutoimenpiteet parantaneet vesien tilaa.

Tietoa kerätään paikallisesti (yksittäinen vesistö), alueellisesti (vesistöalue ja vesienhoitoalue) tai valtakunnallisesti (koko Suomi). Lisäksi tietoa hankitaan koko Eurooppaa koskevia sekä maailmanlaajuisia vesien tilan arviointeja varten.

Havaintopaikoista otetaan vesinäytteitä säännöllisin väliajoin joko vuosittain tai muutaman vuoden välein. Vuoden sisällä näytteitä otetaan noin 2 - 12 kertaa tarpeesta riippuen. Näytteistä määritetään fysikaalisia ja kemiallisia muuttujia (esim. lämpötila, fosfori-, typpi- ja happipitoisuus, levien sisältämän klorofylli-a:n pitoisuus).

Biologisia tekijöitä, kuten kasviplankton, pohjaeläimet, vesikasvit ja kivien pinnoille kiinnittynyt päällyslevästö, seurataan havaintopaikoilla 1 - 6 vuoden välein tekijästä riippuen.

Havaintopaikat ja määritysmenetelmät pidetään mahdollisimman samoina. Määritysmenetelmien kehittyessä vanhaa ja uutta menetelmää verrataan, jotta tulosten vertailukelpoisuus säilyisi.

ELY-keskukset ja niiden edeltäjät ovat huolehtineet ympäristöhallinnon seurantojen näytteenotosta, mutta näyttenottoa ollaan ulkoistamassa vuonna 2015. Labratorioanalyysit kilpailutetaan jatkossa enenevässä määrin. Seurantaan osallistuvat ulkoistamisen kautta konsultit ja vesiensuojeluyhdistykset, joitka käytännössä suorittavat jo vesistöjen velvoitetarkkailua.  Seurannan ja velvoitetarkkailun tulokset ovat saatavissa valtakunnallisesta Pintavesien tilan tietojärjestelmästä, joka on myös muiden kuin vesiviranomaisten käytettävissä ns. OIVA-palvelun kautta.

Seurannat ovat pitkäaikaisia. Vedenlaadun seurannat aloitettiin jo 1960-luvulla. Biologista seurantaa on lisätty varsinkin vuodesta 2009 alkaen.

Perinteisten seurantojen antamaa tietoa pyritään täydentämään uudemmilla menetelmillä kuten kaukokartoituksella.

Ohje vesienhoitoalueiden seurannan laatimiseksi (pdf, 1142 kB)

Lisätietoja

Limnologi Sari Mitikka, Suomen ympäristökeskus SYKE, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Ryhmäpäällikkö Marko Järvinen, Suomen ympäristökeskus SYKE, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Alueellista tietoa, valitse ELY-keskus

Pintavesien tilan seuranta - Pohjois-Karjala

Pohjois-Karjalan ELY-keskus vastaa alueellisesta pintavesien tilan seurannasta Pohjois-Karjalan alueella.  ELY-keskus myös valvoo alueensa velvoitetarkkailuja eli vesien tilan seurantaa, jota toiminnanharjoittajat tekevät ympäristönsuojelulain ja vesilain nojalla.

Viranomaisten hoitama perusseuranta pääosassa

Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen alueella on 538 vesimuodostumaa. Seurantakauden 2014–2016 aikana otettiin näytteet 262 vesimuodostumasta. Viimeisin seurantaohjelma on laadittu loppuvuodesta 2013 yhdistämällä soveltuvilta osin viranomaisten järjestämä seuranta ja toiminnanharjoittajien ympäristönsuojelulain ja vesilain nojalla tekemä tarkkailu (velvoitetarkkailu). Syksyn 2015 aikana seurantaohjelmat tarkistettiin ja tehtiin 20 % karsinta seurantajaksolle 2016–2022 ympäristöministeriön ohjeistuksen mukaisesti.

Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen seuranta painottuu voimakkaasti viranomaisten hoitamaan seurantaan, koska alueella on vähän velvoitetarkkailuvelvollisia toimijoita verrattuna esim. Etelä-Suomeen. Vesimuodostumia seurataan joko 1, 3 tai 6 vuoden välein. Vuosittaisessa järvien veden laadun seurannassa on Pohjois-Karjalassa mukana parikymmentä kohdetta. Kolmen vuoden välein seurannassa on vajaa 50 järveä ja kuuden vuoden välein runsaat 30 järveä.  

Se, mitä näytteistä analysoidaan, määräytyy Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) koordinoimien hankkeiden kautta. Niissä seurataan järvien ja jokien pitkäaikaismuutoksia, maa- ja metsätalouden kuormitusta, ilmastonmuutoksen aiheuttamia vaikutuksia ja erikseen rajavesistöjä.

Pintavesien seurantapaikat, POK
Pohjois-Karjalan vuonna 2016 VPD-raportoitavat seurantapaikat.

Seurantakaudella 2014–2016 velvoitetarkkailun tuottamia tuloksia hyödynnettiin yhteensä 26 vesimuodostumassa, joista 10 muodostuman tiedot tulevat pelkästään velvoitetarkkailusta.

Suomen 46:sta yli 100 km2 suuruisesta järvestä viisi sijaitsee kokonaan Pohjois-Karjalassa: Pielinen, Höytiäinen, Pyhäselkä, Koitere ja Viinijärvi. Pieniä järviä ja lampia on lisätty seurantaohjelmaan 2000-luvulla.

Veden laatutuloksia Pohjois-Karjalan seurantajärvistä

Järvien veden laatuun vaikuttavat paljon sen koko ja ympärillä oleva valuma-alue. Valuma-alueen maaperällä ja maankäytöllä on suuri merkitys veden ominaisuuksiin. Tämän vuoksi Suomen pintavedet on jaettu niiden maantieteellisten ja luonnontieteellisten ominaispiirteidensä mukaisesti kolmeentoista eri järvityyppiin.
Tyypittelyn ansiosta kullekin vesistölle on voitu asettaa vesistön luontaisiin ominaisuuksiin perustuvat luokkarajat ja tilaluokitukset.

Yleisiä tarkasteltavia veden laadusta kertovia mittareita ovat happipitoisuus, kokonaisfosfori sekä kokonaistyppi. Hapen määrä vedessä on lämpötilasta riippuvainen. Happea liukenee enemmän kylmään kuin lämpimään veteen. Hapenkyllästysaste kertoo vedessä olevan hapen määrän suhteutettuna siihen miten paljon kyseisen lämpöisen veden pitäisi sisältää happea. Kesäisin lämpimän veden aikaan hapen kyllästysprosentti voi nousta yli 100 %, jolloin puhutaan hapen ylikyllästyneisyydestä. Ylikyllästyneisyyttä voi aiheuttaa mm. pintaveden runsas levätuotanto (tuottavat happea yhteyttämällä). Syvänteiden hyvä happipitoisuus on osoitus vesistön hyvästä kunnosta. Pohjakerroksen hapettomuutta saattaa kuitenkin esiintyä erityisesti kerrostuneisuuskauden lopussa maaliskuussa ja elokuussa, ennen veden täyskiertoa.

Kokonaisfosfori ja kokonaistyppi kertovat järven rehevyystasosta. Korkeat ravinnepitoisuudet luovat hyvät edellytykset kasvulle ja erityisesti levien tuotanto lisääntyy korkeiden ravinnepitoisuuksien myötä. Tuotannon lisääntyminen lisää hapenkulutusta ja voi aiheuttaa pohjan läheisessä vesikerroksessa hapettomuutta. Pohjan hapettomuus voi vapauttaa suuriakin määriä pohjasedimenttiin sitoutunutta fosforia ja aiheuttaa sisäistä ravinnekuormitusta järveen.

Järvikohtaiset tulokset:

Vedenlaadun seurannan pitkäaikaisia aikasarjoja on automaattisesti päivittyvinä nähtävissä muutamilta havaintopaikoilta Pohjois-Karjalassa:

Velvoitetarkkailuraportit (pdf)

Näkösyvyyden mittaus vesistöjen seurannassa

Valkolevy
Ns. valkolevy näkösyvyyden mittaamiseen. © Kuva: Mika Lännenpää

Vesistöjen näkösyvyyden seuranta on helppo keino seurata järven tilan yhtä ominaisuutta. Näkösyvyys mitataan ns. valkolevyllä varjon puolelta. Mitä suurempi näkösyvyys on, sitä kirkkaampaa vesi on. Epäsuorasti näkösyvyys kertoo rehevöitymisestä ja sen muutoksista, sillä rehevöityvän järven vesi samenee kesäisin levien määrän kasvaessa. Näkösyvyysmittaus kuuluu järviseurannan perusmäärityksiin.

Huoli järvien tilasta ja paikallisten asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien lisääminen ovat päällimmäisinä tekijöinä näkösyvyysseurannan käynnistämisessä. Suomessa on toimintaa edistetty sekä viranomaistaholta että vapaaehtoisvoimin. Pohjois-Karjalassa näkösyvyysseurannan uranuurtaja on Karjalan Pyhäjärvi ry. Sen puheenjohtaja Jouko Turkka käynnisti Pyhäjärvellä ja Ätäsköllä mittaukset talvella 1997.

Kiihtelysvaarassa näkösyvyysseuranta aloitettiin kesällä 2003 eteläisten kylien yhteistyönä ja toimintaa vetää Kyösti Vatanen. Lieksassa näkösyvyysseurannan käynnisti kesällä 2005 Lieksan Luonnonystävät ry:n Juhani Ryynänen. Näkösyvyyden ohella osalla järviä seurataan levätilannetta valtakunnallisen leväseurannan yhteydessä. Uusin näkösyvyyden seurantakohde on Höytiäinen, jossa seuranta aloitettiin vuonna 2015.

Näkösyvyyden mittaustuloksia ja havaintopisteet:

Julkaistu 1.9.2015 klo 9.36, päivitetty 20.11.2019 klo 13.07
Julkaistu 22.9.2016 klo 12.35, päivitetty 27.8.2019 klo 11.02