Lapin sisävesien ekologinen tila arvioitiin 990 järvelle ja 555 joelle tai niiden osalle. Arvio perustuu pääosin vuosien 2012–2017 seurantatietoihin. Luokittelussa ovat mukana pääasiassa pinta-alaltaan yli 0,5 km2:n suuruiset järvet sekä yli 100 km2:n valuma-alueen joet. Järvistä 95 % ja joista 94 % on hyvässä tai erinomaisessa ekologisessa tilassa. Kun tarkastellaan yhteen laskettuja järvipinta-aloja ja jokipituuksia, ovat vastaavat osuudet 2 % ja 4 %. Osa pintavesistä on keinotekoisia tai ne on alustavasti nimetty voimakkaaksi muutetuiksi. On huomattava, että näiden vesien todellinen ekologinen tila on aina hyvää huonompi ja niiden saavutettavissa oleva ekologinen tila arvioidaan myöhemmin. Jos huomioidaan myös näiden vesien todellinen ekologinen tila, niin jokipituuksista noin 10 % ja järvipinta-alasta noin 25 % on hyvää huonommassa tilassa Lapissa. Kaikki Lapin rannikkovedet ovat tyydyttävässä tilassa.
Jokien yhteen lasketun pituuden (13 198 km) jakaantuminen tilaluokkiin.
Järvien yhteen lasketun pinta-alan (3 242 km2) jakaantuminen tilaluokkiin.
Pintavesien ekologinen tila Lapissa.
Vesien tilaan laaja-alaisimmin vaikuttaa metsätalous
Metsätalouden vaikutukset ovat yleensä selvimpiä pienissä vesissä, jotka eivät ole luokittelun piirissä. Ekologista tilaa heikentää erityisesti Kemijoen vesistössä myös jokien rakentaminen, säännöstely ja patoaminen. Tilaan vaikuttaa paikallisesti myös teollisuuden, kaivosten sekä taajamien ja matkailukeskusten vedenpuhdistamoilta tuleva pistekuormitus. Kuormitus on voimakkainta Etelä-Lapin alueella, jonne suurin osa asutuksesta ja ihmistoiminnasta on keskittynyt.
Tilamuutoksia on tapahtunut noin 150 vesimuodostumassa. Näistä 27 % tila on heikentynyt ja 73 % parantunut. Muutokset tilaluokassa ovat osaksi todellisia, mutta pääosin ne johtuvat aiempaa kattavammasta seurantatiedosta. Hyvää huonompaan ekologiseen tilaan luokiteltiin yhteensä lähes sata vesimuodostumaa. Lisäksi yli sadassa hyvässä tai erinomaisessa tilassa olevissa vesissä on tunnistettu riski tilan heikkenemiselle.
Simon edustan merialueen ja Tornion rannikon ulkoalueen tila heikentyi hyvästä tyydyttävään ja nyt koko Lapin rannikkoalue on hyvää huonommassa tilassa. Rannikkovesiin kohdistuu sekä jokivesien mukana tulevaa kuormitusta (etenkin metsätalous, maatalous) että rannikolla sijaitsevien taajamien ja teollisuuden pistämäistä kuormitusta ja hajakuormitusta sekä laskeumaa.