Pintavesien ekologinen tila - Lappi

Lapissa suurin osa järvistä ja joista on hyvässä tai erinomaisessa tilassa. Hyvää huonommassa tilassa on noin 5 % jokien pituudesta, 15 % järvien pinta-alasta ja suurin osa rannikkovesistä. Pääosa muutoksista edelliseen luokitteluun verrattuna johtuu muuttuneista luokittelukriteereistä tai uuden seuranta-aineiston tuottamasta lisätiedosta.

Perämeren ulomman rannikkoalueen luokitus on laskenut tyydyttäväksi tiukentuneiden luokittelukriteerien ja uuden biologisen seuranta-aineiston perusteella. Rannikkovesien tilaa tarkennetaan vielä laajemmassa koko Perämeren kattavassa tarkastelussa.

Arvio perustuu pääosin vuosien 2006–2012 seurantatietoihin. Lapissa on luokiteltu kaikkiaan 555 jokea ja 990 järveä. Luokittelussa ovat mukana pääasiassa pinta-alaltaan yli 0,5 km2:n suuruiset järvet sekä yli 100 km2:n valuma-alueen joet.

Jokipituuksien (km) jakaantuminen eri tilaluokkiin Lapin vesienhoitoalueella.

Jokipituuksien (km) jakaantuminen eri tilaluokkiin Lapin vesienhoitoalueella.

Järvipinta-alan (km2) jakaantuminen eri tilaluokkiin Lapin vesienhoitoalueella

Järvipinta-alan (km2) jakaantuminen eri tilaluokkiin Lapin vesienhoitoalueella.

Kartta,ekologinen luokittelu Lapissa

Pintavesien ekologinen tila Lapin vesienhoitoalueella.

Etelä-Lapin jokivesillä paikallisia ongelmia

Lapin alueella jokien tilaa heikentää lähinnä metsä- ja maatalouden sekä haja-asutuksen aiheuttama kiintoaine- ja ravinnekuormitus. Muutamilla jokialueilla tilaan vaikuttaa paikallisesti myös turvetuotantoalueilta sekä taajamien ja matkailukeskusten vedenpuhdistamoilta tuleva pistekuormitus. Kuormitus on voimakkainta Etelä-Lapin alueella, jonne suurin osa asutuksesta ja ihmistoiminnasta on keskittynyt. Ekologista tilaa heikentää myös jokien rakentaminen, säännöstely ja patoaminen.

Kemijoen ja Torniojoen vesienhoitoalueiden suuremmista joista tyydyttävään tilaan luokittuivat Keminmaalla sijaitsevat Akkunusjoki ja Kaakamojoki, Tervolan Kaisajoki sekä Ylitornion Martimojoki ja Alainenjoki. Oulu- ja Iijoen vesienhoitoalueen Lapin alueelle sijoittuvista merkittävämmistä jokivesistä tyydyttävään tilaan luokiteltiin Ranualla sijaitsevat Luiminkajoki, Ranuanjoki sekä Siuruanjoen yläosa. Lisäksi 9 edellä mainituilla alueilla sijaitsevaa pienempää jokea on hyvää huonommassa tilassa.

Pohjoisimman vesienhoitoalueen muodostavissa, Jäämereen laskevissa Tenon, Näätämöjoen ja Paatsjoen vesistöissä jokivedet ovat lähes kaikki erinomaisessa tilassa. Ihmistoiminnan aiheuttamat paineet ovat vähäisiä ja havaitut ongelmat vesien tilassa ovat hyvin paikallisia. Ainoa laadultaan selvästi ongelmallinen joki on Ivalon ja Saariselän vedenpuhdistamon kuormituksesta kärsivä Akujoki, jonka vedenlaatu ilmentää huonoa tilaa.

Säännöstely ja hajakuormitus näkyvät järvien tilassa

Tyydyttävässä tilassa olevia järviä on yhteensä 29, joista merkittävimpiä ovat Lokan ja Porttipahdan tekojärvien sekä säännösteltyjen Raanujärven ja Iso-Vietosen lisäksi Sodankylän Kelujärvi-Matalajärvi ja Kolarin Pasmajärvi. Tyydyttävässä tilassa olevia pienempiä järviä on Lapin etelä- ja keskiosassa, missä maa- ja metsätalouden ja asutuksen hajakuormitus on heikentänyt heikosti kuormitusta sietävien matalien humusjärvien tilaa. Hajakuormituksen seurauksena alkanut sisäinen kuormitus vaivaa monia tyydyttävässä tilassa olevia järviä.

Rannikkoalueilla lieviä merkkejä rehevöitymisestä

Perämeren ulomman rannikkoalueen luokitus on laskenut tyydyttäväksi tiukentuneiden luokittelukriteerien ja uuden biologisen seuranta-aineiston perusteella. Veden ravinnepitoisuuksien ja näkösyvyyden perusteella Kemin-Simon ja Tornion ulkoalueet ovat edelleen hyvässä tilassa. Sisempien rannikkovesien heikentyneeseen tilaan vaikuttaa sekä jokivesien mukana tuleva kuormitus että suoraan merialueelle kohdistuva pistemäinen jätevesikuormitus ja hajakuormitus. Rannan läheisillä alueilla on havaittu lieviä rehevöitymisen merkkejä, kuten lisääntynyttä limoittumista.

MUUALLA PALVELUSSAMME

Simojoen vedenlaadun tila, raportti (pdf, 833 kt)

Lapin ELY-keskus suoritti tehostettua vedenlaadun seurantaa Simojoen ala- ja keskiosalla kesästä 2013 syksyyn 2014. Seurannan tarkoituksena oli arvioida pääuoman ainemääriä eri jokijaksoilla. Saatuja tuloksia tutkitaan suhteessa aiempiin seurantatuloksiin.

Julkaistu 24.10.2013 klo 15.07, päivitetty 11.4.2019 klo 9.31

Julkaisija: