Hyppää sisältöön

Ilmoita verijuotikashavainnoista

Uutinen 30.6.2020 klo 15.34

Suomen ympäristökeskus pyytää kansalaisilta havaintoja verijuotikkaista. Aiemmin Suomessa yleinen laji on nykyisin uhanalainen.

Verijuotikas, Hirudo medicinalis on Suomen suurikokoisin juotikas. Verijuotikas elää ja lisääntyy matalissa, lämminvetisissä lammikoissa ja pienissä metsä- ja lettosuolammissa. Viime vuosina ja vuosikymmeninä on saatu varmistettuja havaintoja lähinnä Ahvenanmaalta ja Lounais-Suomesta, mutta lajia saattaa löytyä muualtakin.

Suomessa tavataan 16 lajia juotikkaita. Kaikilla juotikkailla on imukuppi, jolla ne pystyvät kiinnittymään kasveille tai muille pinnoille. Verijuotikas on ainoa laji, joka imee lisääntyäkseen verta nisäkkäistä. Etenkin nuorena se voi ottaa ravintoa myös kaloista ja sammakkoeläimistä. Ihminen on levittänyt ja kerännyt verijuotikkaita lääkinnällisen käytön vuoksi. Viime aikoina uudestaan elpyneessä lääkinnässä käytetään eteläisten verijuotikaslajien (mm. Hirudo verbana) kasvattamoissa tuotettuja yksilöitä.

Verijuotikas, Hirudo medicinalis © Kuva: Kimmo Vuokare

Tuntomerkit, verijuotikas Hirudo medicinalis

Väritys
Verijuotikkaat ovat selkäpuolelta ruskeita tai mustia.
Selkäpuolella on useita oranssin ja vihertävän sävyisiä, ohuita yhtenäisiä ja ketjumaisia pitkittäisjuovia.
Alapuoli on vaalean oliivinvihreän - mustan läikikäs

Koko
Verijuotikas Hirudo medicinalis on Suomen suurikokoisin juotikas
Ojentuneena jopa 15 -20 cm pitkä

Muut tuntomerkit
Imukupit etu- ja takapäässä
Takapäässä iso imukuppi
Etupään pienen imukupin alapuolella on mersun merkin muotoon järjestyneet kolme hammasrivistöä
10 silmäpistettä
 

Miten erottaa verijuotikas samankaltaisista lajeista

Hyvin yleinen hevosjuotikas Haemopis sanguisuga muistuttaa verijuotikasta. Hevosjuotikas on väritykseltään kokoruskea tai musta ja mahdolliset selän tummat pitkittäisjuovat erottuvat heikosti. Selästä puuttuvat verijuotikkaalle tyypilliset ohuet oranssit ja vihertävät pitkittäisjuovat. Hevosjuotikkaan alapuoli on yleensä yksivärinen, selkäpuolta vaaleampi ja vatsapuolen sivuilla saattaa olla vihertävä tai kellertävä pitkittäisviiru. Pituudeltaan hevosjuotikas jää yleensä alle 10 cm, enintään sen pituus on noin 15 cm.

Suomessa tavattavista 16 juotikaslajista muutama muukin, pienempi laji voi olla melko tummia, mutta niiltäkin puuttuvat verijuotikkaalle tyypilliset ohuet oranssit ja vihertävät selkäpuolen pitkittäisjuovat. Kaikilla juotikkailla on imukuppi, jolla ne pystyvät kiinnittymään kasveille tms. pinnoille, vaikkapa iholle josta ne on kuitenkin helppo irrottaa. Osalla lajeista imukuppi on vain takapäässä, osalla myös etupäässä, kuten esimerkiksi veri- ja hevosjuotikkailla.
 

Havainnot pyydetään ilmoittamaan äyriäistyöryhmälle: katriina.kononen(a)gmail.com.
Havaintotietoihin tarvitaan
: havaintopäivämäärä, löytöpaikan sijainti ja valokuva.
 

Linkit

Etsintäkuulutus verijuotikkaasta (pdf)
Äyriäistyöryhmän verkkosivut
Verijuotikkaan havainnointilomake freshwaterhabitats-sivustolla

Lisätietoja

Tutkija Könönen Katriina, Suomen ympäristökeskus SYKE, s-posti: etunimi.sukunimi@ymparisto.fi