VELMUn yhteiskunnallinen vaikuttavuus

VELMU kerää tietoa Suomen merialueiden tilasta sekä eliölajien ja -yhteisöjen suojelun tasosta useiden EU-direktiivien sekä kansainvälisten ja kansallisten sopimusten ja ohjelmien tarpeisiin (ks. taulukko). VELMUn tuottamia tietoja ja karttoja voidaan käyttää sekä meriluonnon suojelussa että merialuesuunnittelussa eli luonnon kannalta tärkeiden alueiden ja ihmistoiminnan yhteensovittamisessa. VELMUn kartoituksilla saadaan myös tietoa siitä, miten erilaiset ihmisen aiheuttamat ympäristömuutokset vaikuttavat lajien ja ekosysteemin tilaan. Lisäksi tietoa arvokkaista luontoalueista tarvitaan öljy- ja kemikaalionnettomuuksien torjunnassa: onnettomuuden sattuessa on tärkeää tietää mitkä alueet on kiireellisimmin pelastettava.

Kalojen lisääntymisaluemalli itäiselle Suomenlahdelle. Vihreät alueet: hauen lisääntymisalue, ruskeat alueet: sekä hauen että särjen lisääntymisalue. Kuvaan piirretty myös alueella risteilevät väylät, kaapelit ja putket. VELMU-aineiston ja ihmispaineaineiston yhdistelyä voidaan käyttää merialuesuunnittelussa. Lähde: LUKE ja SYKE

VELMU-tutkijat osallistuvat aktiivisesti asiantuntijatyöhön esimerkiksi luontodirektiivin raportoinnissa, Helsingin komission (HELCOMin) työryhmissä sekä kansallisen merenhoitosuunnitelman (meristrategiadirektiivin) toimeenpanossa. VELMU-tutkijoiden asiantuntemusta on hyödynnetty mm. HELCOM-VASAB-merialuesuunnittelutyöryhmässä sekä kansainvälisissä erilaisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinneissa (mm. Ruotsissa ja Virossa toteutettavat tuulipuistohankkeet).

VELMU-tutkijat osallistuvat myös yleisölle suunnattuun viestintään esiintymällä mediassa, erilaisten järjestöjen tilaisuuksissa sekä kouluissa ja oppilaitoksissa. VELMU-ohjelman järjestämään seminaariin osallistuu vuosittain satakunta vedenalaisen luonnon monimuotoisuudesta kiinnostunutta.

VELMUn mediatyötä. Metsähallituksen aluemeribiologi Essi Keskinen esittelee uusia vellamonsammalen löydöksiä Perämereltä vuonna 2006. Kuva Jan Ekebom Metsähallitus.

Eräitä VELMUlle merkityksellisiä ohjelmia ja sopimuksia, joiden toimeenpanoon, arviointiin ja raportointeihin VELMU-ohjelman tietoja ja osaamista voidaan käyttää. 

Ohjelmat/sopimukset lueteltu aikajärjestyksessä uusimmasta vanhimpaan.

Ohjelma/sopimus Keskeinen VELMUa koskeva sisältö
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiadirektiivi, 2008)

Tavoite: saattaa Itämeri hyvään tilaan vuoteen 2020 mennessä. Jäsenvaltioiden on vuoteen 2014 mennessä pantava täytäntöön seurantaohjelmat, joiden tulee antaa tietoa vesikasveista, makrolevistä, pohjaeläimistöstä, kalapopulaatioista sekä biologisen monimuotoisuuden kannalta kiinnostavista luontotyypeistä.

HELCOMin Itämeren suojelun toimintaohjelma, Baltic Sea Action Plan (2007)

Tavoite: saattaa Itämeri hyvään tilaan vuoteen 2021 mennessä. Työhön tarvitaan vedenalaisten maisemien, luontotyyppien ja lajien kartoitusta. Lisäksi kehitetään yhtenäinen luonnonsuojelualueiden verkosto.

Suomen Itämeren suojeluohjelma (2002)

Tavoite: suojella ja säilyttää meri- ja rannikkoluonnon luontotyyppejä ja lajeja siten, että ne ovat biologisesti ja alueellisesti edustavia. Ohjelmassa päätettiin toteuttaa "meri- ja rannikkoluontoa koskeva inventointiohjelma".

EU:n vesipolitiikan puitedirektiivi (VPD, 2000)

Tavoite: saavuttaa hyvä pinta- ja pohjavesien tila vuoteen 2015 mennessä.

EU:n luontodirektiivi (1992)

Tavoite: lajien ja luontotyyppien suojelu. Direktiivin liitteessä I mainittuja mereisiä luontotyyppejä ovat vedenalaiset hiekkasärkät, hiekkarannat, harjusaaret, riutat (mm. kallioiset karikot), laajat matalat lahdet, kapeat murtovesilahdet ja jokisuistot sekä rannikon laguunit (fladat ja kluuvit). Liitteen IV merialueillamme esiintyviä lajeja ovat mm. upossarpio (Alisma wahlenbergii) ja nelilehtivesikuusi (Hippuris tetraphylla).

Biologista monimuotoisuutta koskeva YK:n yleissopimus (UN Convention on Biological Diversity, CBD, 1992) sekä sen jälkeiset COP-kokoukset (Conference of the Parties)

Tavoite: maapallon ekosysteemien, eläin- ja kasvilajien sekä niiden perintötekijöiden monimuotoisuuden suojelu, luonnonvarojen kestävä käyttö sekä luonnon geenivarojen käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukainen jako. Kaikista maailman merialueista edellytetään suojeltavan 10%.

Bernin yleissopimus (1979) Tavoite: Euroopan luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön sekä niiden elinympäristöjen suojelu.
Ramsarin sopimus (1971) Tavoite: kosteikkojen ja vesialueiden suojelu.

 

Julkaistu 17.9.2013 klo 9.31, päivitetty 8.4.2015 klo 11.13