Perämeri

Perämeri on Itämeren ja Pohjanlahden pohjoisin osa. Sen suolapitoisuus on enimmilläänkin vain noin 4 ‰, mikä johtuu maa-alueilta valuvan makean veden runsaasta määrästä. Maankohoamisen vaikutuksesta Perämeren rannikko ja saaristo muuttuvat jatkuvasti ja kasvillisuudessa on havaittavissa selkeää vyöhykkeisyyttä. Perämerellä sijaitsee 13 Natura-aluetta, joista FINMARINETin tutkimuskohteiksi on valittu kaksi suurinta, Perämeren kansallispuisto ja Perämeren saaret. Perämeren kansallispuisto on yhtenäinen, noin 16 km2 kokoinen, matalista saarista ja aukeista vesialueista koostuva alue, jolle on omaleimaista maankohoamisen muovaama saaristoluonto. Sen ominaispiirteitä ovat erityisesti matalat moreenisaaret sekä fladat, eli maankohoamisen seurauksena mataliksi rannikkolaguuneiksi muuttuneet vesialtaat. Perämeren saaret on pinta-alaltaan puolet pienempi, mutta hajanaisempi kansallispuisto, joka koostuu Perämeren kansallispuistoa ympäröivistä saarista, luodoista ja matalikoista. Ne ovat kasvistoltaan ja linnustoltaan merkittäviä alueita, joilla esiintyy maankohoamisrannikon luontotyyppejä ja lajeja.

FINMARINET-hankkeen tutkimusalue Perämerellä sekä Perämeren kansallispuiston ja Perämeren saarten Natura-alueet.

Perämerellä vallitsevina pohjatyyppeinä ovat hiekkapohjat ja rannat ovat usein kivikkoisia. Pohjan kasvillisuus on Perämerellä harvaa ja laikukasta kovasta aallokosta ja jäiden liikkeistä johtuen ja paikoin esiintyy täysin kasvittomia alueita. Suurin osa kasvillisuudesta onkin todennäköisimmin keskittynyt rannikon laguuneihin, riutoille ja särkille. Eliöstö on vähälajista ja koostuu lähinnä makean veden lajeista. Kasveista erityisesti ahdinparta, punahelmilevä, näkinpartaislevät ja erilaiset putkilokasvilajit  kuuluvat Perämeren lajistoon. Pohjaeläimistö koostuu mm. kotiloista, simpukoista  ja harvasukamadoista.

Julkaistu 1.11.2013 klo 13.37, päivitetty 1.11.2013 klo 15.15