Tutkimusmenetelmät

Geologiset menetelmät

Pohjan muotoja ja pohjan laatua voidaan tutkia erilaisilla kaikuluotainmenetelmillä, nykyisin erityisesti monikeilakaiulla. Tarkkaa tietoa pohjan muodosta ja pohjasedimentin laadusta tarvitaan geologisten muodostumien ja luontotyyppien tunnistamisen lisäksi mallinnettaessa eliölajien esiintymistä.

VELMUn geologiset tutkimusmenetelmät. Kuva: H. Kutvonen GTK

Sukeltaminen ja pohjanäytteenotto

Laji- ja elinympäristötietoa kerätään mm. sukeltamalla. Tärkeä menetelmä on ns. levälinjasukellus, jossa kohtisuoraan rantaa vastaan vedettyä narua pitkin sukeltamalla tunnistetaan pohjaan kiinnittyneitä levälajeja. Samalla voidaan ottaa levien joukossa piilottelevia eläimiä haavipussiin, ja tunnistaa niitä myöhemmin laboratoriossa. Pehmeiden pohjien eliöstöstä kerätään näytteitä erilaisilla pohjanoutimilla. Näytteet seulotaan laivalla ja analysoidaan laboratoriossa.

B1 Vestra09 098.jpg

Pohjaeläinnäytteenottoa tutkimusalus Muikulla kesällä 2009. Kuva SYKE.

Videomenetelmät

Koska pohjaeläinnäytteiden otto ja analysointi sekä sukellukset ovat aikaa vieviä, laji- ja elinympäristötietoa kerätään myös videoimalla. Videointeja tehdään ns. drop video –menetelmällä ja kauko-ohjattavilla videoroboteilla (ROV).

Merenkurkku,Rönnskär_Elektra_HD_Film_i2-q1_2012.09.22_NON-COMMERCIAL_NHS_Tiina_Asp_FINMARINET.jpg

Drop-videointia Merenkurkun Rönnskäretillä syksyllä 2012. Kuva Tiina Asp Metsähallitus 2012.

 

Tutkija ohjaa vedenalaista robottikameraa tutkimusalus Muikulla kesällä 2008. Kuva SYKE.

 

ROV-kuvaa itäisen Suomenlahden pohjalta. Kuvassa kilkki (Saduria entomon), yleinen pohjaäyriäinen, jonka peräpiikin jälkiä koko sedimentin pehmeä pinta on täynnä. Kuva Anna Downie SYKE.

Kalatutkimukset

VELMUssa kerätään tietoa myös kalojen lisääntymisalueista. Näytteitä kerätään mm. kaislikkorannoilta kahlaamalla ja kalanpoikasia tietyn mittaisella rantakaistaleella pyydystämällä (Kuva). Kartoitustiedot yhdistetään ympäristötietoihin (esim. veden lämpötila, suolaisuus ja sameus sekä ruovikkojen esiintyminen) ja tietojen pohjalta laaditaan lisääntymisalueiden todennäköistä sijoittumista kuvaavia karttoja.

Kalanpoikasten pyydystämistä valkolevyn avulla. Kuva Meri Kallasvuo LUKE 2010.

Mallinnus

Koska kaikkia merialueita ei ole mahdollista inventoida, laaditaan lajihavaintojen ja ympäristömuuttujatiedon perusteella lajien ja yhteisöjen esiintymistä kuvaavia malleja. Mallit voidaan visualisoida kartalle, jolloin niitä voidaan käyttää esimerkiksi verrattaessa tärkeiden lajien ja ihmistoimintojen sijoittumista merialueella. Malleja tehdään vesikasveille, makroleville, pohjaeläimille ja kaloille.

 

 

 

         

 

Ahvenvidan (Potamogeton perfoliatus) esiintymisen todennäköisyyttä kuvaava alustava malli Hankoniemen alueelle (2011). Malli  Minna Ronkainen SYKE. Kuva Metsähallitus 2006.

 

 

 

Julkaistu 17.9.2013 klo 9.07, päivitetty 12.6.2018 klo 15.04