Miksi VELMU?

Arvokkaita elinympäristöjä ja lajeja

Suomen rannikon saaret, luodot, vedenalaiset riutat, hiekkasärkät, jääkauden muovaamat harjut ja maannousemarannat muodostavat ainutlaatuisen vaihtelevan vedenpäällisen ja vedenalaisen maiseman. Veden alla meri- ja murtovesieliöt elävät samoilla alueilla makean veden lajien kanssa ja muodostavat Itämerelle tyypillisen ekosysteemin. Osa lajeista, kuten rakkolevä, eräät vesikasvit ja sinisimpukat, muodostavat avainlajien yhteisöjä, joista koko muu eliöyhteisö on riippuvainen. Itämeressä, erityisesti Suomen merialueilla, elää kuitenkin melko vähän lajeja. Siksi yhdenkin avainlajin häviäminen tai väheneminen voi vaikuttaa koko ekosysteemiin.

Rakkolevamaisema
Hyväkuntoisia rakkoleviä. Rakkolevän päällä ei kasva rehevöitymisestä kertovia rihmaleviä. © Metsähallitus 2005.

Uhkatekijät

Vedenalaisen luonnon monimuotoisuutta uhkaavat monet tekijät. Rehevöityminen, haitalliset aineet ja ilmastonmuutos vaikuttavat ekosysteemiin. Liikakalastus sekä vieraslajit voivat muuttaa ravintoverkon rakennetta. Rantojen ja satamien rakentaminen, merisoranotto ja ruoppaukset muokkaavat rantoja ja merenpohjaa peruuttamattomasti. Uusiutuvan energian tuotannon lisääminen edellyttää tulevaisuudessa tuulipuistojen rakentamista myös merialueille. Merenkulku, veneily ja merialueiden virkistyskäyttö vaikuttavat myös monin tavoin meriluontoon. 

Merialuesuunnittelu suojelu- ja käyttöintressien yhteen sovittajana

Meriluonnon monimuotoisuuden säilyttäminen on ekosysteemin toiminnan kannalta tärkeää. Terve ekosysteemi parantaa myös merialueiden virkistyskäyttöarvoa, ja elinvoimainen meriluonto antaa hyvät edellytykset saaristoalueiden elinkeinojen jatkumiselle ja kehittymiselle.

Meriluonnon suojelemiseksi tarvitaan merialueiden käytön ja luonnonarvojen yhteensovittamista – merialuesuunnittelua. Merialuesuunnittelua on kuitenkin mahdotonta edistää ilman luotettavaa tietoa meriluonnon monimuotoisuudesta.

Perämeren hiekkarantaa
Perämeren puhdasta hiekkarantaa. ©  Essi Keskinen Metsähallitus 2006.

VELMU tukee useiden ohjelmien ja lainsäädännön toimeenpanoa

VELMU toteuttaa Suomen Itämeren suojeluohjelmaa (2002), HELCOMin Itämeren suojelun toimintaohjelmaa (2007) sekä Suomen kansallista merenhoitosuunnitelmaa (EU:n meristrategiadirektiiviä, 2008). Suomi on myös sitoutunut noudattamaan useita EU-direktiivejä ja kansainvälisiä sopimuksia, kuten luontodirektiivi, vesipuitedirektiivi, YVA-direktiivi, biodiversiteetisopimus sekä Ramsar-sopimus kosteikkojen ja vesialueiden suojelusta. Niiden toimeenpanossa ja raportoinnissa voidaan hyödyntää VELMUn keräämiä tietoja (ks. taulukko VELMUn yhteiskunnallinen vaikuttavuus -sivulla).

Sukeltaja ja merisätkin
Sukeltaja ja merisätkin (Ranunculus peltatus ssp. baudotii) Saaristomerellä. © Metsähallitus 2007.
   

 

Julkaistu 20.11.2013 klo 14.24, päivitetty 23.5.2016 klo 11.15