Hyppää sisältöön

Menetelmät ja tulokset

VELMU on monivuotinen hanke, jossa on kerätty havaintoja jo yli 150000 pisteeltä vuodesta 2004 lähtien. Tämän ansiosta lajien ja elinympäristöjen esiintymisestä merialueellamme on saatu yleiskuva. Velmujen kesää värittää edelleen pitkälti merellä tehtävä kartoitustyö, jossa  hyödynnetään monipuolisesti erilaisia menetelmiä. Näihin voit tutustua alla.

VELMU aaltoviiva

 

Geologiset menetelmät

Pohjan muotoja ja pohjan laatua voidaan tutkia erilaisilla kaikuluotainmenetelmillä, nykyisin erityisesti monikeilakaiulla. Tarkkaa tietoa pohjan muodosta ja pohjasedimentin laadusta tarvitaan geologisten muodostumien ja luontotyyppien tunnistamisen lisäksi mallinnettaessa eliölajien esiintymistä.

 

VELMUn geologiset tutkimusmenetelmät.
Kuva: H. Kutvonen GTK

 

Sukeltaminen ja pohjanäytteenotto

Laji- ja elinympäristötietoa kerätään mm. sukeltamalla. Tärkeä menetelmä on ns. levälinjasukellus, jossa kohtisuoraan rantaa vastaan vedettyä narua pitkin sukeltamalla tunnistetaan pohjaan kiinnittyneitä levälajeja. Samalla voidaan ottaa levien joukossa piilottelevia eläimiä haavipussiin, ja tunnistaa niitä myöhemmin laboratoriossa. Pehmeiden pohjien eliöstöstä kerätään näytteitä erilaisilla pohjanoutimilla. Näytteet seulotaan laivalla ja analysoidaan laboratoriossa.

Pohjaeläinnäytteenottoa tutkimusalus Muikulla kesällä 2009.
Kuva: SYKE

Videomenetelmät

Koska pohjaeläinnäytteiden otto ja analysointi sekä sukellukset ovat aikaa vieviä, laji- ja elinympäristötietoa kerätään myös videoimalla. Videointeja tehdään ns. drop video –menetelmällä ja kauko-ohjattavilla videoroboteilla (ROV).

 

Drop-videointia Merenkurkun Rönnskäretillä syksyllä 2012.
Kuva: Tiina Asp Metsähallitus 2012

 

 

Tutkija ohjaa vedenalaista robottikameraa tutkimusalus Muikulla kesällä 2008.
Kuva: SYKE

 

 

ROV-kuvaa itäisen Suomenlahden pohjalta. Kuvassa kilkki (Saduria entomon), yleinen pohjaäyriäinen, jonka peräpiikin jälkiä koko sedimentin pehmeä pinta on täynnä.
Kuva: Anna Downie SYKE.

 

Kalatutkimukset

VELMUssa kerätään tietoa myös kalojen lisääntymisalueista. Näytteitä kerätään mm. kaislikkorannoilta kahlaamalla ja kalanpoikasia tietyn mittaisella rantakaistaleella pyydystämällä (Kuva). Kartoitustiedot yhdistetään ympäristötietoihin (esim. veden lämpötila, suolaisuus ja sameus sekä ruovikkojen esiintyminen) ja tietojen pohjalta laaditaan lisääntymisalueiden todennäköistä sijoittumista kuvaavia karttoja.

 

Kalanpoikasten pyydystämistä valkolevyn avulla.
Kuva: Meri Kallasvuo LUKE 2010

 

Mallinnus

Koska kaikkia merialueita ei ole mahdollista inventoida, laaditaan lajihavaintojen ja ympäristömuuttujatiedon perusteella lajien ja yhteisöjen esiintymistä kuvaavia malleja. Mallit voidaan visualisoida kartalle, jolloin niitä voidaan käyttää esimerkiksi verrattaessa tärkeiden lajien ja ihmistoimintojen sijoittumista merialueella. Malleja tehdään vesikasveille, makroleville, pohjaeläimille ja kaloille.

 

Ahvenvidan (Potamogeton perfoliatus) esiintymisen todennäköisyyttä kuvaava alustava malli Hankoniemen alueelle (2011).
Kuva: Minna Ronkainen SYKE

 

 

Julkaistu 30.10.2020 klo 11.05, päivitetty 30.10.2020 klo 11.05