Hyppää sisältöön

Läntinen Suomenlahti

Läntiselle Suomenlahdelle ovat tyypillisiä jääkauden siloittamat kalliorannat, mutta alueella esiintyy monin paikoin myös hiekkarantoja ja jääkauden aikaansaamia harjuja. Läntisen Suomenlahden saaristovyöhykkeet ovat kapeampia kuin Saaristomerellä, mutta muuten alueella esiintyy samantyyppisiä elinympäristöjä ja lajistoa. Lajisto muuttuu suolapitoisuuden aletessa itään päin. Suomenlahdelta löytyvät mm. meriajokkaan, hietakatkaravun, sinisimpukan, rakkolevän ja kampelan levinneisyyden itärajat. Suomenlahden luontoa rasittavat monin paikoin rehevöityminen ja voimakas virkistyskäyttö. Öljykuljetusten jatkuva lisääntyminen lisää öljyonnettomuuden riskiä Suomenlahdella.

Tammisaaren saariston kansallispuisto perustettiin vuonna 1989. Lisäksi Suomenlahden alueella sijaitsee useita sekä yksityisten että valtion mailla sijaitsevia suojelualueita, joista suuri osa kuuluu Natura 2000 –verkostoon. Tällaisia ovat mm. Tulliniemen linnuston suojelualue, Pohjanpitäjänlahden merensuojelualue, Kirkkonummen saaristo sekä Pernajanlahden ja Pernajan saariston merensuojelualue. Vuonna 2001 alueelle perustettiin kaksi hylkeidensuojelualuetta, Kirkkonummen Kallbådan ja Porvoon eteläpuolinen Sandkallanin ja Stora Kölhällenin alue.

Tammisaaren kansallispuisto. Kuva Jussi-Tapio Roininen Metsähallitus 2009.

Lisätietoja läntisen Suomenlahden luontoasioista:

Tammisaaren saariston kansallispuisto (Metsähallitus)

Läntinen Suomenlahti (Hanko-Pellinki) (vedenalaisen luonnon kuvaus, Alleco Oy)

Natura 2000 -alueet kunnittain (Uudenmaan ELY-keskus)


Julkaistu 17.9.2013 klo 11.05, päivitetty 13.12.2013 klo 12.02