Yhteistyöllä eteenpäin

Siikaisjarvi_Rinne

Siikaisjärvi. Kuva: Johanna Rinne

Lounais-Suomessa vesienhoitoa on toteutettu merkittävästi vapaaehtoiselta pohjalta. Yksittäisiä paikallisia kunnostus- tai hoitotoimia voidaan tehdä asukkaiden ja maanomistajien omin voimin, mutta useimmiten toimenpiteet ovat tehokkaampia organisoidulla yhteistyöllä, ja samalla taataan hoidon ja seurannan jatkuvuus. Myös useimmat hankerahoittajat edellyttävät järjestäytymistä ja rekisteröitymistä.  Järjestäytyminen yhdistykseksi tai muuksi organisaatioksi ei saa kuitenkaan olla itsetarkoitus, eikä organisaation ylläpito saa muodostua hoitotoimintaa suuremmaksi työksi, vaan organisoitumisen tapa ja laajuus on syytä valita toiminnan mukaan.

Vesienhoidon toimijoiden organisoitumisen tueksi hankkessa tehtiin yhdessä Karvianjoen kunnostusohjelma 2007 - 2015 -koordinaatio hankkeen kanssa analyysi vesienhoidon vapaaehtoisten organisaatioiden toimintaympäristöistä Lounais-Suomessa.

Toimintamallianalyysi 2012 - Katsaus vesienhoidon vapaaehtoisiin organisaatioihin

LehmijärviTikander.JPGAnalyysiä varten selvitettiin olemassa olevia vesistöalan toimijoita ja sitä, millaisia hallintomalleja organisaatioilla on käytössään. Taustahaastattelujen pohjalta tarkasteltiin hallinto- ja toimintamallien vahvuuksia ja heikkouksia sekä soveltuvuutta erilaisiin tarpeisiin.

Organisaatioiden perustamisen lähtökohdat vaihtelivat, mutta yhteistä niille kaikille oli, että alueen vesistöön koettiin kohdistuvan uhkaa; joko vesistön tilan huononemista tai muuta negatiivista vaikutusta, jota vastaan oli yhdessä lähdetty toimimaan. Vesistön ominaisuudet ja esimerkiksi kuormituksen laatu (haja- tai pistekuormitus) sekä alueen elinkeinorakenne vaikuttivat organisaatiomallin muodostumiseen ja sen toimivuuteen.

Mikäli alueella on vesistöä hyödyntävää tai kuormittavaa yritystoimintaa, on tärkeää saada ne mukaan toimintaan. Yrityksille vastaavasti on tärkeää vesienhoidon organisaation toiminnan vakaus, puolueettomuus ja kehittymispyrkimykset, jotta ne kokevat saavansa osallistumisestaan hyötyä omalle toiminnalleen. Tällaisessa tilanteessa pysyviksi tarkoitetut säätiöt tai rahastot voivat olla parempia organisoitumisen tapoja kuin neuvottelukuntien tai yhdistysten kaltaiset ”kevyemmin muutettavat” organisaatiot. Mikäli ensisijainen tavoite on kehittää ja edistää alueella toimivien tahojen yhteistyötä, voi organisaatio olla vapaampi, esimerkiksi neuvottelukuntamuotoinen tai yhdistys.

Haasteita vesiensuojelutoimenpiteiden käynnistämiselle ja käynnissä pitämiselle ovat rahoituksen saaminen ja sen pysyvyys sekä toimijoiden motivaation säilyminen. Motivaation ylläpitämiseksi pitkäaikaisten tavoitteiden lisäksi pitää olla lyhytaikaisia tavoitteita sekä konkreettista toimintaa, joka voi olla niin yhteistyön syventämistä ja tiedotusta kuin rantatalkoitakin. Vapaaehtoisten organisaatioiden toimintaa rahoittavia tahoja ovat pääsääntöisesti organisaatiomallista riippumatta alueen kunnat ja teollisuus. Jos alueella ei ole yksittäisiä suuria toimijoita ja kuormitus on suurelta osin hajakuormitusta, ollaan usein kuntien rahoituksen varassa. Rahoitus voi tulla erikseen neuvoteltavien rahoitusosuuksien mukaan tai vaihdella esimerkiksi kunnan asukasluvun ja valuma-alueen sijainnin mukaan.

Yhteistyö vesienhoidon organisaatioiden ja niiden sidosryhmien välillä koettiin sujuneen hyvin. Vesienhoitoa tekevät tahot koettiin tarpeellisiksi ja niiden kautta saatavia resursseja on osattu hyödyntää. Hallintomallin ei koettu vaikuttavan yhteistyöhön. Enemmän merkitystä oli ihmisten välisellä kanssakäymisellä. Toiminnan läpinäkyvyys ja riittävä tiedottaminen koettiin tärkeäksi.

Analyysin perusteella hyvät käytännöt liittyivät suurelta osin onnistuneeseen organisoitumiseen, jossa työ- ja vastuutehtävät olivat selviä ja osapuolten kesken vallitsi luottamus ja hyvä keskusteluyhteys.

Julkaistu 17.6.2014 klo 16.16, päivitetty 13.6.2014 klo 9.48