Ruovikon vesileikkuu

Ruovikon kesäleikkuilla tarkoitetaan kasvukauden aikana tehtävää ruovikon leikkuuta. Vedessä ja maalla kasvavan ruovikon leikkuut eroavat toteutukseltaan paljon toisistaan, joten ne esitellään erikseen, maalla kasvavan ruovikon niitto esitellään pääosin sivulla ”Merenrantaniityn niittohoito”.

Kesäruo’on leikkuulla lisätään ranta- ja vesialueiden avoimuutta ja poistetaan rehevöittävää biomassaa. Loppukesällä leikatun ruovikon mukana poistetaan ravinteita noin 1-2 kg fosforia ja 10-20 kg typpeä yhtä kuiva-ainetonnia kohden. Keskimääräisellä ruovikon tuotolla (5 tonnia/ha) tämä tarkoittaa 5-10 fosforikilon ja 50-100 typpikilon poistoa yhden ruovikkohehtaarin leikkuulla. Leikkaamalla ruovikko kahdesti kesän aikana voidaan ravinteita saada talteen 1,5-kertainen määrä verrattuna kerran kesässä tehtyyn korjuuseen.

Truxorilla nostoa

Ruo’on leikkuun vaikutukset riippuvat leikkuun ajankohdasta

Ruoko varastoi loppukesällä juurakkoonsa ravintoaineita seuraavaa kasvukautta varten. Alkukesällä kiihkeän kasvun aikaan juurakon ravintovarasto tyhjentyy. Siksi alkukesällä tehty ruovikon leikkuu taannuttaa voimakkaimmin ruovikon kasvua. Vedessä kasvavan ruovikon taantumista tehostaa niitto veden pinnan alta, jolloin hapen kulku juurakkoon estyy. Loppukesän leikkuussa biomassaa on paljon ja ruovikon mukana poistettavat ravinnemäärät ovat suuremmat alkukesään verrattuna. Loppukesän niitto ei taannuta yhtä voimakkaasti seuraavan kesän kasvua kuin alkukesän niitto. Ravinteiden poiston maksimointia tavoitellessa leikkuu tulee tehdä elokuun puoliväliin – loppuun mennessä, ennen ravinteiden varastoitumista takaisin ruovikon juurakkoon.

Kesäisellä niitolla voidaan aiheuttaa negatiivisia vaikutuksia, joten leikkuu on suunniteltava huolellisesti ja arvioitava hyödyt mahdollisiin haittoihin nähden

Koska niitto häiritsee lintujen pesintää, linnustollisesti tärkeillä alueilla ei niittoa tule tehdä alkukesällä. Etenkin vesialueella kasvavan ruovikon niitolla on monia vaikutuksia veden laatuun, joskaan niitä ja etenkään yhteisvaikutuksia, ei tunneta tarkkaan. Niittomassa on aina kerättävä pois vedestä, sillä veteen jätettäessä siitä vapautuu ravinteita ja se kuluttaa vesistön happivaroja. Alkukesällä vedessä kasvavan ruovikon leikkuusta voi aiheutua ravinteiden pumppautumista juurakosta korren kautta veteen. Tämän ja ruovikon taantumisen voi estää leikkaamalla ruovikko veden pinnan päältä, mikä voi olla käytännössä haastavaa. Matalilla vesialueilla niiton aiheuttama pohjan myllääntyminen samentaa vettä ja voi aiheuttaa ravinteiden vapautumista veteen. Taannuttavan niiton seurauksena hävinneen ruokokasvuston tilalle voi kasvaa muita vesikasveja, jotka vaikuttavat muuhun lajistoon ja veden laatuun. Hävinneen ruokokasvuston sitomasta sedimentistä ja lahoavasta juurakosta voi myös tulla ravinne- ja metaanipäästöjen lähde.

Ojien suulla ja jokisuistoissa kasvavat ruovikot sitovat valuma-alueelta tulevia ravinteita ja kiintoainesta, joten näiden alueiden leikkuut tulee tehdä harkiten esim. rotaatioleikkuina. Kuva: Ritva Kemppainen jokiuoma

Rotaationiitossa ruovikko niitetään vuosittain vain osin tai esimerkiksi 3-5 vuoden välein

Rotaationiitot sopivat vesiensuojelullisesti ja linnustollisesti tärkeille ruovikoille sekä kohteille, joissa ruovikko halutaan virkistyskäytöllisistä syistä säilyttää näkö-, melu- ja tuulensuojana. Rotaationiiton tavoitteena on ruovikon säilyttäminen ja ruovikkosukkession etenemisen estäminen, estäen ruovikon levittäytyminen vesialueelle sekä rannan puoleisen alueen kuivuminen ja ruokoturpeen muodostuminen. Linnustollisesti tärkeissä ruovikoissa rotaationiitoilla ylläpidetään ruovikon mosaiikkisuutta ja reuna-alueen vaihtelevuutta. Vesiensuojelullisesti tärkeillä kohteilla niitolla poistetaan happea kuluttavaa ja ravinteita sisältävää biomassaa, sekä säilytetään ruovikon kyky ravinteiden sitojana.

Hankkeen kokemuksia ja johtopäätöksiä vesileikkuusta

  • ruovikon niitolla voidaan poistaa huomattavia määriä ravinteita, jotka muuten jäisivät vesistöön ja sedimenttiin
  • toteutus onnistuu Truxoreilla, vaikka työ on melko hidasta
  • väyläleikkuut ovat hitaita ja kalliita, joten toteutus vain perustelluista syistä, esim. tietyn lajin elinympäristön hoito yksittäisellä kohteella
  • jo yhdenkin kerran toteutettu loppukesän leikkuu veden pinnan alta voi taannuttaa kasvua voimakkaasti
  • leikkuumassan kuljetusten ja esikäsittelyjen kilpailutus on syytä tehdä ennen leikkuutöiden alkamista, jotta koko ketju saadaan nopeasti käyntiin ja toimimaan sujuvasti koko leikkuiden ajan. Haasteena on se, että kuljetettavan ja käsiteltävän massan määrää ja työhön kuluvaa aikaa on vaikea arvioida etukäteen, samoin sen ajoittumista.

Suomessa vesiruovikoiden niittoon on enimmäkseen käytössä ruotsalaisvalmisteisia Truxoreita, jotka ovat tela-alustaisia ja kelluvia. Leikkuuterän korkeutta voidaan säätää. Leikattu massa työnnetään rantaan Truxoriin vaihdettavalla haravalla tai erillisillä keruuveneillä. Suomalaisvalmisteinen Aquatic Plant Harvester soveltuu myös ruovikon niittoon. Leikattu kasvimassa kerätään etukuljettimella laitteen takaosaan. Lisäksi muutamilla yrittäjillä on käytössä itse rakennettuja laitteita. Pienten kohteiden vesiniittoon on tarjolla erilaisia pienveneisiin kiinnitettäviä niittolaitteita.

truksori ja keruuvene

Truxorilla niitetty ruokomassa työnnettiin lauttoina lastauspaikoille, josta se nostettiin erillisellä nosturilla maalle. Niitetty ruokomassa silputtiin Haybuster-murskaimella. Kuva: Ritva Kemppainen

Vesileikkuuseen vaikuttavat etenkin leikkuualueiden koko, kuljetusmatkan pituus ja leikkuuolosuhteet

Hankkeessa tehtiin vesileikkuita kesinä 2011 - 2013 Truxor –niittokoneilla viidellä kohteella, 20 ha alalla. Urakoitsijoina toimivat Kaivuupalvelu Laitonen, Tmi Asmo Paloniitty ja MSP-Kuljetus Oy. Kolmasosa suunnitellusta alasta jäi leikkaamatta veden mataluuden ja leikkuumassan vedestä nosto-ongelmien vuoksi. Vettä tulisi olla vähintään 30-50 cm, jotta työ onnistuisi sujuvasti eikä pohja myllääntyisi. Truxorit voivat leikata myös vesirajassa ja maalla kasvavaa ruovikkoa, mutta leikkuumassan keruu on hyvin hidasta. Etenkin pitkä vesikuljetusmatka (pisimmillään 900 metriä), veden mataluus ja kasvustojen tiheys hidastivat leikkuutyötä. Kova tuuli ja aallokko hidastavat ja pahimmillaan siirtävät työt toiseen ajankohtaan. Aiemmin leikkaamattomilla alueilla työ eteni 1-2 hehtaarin päivävauhdilla. Vesileikkuiden massan saanto vaihteli 50 - 90 m3/ha (kuljetukseen tiiviisti lastattua pitkää ruokoa).

Mynälahden Pyhärannassa tehtiin kesällä 2011 vesiruovikon leikkuu viiden hehtaarin alalla. Toteutukseen kului Truxorilla ja keruuveneellä viisi työpäivää. Suuri osa työajasta kului ruokolauttojen kuljettamiseen. Seuraavana kesänä 2012 työ eteni nopeammin ja se tehtiin 1,5 päivässä. Kesällä 2011 viiden hehtaarin leikkuualalta kertyi ruokoa noin 450 m3. Seuraavana kesänä 2012 samalta alalta + aiemmin leikkaamattomalta hehtaarilta saatiin yhteensä 140 m3 pitkää ruokoa. Tällä kohteella loppukesän leikkuu siis vaikutti merkittävästi seuraavan kesän kasvua taannuttavasti ja pudotti massan määrän kymmenesosaan aiemmasta.  Syitä nopeaan taantumiseen voivat olla mm. melko syvä vesi (70-100 cm), rannan avoimuus tuulille ja kova, hiekkapitoinen pohjan laatu.

nostolaitteet rannalla

Biokaasutukseen, maanparannusaineeksi tai rehukäyttöön kerättävän ruoko korjataan kesän eri vaiheissa, riippuen tavoiteltava olevasta tuloksesta (ruovikon kestävä hyötykäyttö vai taannuttaminen) sekä loppukäytöstä. Kesäkorjuussa ongelmallisinta on leikatun ruokomassan kuljetus rantaan jatkokäyttöä varten. Myös leikatun massan lastaukseen soveltuvia paikkoja löytyy harvalta rannalta. Koneet kantava maapohja ja riittävän leveä ja kantava tie rantaan ovat edellytyksenä sille, että ruokomassan kuljetus jatkokäyttöön onnistuu kustannustehokkaasti.

Julkaistu 23.7.2014 klo 13.20, päivitetty 23.7.2014 klo 13.20