Hyppää sisältöön

Merenrantaniittyjen peruskunnostus

Runsastuottoisia merenrantojen loivia rantoja on aina 1950-60-luvulle asti hyödynnetty tehokkaasti karjan rehuksi joko niittämällä ja/tai laiduntamalla etenkin laajoja, kovapohjaisia niittyalueita ja niihin rajoittuvia puustoisia alueita. Laiduntamisen sittemmin vähennyttyä ja vesien rehevöitymisestä johtuen rantojen umpeenkasvu on ollut monin paikoin voimakasta. Jo pitkään hoitamattomina olleet merenrantojen entiset laidunalueet ovat ehtineet usein ruovikoitua lähes umpeen, mutta arvokasta kasvillisuutta ja lajistoa voi vielä sinnitellä kapeina vyöhykkeinä ruovikoituneen vesirajan ja metsittyneen rannan yläosan välimaastossa. Tällaiset kohteet tulisi ottaa uudelleen laidunkäyttöön mm. uhanalaisten merenrantaniittyjen alan lisäämiseksi ja yhä harvinaistuvan niittylajiston pelastamiseksi.

Rantaniitty ja lehmät

Laidunnus edellyttää yleensä peruskunnostuksen, sillä karja ei mielellään mene tiheään ruovikkoon, jonka seassa on vanhaa, ylivuotista ruokoa. Peruskunnostuksen jälkeen on huolehdittava alueen tuottoon nähden riittävästä laidunpaineesta ja laidunnuksen aloituksesta ajoissa keväällä, jolloin karja pitää kurissa uutta kasvavaa ruovikkoa. Kuva Ritva Kemppainen

Peruskunnostus usein välttämätöntä avoimuuden saavuttamiseksi

Ruovikoituneen rannan palautumista matalakasvuiseksi merenrantaniityksi voidaan edistää ja nopeuttaa mm. niittämällä ruovikko talvisin ja keräämällä niittojäte pois, jotta laiduntava karja pääsee keväällä helposti käsiksi maittavaan nousevaan versoon. Myös loppukesän tai syksyn niittomurskauksella saadaan poistettua korkea kasvusto ja luotua otolliset olosuhteet kevääksi linnustolle. Aina ei jo pidempäänkin laidunnetuilla alueillakaan karja saa hävitettyä ruokoa, koska eläimet karttavat tiheää ruovikkoa. Kun ylivuotinen kasvusto poistetaan, pääsee karja syömään uutta kasvavaa ruokoa.

Rantaniityn kunnostuksessa on tärkeää poistaa ruovikko myös vesirajasta ja niityn edustan vesialueelta. Rantaniityt muodostuvat rantaviivan suuntaisista vyöhykkeistä, joista alimmat sijaitsevat keskiveden alapuolella ja ovat pääosan vuotta veden alla. Kunnostuksessa ja hoidossa tulisi huomioida myös nämä vyöhykkeet ja niiden lajisto. Vesirajan avoimuus ja yhteys avoveteen on elintärkeää niityllä ruokailevalle ja pesivälle linnustolle.

Niittomurskauksella avaa nopeasti ja tehokkaasti rantaniityn veteen asti

Niittomurskauksessa ruokoa ei kerätä pois, mutta se murskautuu silpuksi niitylle, eikä aiheuta haittoja vedenkorkeuden vaihtelujenkaan yhteydessä. Niityn edustan vedessä kasvavia ruovikoita voidaan myös niittää kesäisin vedestä. Pinnan alapuolelta, etenkin alkukesästä leikattaessa, ruovikko taantuu alueella. Hankalimman vyöhykkeen eli vedenkorkeuden mukaan vaihtelevan vesirajan kunnostukseen soveltuu parhaiten niittomurskain ja/ tai jyrsin. Jyrsin murskaa myös ruovikon juurakon, mikä hidastaa ruovikon uudelleen kasvua ja pitää rannan pidempään avoimena. Näin voidaan myös luoda vesirajaan edustavia paljaita lieterantoja mm. kahlaajien ja vesilintujen ruokailualueiksi.

Jyrsinnän tulos

Mynälahden matalakasvuista rantaniittyä ja koneellisesti peruskunnostettua lieterantaa. Kuva: Ritva Kemppainen

Kun peruskunnostus tehdään huolellisesti ja sen jälkeen alueelle tuodaan ajoissa keväällä riittävä määrä eläimiä, ei tiheää ruokokasvua pääse uudelleen syntymään, kasvillisuus mataloituu vähitellen ja muuttuu rantaniittylajistoksi. Laidunpainetta voi kuitenkin olla aluksi vaikea optimoida alueelle ja vaihteleviin kasvukausiin sopivaksi, joten peruskunnostusta tai täydennysniittoa voidaan joutua tekemään useaan otteeseen. Kunnostustarve voi vaihdella alueen sisällä, esimerkiksi hyvin pehmeät ja upottavat alueet voivat jäädä kokonaan laiduntamatta eläinten karttaessa niitä. Ne voivat tarvita toistuvaa koneella tehtävää niittoa, jonka myötä maapohja tiivistyy ja alkaa paremmin kestää laidunnusta.

Hankkeen kokemuksia ja johtopäätöksiä murskauksista

  • niittomurskaus on kustannustehokas ja välttämätön toimenpide, edellyttää riittävää laidunpainetta heti perään, saadaan nopeasti muutos rantaniityksi
  • avovesiyhteys tärkeä, upottavat rantaviivat ongelma, edellyttää myös vesialueen niittoa
  • täydennyshoitoon tärkeä satsata myös ympäristökorvausjärjestelmässä, sekä hoidon kustannustehokkuuden että tavoitellun lopputuloksen (avoimuuden) aikaansaamiseksi

Maisema auki niittomurskauksella

Rantaniittyjen kunnostuksessa laitteilla oltava alhainen pintapaine

Lännen Järviperkaus Oy on vuosien ajan tehnyt niittomurskausta tela-alustaisella rinnekoneella, jonka edessä on niittomurskain. Yrityksen uusi keräävä rinnekone-kaksoissilppuri –yhdistelmä sopii myös rantaniittyjen peruskunnostukseen ja on vaikutuksiltaan vielä tehokkaampi, koska niittomassa saadaan kerättyä pois eikä se jää rehevöittämään niittyä. Kahden koneen yhdistelmä on liian suuri ja painava pieniin, kivisiin tai hyvin pehmeisiin kohteisiin. Yhden koneen niittomurskaus sopii myös kohteisiin, joissa niittomassalle ei ole läjityspaikkaa tai käyttökohdetta. Murskatun massan jääminen niitylle ei ole ongelma laidunnetuilla alueilla. Kovapohjaisia rantaniittyjä voidaan kunnostaa myös traktorivetoisilla laitteilla.

Niittomurskaus onnistuu kovapohjaisilla rannoilla matalassa vedessä kasvavaan ruovikkoonkin. Yhteys avovesialueelle edellyttää kuitenkin usein myös vedessä kasvavan ruovikon niittoa kelluvilla niittokoneilla. Hyvin upottava ja pehmeä rantaviiva sekä loivasti laskeva ranta ovat ongelmallisia. Meriveden korkeus määrittää kulloinkin kuinka pitkälle maalta tai vedestä päästään leikkaamaan. Alhainen merivesi mahdollistaa niiton maalta normaalia rantaviivaa alemmissa rantaniityn vyöhykkeissä, kun taas vesialuella korkea vesi mahdollistaa leikkuun mahdollisimman lähelle rantaviivaa.

Hanke testasi niittomurskauksen tehokkuutta rantaniityn kunnostukseen

Molemmilla kohteilla oltiin aloittamassa merenrantaniityn hoitoa laiduntamalla. Työhön käytettiin Lännen Järviperkaus Oy:n rinnekonetta, johon on kiinnitetty niittomurskain. Eurajoen Väkkäränperällä kohteena oli 2,5  ja Mynälahden Pyhärannassa 3 hehtaarin alue. Murskauksen aikamenekki oli 0,5 – 1 ha/h.

Avautunut ranta

Väkkäränperän loivalla ja kovapohjaisella rannalla niittomurskauslaite sai ruovikon poistettua maarannan lisäksi vesirajasta, mikä mahdollisti tehokkaimman mahdollisen alun merenrantaniityn nopealle palautumiselle ja maisema avautui upeasti avovesialueelle. Kuva: Ritva Kemppainen

laidunnettu kunnostettu ranta

Jo ensimmäisen laidunkauden jälkeen Väkkäränperän kunnostettu alue oli kauttaaltaan matalakasvuinen ja avoin veteen asti. Kuva: Ritva Kemppainen

Mynälahden Pyhärannassa maalla kasvava ruovikko ja vesiraja niittomurskattiin, mutta syvemmälle vesirajan ulkopuolelle jäi ruovikkoa kapeaksi vyöhykkeeksi. Vesialueelta oli aiemmin niitetty ruovikkoa Truxorilla, joten kummallakaan laitteella ei saatu hankalinta matalassa vedessä kasvavaa ruovikkoa leikattua. Myöhemmin syksyllä todettiin ruovikon lähteneen uuteen kasvuun murskauksen jälkeen. Harva kasvusto ei vaikeuttane seuraavana keväänä alkavaa laidunnusta, mutta uudelleen versominen on syytä huomioida niittomurskatessa onnistuneen tuloksen takaamiseksi.

Julkaistu 23.7.2014 klo 13.18, päivitetty 29.9.2014 klo 20.19