Tulokset ruo'on maatalouskäytöstä

Avomaaviljelykokeissa Kemiönsaarella ruokosilpun lisääminen paransi jo yhden kasvukauden aikana merkittävästi maan kosteusoloja ja rakennetta. Ruokosilpun lisäys paransi juuresten kasvua. Esimerkiksi 50 kuution levitysmäärällä hehtaaria kohden pellolle kertyy keskimäärin 0,5 cm kerros ruokoa, mikä on 6 tonnia/ha kuiva-ainetta. Kesäruo’on keskimääräisillä ravinnemäärillä hehtaarille lisätään silloin noin 98 kg typpeä, 8,4 kg fosforia ja 2748 kg hiiltä. Talviruo’olla vastaavat luvut ovat 29 kg typpeä, 1,8 kg fosforia ja 2886 kg hiiltä. Mikäli silputun ruo’on kuutiopaino on alhaisempi, ovat lisättävät ravinnemäärätkin alhaisempia. Ruokosilpun levitysmäärä riippuu pellolla viljeltävästä kasvilajista ja pellon fosforiluvusta. Levityksessä on huomioitava lannoitevalmisteasetuksen raja-arvot ja ympäristötuen ehdot.

Ruovikoiden raskasmetallipitoisuudet alittavat selvästi maa- ja metsätalousministeriön lannoitevalmiste-asetuksessa sallitut enimmäispitoisuudet. Aineiston perusteella kesäruo’on levittäminen pellolle ei synnytä riskiä haitallisten metallien kertymisestä peltomaahan. Myös sedimenteissä asetuksen mukaiset raja-arvot alittuivat, joten sedimenttejä voisi käyttää maanparannusaineena pellolla. Myös kompostinäytteiden raskasmetallien pitoisuudet jäivät alle asetuksen enimmäispitoisuuksien, eikä kompostin käytöstä aiheudu riskiä raskasmetallien rikastumisesta peltoon.

Kesäruokokasvustoista mitatut hiili-typpi -suhteet olivat VELHOn mittauksissa keskimäärin 29:1 (pieneliöiden toiminnan kannalta sopiva), joten kesäruoko sopii hyvin kompostoitavaksi yksinään. Ruo’on ruohoja ja heinä korkeampi ligniinipitoisuus tekee ruokokompostin rakenteesta ilmavamman vähentäen massan tiivistymistä eikä seosaineen (turpeen, puuhakkeen tms.) lisääminen kompostiin ole tarpeellista

Kuiva, talvella tai myöhään syksyllä korjattava järviruoko soveltuu myös eläinten kuivikkeeksi. Kuivikkeena järviruo’on korsi on viljan olkeen verrattuna kovempaa ja sitkeämpää johtuen korkeasta piipitoisuudesta, joten se pysyy paremmin koossa eikä murskaannu yhtä helposti. Hankkeessa ruokoa levitettiin pohjakuivikkeeksi nautojen pihattoon. Ruokosilpun todettiin parantavan maapohjan kantavuutta olkea paremmin. Lisäksi pihaton pohjalle kertynyt lantapatja oli helpompi tyhjentää ja lanta-ruokoseos todettiin kuohkeammaksi ja irtonaisemmaksi verrattuna lanta-olkiseokseen. Olkisilppua kovempi ruokosilppu kelpasi eläinten makuualustoiksi. Korsien ei havaittu aiheuttaneen eläinten sorkkiin haavoja. Kasvinviljelytilalla silppua käytettiin kuivalanta-aumojen peittämiseen.

Hankkeen kokemuksia ja johtopäätöksiä ruo’on peltokäytöstä

  • ruoko sopii hyvin peltokäytön kohteeksi, raskasmetalleista ei ole riskiä, ravinteita sopivassa suhteessa, ligniiniä enemmän kuin muissa heinissä -> lisää multavuutta
  • ravinnepitoisuuksien tutkiminen tarpeen järvialueilta ja hyvin saastuneilla sedimenteillä kasvavista ruovikoista (esim. Kokemäenjoen suisto)
  • peltokäytön hyödyntämisketju vaatii edelleen kehittämistä ja testausta (leikkuu, mahdollinen murskaus, levitys, välittömät ja pitkäaikaiset vaikutukset ravinnetaseeseen, pH-tasoon ym.)
  • kasvatus- ja kompostointikokeissa lupaavia tuloksia. Tarvitaan lisää peltokokeita eri kasvilajeilla ja eri silppumäärillä ja -koolla, lisäksi selvitettävä syksyisen levityksen vaikutukset pellon ravinnetaseeseen ja mahdollisiin ravinnepäästöihin
  • kompostointiin/kasojen säilytykseen liittyvät ohjeet selkiytettävä (ilmoitustarve viranomaisille, läjitys luonnonhoitopelloille), ei liian tiukkaa tulkintaa (nitraattidirektiivi tms.), suotovesien tutkiminen (huuhtoutuuko ravinteita peittämättömistä kasoista)
Julkaistu 23.7.2014 klo 13.36, päivitetty 29.9.2014 klo 19.53