Ravinne- ja raskasmetallipitoisuudet

Peltoon levitys on kesäruo’on runsaan biomassan potentiaalisimpia käyttökohteita

Näin voidaan kierrättää pelloilta huuhtoutuneita ravinteita takaisin hyötykäyttöön. Rantojen lähellä on paljon peltoja, joten käyttöketju ei ole sidottu vain harvoihin käyttökohteisiin kuten energiakäytössä, mikä vähentää kuljetusten ja käsittelyn tarvetta. Viherbiomassan lisäämiseen peltoon kannustaa myös peltojen huonontunut maan rakenne ja humuksen vähäisyys. Pellon huono kasvukunto lisää ravinteiden huuhtoutumisriskiä heikentyneen satotason seurauksena.

Peltokäytössä on tärkeää, ettei biomassan mukana levitetä haitallisia aineita maahan. Järviruo’on raskasmetallipitoisuudet ovat korkeammat kasvuston maanalaisissa osissa eli juurakossa ja juurissa kuin maanpäällisissä osissa. Hyödyksi käytetään yleensä vain varret ja lehdet, joten riskiä peltokäytölle ei näyttäisi olevan.

Hanke selvitti ruovikoiden ja sedimenttien ravinne- ja raskasmetallipitoisuuksia

Kohteiksi valitut kesäleikkuualueet edustivat monipuolisesti erilaisia jokisuistojen, rehevöityneiden sisälahtien ja laajojen avovesialueiden rannan ruovikoita. Analysoitu aineisto kerättiin elokuussa 2012 ja helmikuussa 2013 sijoittaen tutkimusalueille (5-7 ha) neljä 5 m2 näytealaa ruovikoiden eri osiin noin 5-10 metrin päähän avovesialueelta. Kultakin näytealalta otettiin suokairalla viisi sedimenttinäytettä, jotka muodostivat yhden laboratorionäytteen. Samoin yhdeltä näytealalta kerätyt järviruokoversot (25 kpl).

Loppukesän ruovikoiden typpipitoisuus oli keskimäärin 16 g/kg ka, vaihdellen näytealoittain 12 - 25 g/kg ka. Fosforipitoisuus oli keskimäärin 1,4 g/kg ka (1,0 - 2,2). Hiiltä oli keskimäärin 458 g/kg ka (441-480). Typpi- ja fosforityppipitoisuudet ovat selvästi korkeammat kuin mitä aiemmissa tutkimuksissa Suomen lähialueilta on saatu. Ne ovat enimmillään yli kaksinkertaiset. Ravinnemittausten perusteella ruovikon keskimääräisellä vuosituotolla (5 tonnia ka/ha) yhden hehtaarin ruokomassaan on loppukesällä sitoutunut noin 80 kg typpeä, 7 kg fosforia ja 2290 kg hiiltä.

Talviruokonäytteiden typpipitoisuudet olivat keskimäärin 4,8 g/ kg ka ja fosforipitoisuudet 0,3 g/kg ka. Vaihteluvälit näytealoittain olivat suuria. Talviruokonäytteiden keskimääräinen typpipitoisuus oli 29 % ja fosforipitoisuus 17 % kesäruokonäytteiden keskipitoisuuksista. Hiilipitoisuus oli 481 g/kg ka (464-504). Fosforipitoisuus noudattaa aiempia tietoja. Talviruo’on typpiosuus on samaa luokkaa aiempien tulosten kanssa. Määrällisesti hankkeessa saadut talviruo’on typpipitoisuudet olivat kuitenkin yli 1,5-kertaiset.

Sedimenttien typpipitoisuus oli näytealoilla keskimäärin 3,1 g/kg ka (1,3-4,7). Fosforia oli keskimäärin 0,8 g/kg ka (0,5 – 1,3). Kesäruo’on ravinnepitoisuudet olivat korkeimmat jokisuistoissa: Paimionlahdella ja Halkkoaukolla. Näiden alueiden sedimenttinäytteiden pitoisuudet poikkeavat kuitenkin paljon toisistaan. Sedimentin fosfori- ja typpipitoisuudet eivät siis näytä suoraan selittävän ruovikoiden ravinnepitoisuuksia.

Ravinnemittauksista saatuihin tuloksiin vaikuttanee se, että aineisto on yksinomaan runsasravinteisista tai melko runsasravinteisista merenlahdista. Kohteet edustavat tyypillisiä ruovikoita, joille rehevyytensä ja laajuutensa vuoksi ruovikon niiton ja hyötykäytön tarve pääasiassa kohdistuu.

Ruovikoiden ja sedimenttien raskasmetallipitoisuudet

Sedimenteistä ja kesäruo’osta mitatut raskasmetallipitoisuudet jäivät kaikilla näytealoilla alle käytettyjen analyysimenetelmien tarkimman pitoisuuden määritysrajan. Vaikka sedimenteillä mitattiin osin korkeahkojakin raskasmetallien pitoisuuksia, ne eivät näkyneet sedimentillä kasvavan ruovikon maanpäällisessä biomassassa. Pitoisuudet alittavat selvästi lannoitevalmisteiden asetuksessa sallitut enimmäispitoisuudet. Aineiston perusteella kesäruo’on levittäminen pellolle ei synnytä riskiä haitallisten metallien kertymisestä peltomaahan. Sedimenttien raskasmetallipitoisuuksissa oli eroja eri alueiden välillä. Erojen taustalla lienevät valuma-alueella aiemmin tapahtuneet toimet (mm. jätevesien johtaminen) ja koealojen sijainti valuma-alueelta tulevien ojiin ja jokiin nähden.

Sedimenttien raskasmetallipitoisuuksia voidaan arvioida mahdollisen ruoppauksen seurauksena tehtävän läjityksen ja hyötykäytön näkökulmasta.Lannoitevalmisteasetuksen mukaiset raja-arvot alittuivat kaikkien alueiden sedimenteissä, joten sedimenttejä voisi asetuksen mukaan käyttää pellolla maanparannusaineena. Lyijyn, elohopean ja kadmiumin osalta pitoisuudet alittivat kaikilla alueilla Valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) pilaantuneelle maaperälle annetut kynnysarvot. Arseenin osalta kynnysarvo (5 mg/kg ka) kuitenkin ylittyi kaikilla alueilla, mutta arvot jäivät ekologisille ja terveydellisille riskeille annettujen ohjearvojen alapuolelle. Vaikka raskasmetallipitoisuudet jäivätkin alle lannoitevalmisteasetuksen raja-arvojen, on sedimentin peltokäyttöön suhtauduttava varauksella. Aineistossa sedimenttien hiilipitoisuus oli pieni, keskimäärin 7 %, joten sedimentillä peltoon sijoittamisella ei lisätä pellon multavuutta. Myös ravinnepitoisuus oli alhainen.

Kompostien ravinne- ja raskasmetallipitoisuudet

Hankkeen kompostiaumoista otettiin näytteet toukokuussa 2013 ja niistä analysoitiin ravinne- ja raskasmetallipitoisuudet. Kompostien typen ja fosforin pitoisuudet olivat Halkkoaukon kompostissa suuremmat kuin Pyhärannassa. Pyhärannassa hiili-typpi -suhde oli 24, Halkkoaukolla vain 15. Halkkoaukon tuloksiin vaikuttanee se, että massa koostui järviruo’on lisäksi muusta vesikasvillisuudesta, jossa hiili-typpi -suhde lienee alempi. Kompostimassojen kuiva-ainepitoisuus oli melko alhainen. Näytteet otettiin keväällä, jolloin kasoissa oli vielä runsaasti kosteutta. Pyhärannassa vesiruovikon leikkuualalta kerättyjen ruokokasvustojen tuloksiin verrattuna kokonaistypen pitoisuus on kompostissa suurempi, kokonaisfosforin osalta pitoisuus on kompostissa hieman laskenut. Typen osuuden kasvu johtuu mikrobien hajotustoiminnasta kompostoinnin edetessä, fosforin pitäisi käyttäytyä samalla tavalla.

Kompostinäytteiden raskasmetallien pitoisuudet jäivät alle MMM:n lannoitevalmisteasetuksen enimmäispitoisuuksien, eikä kompostin käytöstä aiheudu riskiä raskasmetallien rikastumisesta peltoon.

Julkaistu 23.7.2014 klo 13.35, päivitetty 29.9.2014 klo 19.42