Käyttö maataloudessa

Ruo’on käytössä pelloilla ja puutarhoissa on eri käsittely- ja käyttöketjuja riippuen leikkuuajasta, käytön tavoitteesta ja käytössä olevasta kalustosta. Niukasti ravinteita sisältävä talviruoko soveltuu maan humuspitoisuuden lisääjäksi tai kateaineeksi. Lannoitushyöty saadaan erityisesti kesäruo’osta sen sisältämien ravinteiden ja hivenaineiden ansiosta. Kesäruo’on peltokäytön haasteena on korjuun ajoittuminen pääasiassa kasvukauden loppuun, kun ravinteiden suurin käyttötarve on kasvukauden alkupuolella. Talviruo’on levitys voidaan paremmin ajoittaa käyttötarpeen mukaan. Katetta tarvitaan kasvukauden alussa, joten kesäruoko sopii katteeksi  talven yli kompostoituna tai läjitettynä.

Rantapelto

Rantojen lähipelloilla käyttöketju ei ole sidottu harvoihin kohteisiin kuten energiakäytössä, mikä vähentää kuljetus- ja käsittelytarvetta. Kuva: Ritva Kemppainen

Kesäruo’on osalta peltokäytön vaihtoehtona ovat:

  • levitys tuoreena silppuna peltoon loppukesällä viljan puinnin jälkeen, muokkaus maahan syksyllä
  • silppuaminen ja kompostointi talven yli ja levitys keväällä, maahanmuokkaus/katekäyttö
  • läjitys pitkänä talven yli, silppuaminen ja levitys kasvukaudella, maahanmuokkaus/katekäyttö

Tuoreen ruo’on käyttöä puoltaa maan mikrobitoimintaa lisäävä vaikutus

Kompostointiin verrattuna tuoreen kasvibiomassan hajotustoiminta tapahtuu kokonaan maassa, jolloin saavutetaan maan rakenteen kannalta suurin hyöty: mikrobitoiminta vilkastuu ja mururakenne paranee.

Tuore ruoko ei sisällä rikkakasvien siemeniä tai patogeenejä, jotka edellyttävät kompostointia ennen levitystä. Loppukesän levityksen mahdollisesti aiheuttamasta typpikuormituksesta ei ole tutkimustietoa. Riskin ei arvioida olevan merkittävä, koska ravinteet eivät tuoreessa ruo’ossa ole helposti liukenevassa muodossa, vaan vapautuvat hitaasti massan hajotessa. Hajotustoiminta maassa hidastuu syksyllä, joten pääosa ravinteista on käytössä seuraavana kasvukautena. Riskinarvioinnissa on huomioitava, että ilman ruo’on korjuuta ja käyttöä kierrätyslannoitteena ravinteet jäisivät joka tapauksessa vesistöön.

Mikäli sopivaa peltoa ruo’on levittämiselle ei syksyllä ole, voidaan ruoko kompostoida talven yli ja levittää vasta keväällä. Kompostointi pienentää tilavuutta ja helpottaa levitystä, mutta hyöty maan rakenteelle jää vähemmäksi. VELHO-hankkeen kokemusten mukaan ruoko sopii hyvin kompostoitavaksi. Kompostoinnilla voidaan pienentää talviruo’on itävyysriskiä. Kesäruo’ossa riskiä ei ole, koska siemenet kypsyvät itämiskykyisiksi vasta kevättalvella. Siementen itävyys edellyttää kosteita ja tasaisia olosuhteita, joten itämisestä ei arvioida olevan riskiä pelloilla, joiden kuivatusolot ovat kunnossa.

Kuivalannan levitys

Kiskon Kirkkojärven hoitoyhdistys sai lupaavia tuloksia ruo'on silppuamisesta peltokäyttöön. Vuodena aumassa pehmennyt pitkä ruoko silppuuntui suoraan levityksen yhteydessä kuivalannan levitysvaunulla. Kuva kuivalannan levityksestä, Terhi Ajosenpää.  

Kokemuksia peltoon levityksestä ja levitysmääristä

Ruo’on peltokäyttö edellyttää silppuamista ja etenkin sitkeäkortiselle kesäruo’olle tarvitaan tehokas laitteisto. Hanke testasi talvi- ja kesäruo’on silppuamista, sekä silppuna talvi- ja maaleikkuun yhteydessä keräävää koneyhdistelmää. Ruo’on silppuamiseen soveltuvia laitteita on vain harvoilla yrittäjillä. Ruo’on laajemman ja hajautetun peltokäytön edistämiseksi silppuaminen tulisi voida tehdä maatalouskalustolla. Kompostoidun ja murskatun massan levitys onnistuu lannanlevitysvaunulla. Kiskon Kirkkojärven hoitoyhdistys on saanut lupaavia tuloksia myös vuoden verran aumassa pehmentyneen kesäruo’on levittämisestä ongelmitta lannanlevitysvaunulla. Näin pientenkin leikkuiden yhteydessä on mahdollista käyttää ruoko hyödyksi, kun aumalle löytyy sopiva paikka ja lannanlevitysvaunu on saatavilla.

Ruo’on levitysmäärien laskennassa oleellista on selvittää levitettävän ruokomassan kuutiopaino ja kuiva-ainepitoisuus, jotta voidaan arvioida levitettävän ruo’on lannoitusvaikutus. Hankkeen kesäruo’on aumauskokeen yhteydessä laskettiin tuoreen, Haybusterilla murskatun ja aumasta autoon lastatun ruo’on kuutiopainoksi 490 kg/ m3. Tilavuuspaino on alempi murskattaessa suoraan levitysvaunuun. Loppukesän 30 % kuiva-ainepitoisuudella murskatun ruo’on kuutiotiheys on 120 kg ka/m3. Esimerkiksi 50 kuution levitysmäärällä hehtaaria kohden levitetään keskimäärin 0,5 cm paksuinen kerros, 6 tonnia kuiva-ainetta/ha. Kesäruo’on keskimääräisillä ravinnemäärillä hehtaarille lisätään silloin noin 98 kg typpeä, 8 kg fosforia ja 2748 kg hiiltä. Talviruo’olla vastaavasti 29 kg typpeä, 2 kg fosforia ja 2886 kg hiiltä. Mikäli kuutiopaino on alempi, ovat lisättävät ravinnemäärät alempia. Ruokosilpun levitysmäärä riippuu pellolla viljeltävästä kasvilajista ja pellon fosforiluvusta. Levityksessä on huomioitava lannoitevalmisteasetuksen raja-arvot ja ympäristötuen ehdot.

Kasvatuskokeet avomaaviljelyssä Kemiönsaarella

Ruokosilpun käyttöä kate- ja maanparannusaineena sekä viherlannoitteena testattiin viljelykokeissa avomaavihanneksilla. Kasvatuskokeissa todettiin silpun lisäämisen kohentaneen merkittävästi maan kosteusoloja ja rakennetta jo yhden kasvukauden aikana. Ruokosilpun lisäys paransi juuresten kasvua. Kasvatuskokeissa todettiin silmämääräisesti ruokosilpun lisäämisen muuttaneen maan rakennetta pehmeämmäksi ja muruisemmaksi sekä multavuuden kasvaneen. Järviruo’on korkealla ligniinipitoisuudella, 7-12 % kuiva-aineessa, saattaa olla tässä tärkeä merkitys.

Järviruo’on vaikutuksesta maaperän pH:lle ei ole tutkimustietoa. Kasvatuskokeiden ruokokäsitellyillä koelohkoilla pH sekä nousi että laski. Muutokset olivat kuitenkin pieniä eikä ruo’on vaikutusta voida erottaa muista tekijöistä. Vaikka ruo’on lisääminen maaperään johtaisikin pH:n vähäiseen laskuun, on sillä pieni merkitys verrattuna hyötyihin, jotka ruokomassan lisäämisestä saadaan maan rakenteelle.

Kesäruo’ko sopii hyvin kompostoitavaksi yksinään

Kesäleikkuiden 2012 ruokomassalla tehtiin kaksi pientä kompostointikoetta Maskussa ja Mynälahdella. Kompostoinnissa orgaanisen aineen hajoamisnopeuteen ja lopputulokseen vaikuttaa oleellisesti kompostoitavan aineen hiilen ja typen suhde. Kompostin pieneliöiden toiminnan kannalta sopiva suhde on 25-35:1. Liian suuri typpipitoisuus johtaa mikrobeille haitallisen ammoniakkitypen liialliseen muodostumiseen. Jos hiiltä on liian paljon, kompostoitumisprosessi hidastuu. Kesäruo'on hiili-typpi -suhde oli VELHOn mittauksissa keskimäärin 29:1 (vaihteluväli 18 – 38:1), joten se sopii hyvin kompostoitavaksi yksinään. Ruo’on ruohoja ja heiniä korkeampi ligniinipitoisuus tekee kompostin rakenteesta ilmavamman vähentäen massan tiivistymistä, eikä seosaineen lisäys ole tarpeellista.

Ruokokomposti

Suurempi komposti. Kuva: Terhi Ajosenpää

Kokeissa 140 ja 90 kuutiota ruokoa murskattiin Haybuster –murskaimella syyskuussa muutama päivä leikkuun jälkeen. Kompostointipaikat valittiin välttäen riskiä ravinteiden huuhtoutumiselle mereen. Yksin ruo'osta koostuva auma jätettiin reilu kaksi metriä korkeaksi eikä sitä muotoiltu. Toinen auma muotoiltiin reilun metrin korkeaksi ja siinä oli myös kaislaa, lumpeita ja osmankäämiä. Kompostoitumista seurattiin, ilman kääntämistä, auman pintaosien lämpötilaa mittaamalla. 11 päivää perustamisesta palaminen oli lähtenyt aumoissa hyvin käyntiin ja mitatut lämpötilat olivat 44-67 ⁰C. Nopea lämpötilan nousu johtunee onnistuneesta murskauksesta, joka rikkoi korsirakennetta ja sai palakoon pieneksi. Suuremmassa ja korkeammassa aumassa palaminen oli tasaisempaa ja siellä palaminen oli vielä marraskuussa selvästi käynnissä. Murskauksen ja kompostoinnin aikana tilavuus pieneni kymmenesosaan.

Kuiva, talvella tai myöhään syksyllä korjattu ruoko sopii kuivikkeeksi

Kuivikeaineena se käyttäytyy samaan tapaan kuin viljan olki. Ruo’on korsi on piipitoisena olkea kovempaa ja sitkeämpää, joten se pysyy paremmin koossa eikä murskaannu yhtä helposti. Talvella korjatun ruokosilpun käyttöä testattiin Maskussa kahdella tilalla. Karjatilalla ruokoa levitettiin pohjakuivikkeeksi nautojen pihatossa. Ruokosilpun todettiin parantavan maapohjan kantavuutta olkea paremmin. Lisäksi pihaton pohjalle kertynyt lantapatja oli helpompi tyhjentää ja lanta-ruokoseos todettiin kuohkeammaksi ja irtonaisemmaksi verrattuna lanta-olkiseokseen. Olkisilppua kovempi ruokosilppu kelpasi eläinten makuualustoiksi. Korsien ei havaittu aiheuttaneen eläinten sorkkiin haavoja. Kasvinviljelytilalla ruokosilppua käytettiin kuivalanta-aumojen peittämiseen. Tilalla käytetään toiselta tilalta peräisin olevaa kuivalantaa, joka kuljetetaan tilalle jo syksyllä odottamaan keväistä levitystä.

ruoko lantapatterin katteena

Monikäyttöistä ruokosilppua voidaan käyttää esimerkiksi kuivalanta-aumojen peittämiseen pellolla. Kuva: Terhi Ajosenpää

Julkaistu 23.7.2014 klo 13.34, päivitetty 29.9.2014 klo 19.15