Ruovikoiden hyötykäyttö

Järviruoko on ilmastoystävällinen biopolttoaine, jonka suunnitelmallisella korjuulla voidaan parantaa rantojen ja vesien tilaa. Järviruokoa ei tarvitse kylvää eikä lannoittaa, vaan se muodostaa runsaasti biomassaa ilman ihmisen tuotantopanoksia. Ruoko käyttäytyy polttoaineena kuin ruokohelpi tai viljan olki. Sen energiasisältö on lähes sama kuin puuhakkeella painokiloa kohden. Yhden ruovikkohehtaarin energiasisältö on keskimäärin noin 21 MWh, mikä vastaa yhden pientalon vuotuista energiankulutusta. Haasteena on ruo’on keveys, mikä vaikuttaa mm. kuljetuskustannuksiin.

Talviruokoa voidaan muiden korsimateriaalien tapaan polttaa energiaksi. Se käy myös kate- ja kuivikeaineeksi sekä humusaineen lisääjäksi peltomaahan. Talviruo’on hyötykäytöllä voidaan torjua ilmastonmuutosta sitomalta hiiltä pois kierrosta pitkäksi aikaa (rakentaminen, maanparannus, käsityöt) tai korvaamalla fossiilisia polttoaineita. Talvella korjattua ruokoa käytetään Euroopassa laajasti ruokokattoihin. Se käy myös seinäeristeeksi harkkoina ja levyinä.

Kesäruo’olla on monipuolisia käyttökohteita maataloudessa ja puutarhoissa. Se sopii viherlannoitteeksi, sekä maanparannus- ja kateaineeksi joko tuoreena tai kompostoituna. Karjan rehuksi sopii parhaiten alkukesällä korjattu ruoko, jolloin kasvusto on sulavaa eikä se vielä ole ehtinyt korsiintua. Rehukäytössä korjuuta kustannustehokkaampaa on viedä karja ruovikkoon eli hoitaa rantoja laiduntamalla. Kesäruoko sopii myös biokaasutuksen raaka-aineeksi. Biokaasutuksen jälkeen mädätysjäännöstä voidaan käyttää lannoitteena, jolloin myös ruokomassan sisältämät ravinteet tulevat hyötykäyttöön.

Hyötykäyttökokeiluissa testattiin tuoreen ruo’on ja kuivan talviruo’on hyötykäyttöä energiantuotannossa (poltto, biokaasutus) ja maataloudessa (maanparannusaine, viherlannoite, kate, kuivike). Lisäksi testattiin hyötykäytön vaatimia esikäsittelyjä, kuten silppuamista, kompostointia, säilömistä aumaamalla, paalaamista, pelletöintiä ja briketöintiä. Käyttökohteita pyrittiin löytämään läheltä leikkuualueita, mutta myös lastauksen ja kuljetuksen logistiikkaa tutkittiin kustannustehokkuuden kannalta.

Hankkeen kokemuksia ja johtopäätöksiä ruo’on hyötykäytöstä

  • Erityisesti vesiniittoon tarvitaan tehokkaampi leikatun ruo’on kuljetus ja nosto maalle, myös maa- ja talviniitossa tarvetta tehostaa leikatun massan kuljetusta välivarastopaikkaan
  • Ruo’on silppuaminen onnistuu järeillä laitteilla, mutta edellyttää keruun keskittämistä
  • Erityisesti kesäruo’on pienimuotoista silppuamista varten pitäisi tehdä lisää kehittämistyötä
  • Pelletöinti- ja briketöintikokeet lupaavia, vaativat kuitenkin useita työvaiheita ja erikoislaitteita, erityisesti silppuaminen riittävän pieneksi osana tuotantoprosessia on haasteellista

Hyötykäyttö edellyttää korjuuketjun logistiikan toimivuutta

Ruovikonleikkuun suunnittelussa massan välivarastopaikat ja jatkokuljetusmahdollisuus ovat ratkaisevassa asemassa: laajaakaan ruovikkoa ei voida ottaa leikkuiden piiriin, mikäli leikkuumassaa ei saada tuotua kantavalle maalle, riittävän tilavalle varastopaikalle ja kuljetettua sieltä pois. Kustannustehokkain vaihtoehto on, jos kuljetusta ei tarvita, vaan ruoko voidaan käyttää esimerkiksi viereisellä pellolla maanparannusaineena ja lannoitteena.

VELHO-hankkeen vedessä kasvavien ruovikoiden leikkuissa niitetty ruokomassa työnnettiin rantaan niittokoneiden keruuharavilla ja erillisillä keruuveneillä, joissa oli leveä harava. Truxorin keruuharava soveltuu myös massan nostoon vedestä maalle, mutta koska työ on hidasta, todettiin tehokkaaksi nostaa massa vedestä nostolaitteella. Truxor työnsi niittomassoja nostolaitteen ulottuville.

Truxorilla nostoa

Kuva: Ritva Kemppainen

Nostopaikalta edellytetään riittävää veden syvyyttä, vesialueen laajuutta ja suojaisuutta, jotta sinne voi kerätä ruokoa ilman pelkoa lauttojen lähtemisestä ajelehtimaan tuulen mukana. Lauttojen kuljetukseen käytetyn veneväylän on oltava riittävän leveä. Rannalla tulee olla kantavuutta nostolaitteelle ja tilaa ruokokasoille. Leikkuumassan mukana tulee paljon vettä, joka voi pehmentää maaperää ja vaikeuttaa jatkokuljetusta. Räjähdysmatoilla ja kiviaineksella voidaan estää koneiden vajoamista.

jäljet lastauspaikalla

Vesiniittomassan työntäminen keruuveneillä on leikkuun hitain vaihe ja keruuta ja kuljetusta tulisikin edelleen kehittää esimerkiksi lisäämällä ketjuun erillinen keruulautta/-proomu, johon niittomassa nostettaisiin vesialueella sekä kehittämällä niittokoneita, jotka keräävät leikatun massan vedestä kuljetinmatolla ja paalaavat sen kuljetustilan minimoimiseksi.

Talvileikkuissa ja maaleikkuissa välivarastopaikkojen suunnittelu on helpompaa, koska leikkuumassa pystytään kuljettamaan suoraan kantavalle, tien vieressä sijaitsevalle varastopaikalle joko lavalla tai kärryllä. Paalaus leikkuun yhteydessä toisi myös tehokkuutta kuljetukseen.

kuljetus varastopaikalle

Juurikaskoura soveltuu niin pitkän kuin silputun ruokomassan nostoon

Pitkän ruo’on nostoon sopii myös tukkikoura. Erityisesti vesileikkuumassan nostoon tarvitaan pitkä puomi, joka ylettyy rannalta pitkälle veteen. Talvi- ja maaleikkuukohteissa lastaus onnistuu maatalouskurottajalla, silputussa tai murskatussa massassa etukuormaajalla tai vastaavalla kauhalla.

nosto ja lastaus kouralla

Kuljetus haasteellista rantojen kapeilla ja huonosti kantavilla mökkiteillä

Ruokomassan kuljetus välivarastopaikasta jatkokäyttöön edellyttää riittävää tien leveyttä sekä tilavia ja kantavia kääntöpaikkoja. Sääolot vaikuttavat teiden käytettävyyteen. Sateisina kesinä voivat tiet ja varastopaikat pehmentyä; pakkasilla teiden kantavuus voi parantua, kun lumi aurataan ajoissa ja tien pinta ehtii jäätyä. Lyhyitä matkoja kannattaa kuljettaa traktorilla ja peräkärryllä, etenkin jos tie ja kääntöpaikat ovat ahtaat ja heikosti kantavat. Pidemmälle kuljetettaessa kuorma-auto tai yhdistelmäajoneuvo on edullisempi.

DSCN0316.JPG

VELHOn talvileikkuista ruokoa kuljetettiin lähelle jatkokäyttöön myös traktorilla ja korkeaksi laidoitetulla peräkärryllä. Kuva: Ritva Kemppainen

Kevyt ja irtotiheydeltään alhainen ruoko tulisi saada mahdollisimman tiiviiksi. Kuljetus silppuna, murskattuna tai paaleina tehostaa tilankäyttöä verrattuna pitkään irtotavaraan tai nippuihin. Myös jatkokäyttökohde vaikuttaa kuljetusmuotoon. Paaleilla tiheys saadaan korkeammaksi kuin silpulla, mutta koska ruokoa paalaavia niittokoneita ei ole maatalouskalustoa lukuun ottamatta, pitäisi paalaus tehdä erikseen.

Vesikuljetus on välttämätön saarikohteissa ja tehostaisi vesileikkuuta rannoilla, joissa nostopaikkaan on pitkä kuljetusmatka

Ketjua tehostaisi myös massan jatkokäyttökohteen sijainti vesistön rannalla, jolloin koko kuljetuksen voisi hoitaa vesitse. Hankkeessa selvitettiin myös ruokomassojen kaukokuljetusmahdollisuutta vesitse. Turun seudulta ei sopivaa proomua löytynyt. Kun proomussa on nostolaite ja riittävästi tilaa isojen massamäärien kuljetukseen, nousee syväys liian suureksi ajaa mataliin rantavesiin.

proomukuljetusta hollannissa

Hollannissa Weerribben-Riedenin alueella leikatut ruokoniput varastoidaan alueelle ja kuljetetetaan jatkokäyttöön proomuilla kanaaleita pitkin. Kuva: Ritva Kemppainen

Julkaistu 23.7.2014 klo 13.22, päivitetty 19.9.2014 klo 13.36