Suunnittelun vaiheet

Suunnittelun käynnistymisestä kerrottiin maanomistajille lähetetyissä henkilökohtaisissa kirjeissä maanomistajakyselyiden yhteydessä. Myös alueella toimiviin yhdistyksiin ja kuntiin lähetettiin tietoa suunnittelusta. Suunnittelun tavoitteet ja vaiheet, sekä tuloksia esiteltiin yleisötilaisuuksissa. Sidosryhmille ja osoitteensa ilmoittaneille maanomistajille lähetettiin sähköpostitse uutiskirje sekä tietoa suunnittelun etenemisestä. Hankkeen nettisivuille koottiin taustatietoa sekä kerrottiin ajankohtaisista vaiheista ja tapahtumista.

Suunnittelutyön tueksi perustettiin eri sidosryhmistä koostuva työryhmä, suunnitteluryhmä, jonka tehtävä oli antaa eri tahojen asiantuntemusta ja paikallista tietoa suunnittelualueen nykytilasta. Lisäksi ryhmä toi esille näkemyksiä alueen kehittämisestä ja suunnittelutyön etenemisestä, sekä välitti tietoa alueella. Suunnitteluryhmään kutsuttiin mm. maanomistajien, kuntien, kylä- ja luonnosuojeluyhdistysten, metsästysseurojen, kalastusalueen, Metsähallituksen sekä ELY-keskuksen edustajia. Eurajoen – Luvian suunnittelualueella resurssit kohdennettiin suunnitteluryhmän sijasta maanomistajakontakteihin.

Kaidan maisema

Maanomistajakyselyiden tuloksia hyödynnettiin karttatarkasteluissa, maastotöissä ja hoitosuositusten valinnoissa

Mm. suunnittelua hyödyntävien aineistojen keräämiseksi tehtiin vuosina 2011 Oukkulanlahden – Naantalinaukon ja 2012 Mynälahden suunnittelualueella maanomistajakysely. Kyselyt toteutettiin opinnäytetöinä yhteistyössä Turun yliopiston ja Turun ammattikorkeakoulun kanssa. Niiden tulokset on julkaistu erillisinä raportteina (Lampén 2012 ja Hyttinen 2012) ja esitelty suunnitelmissa.

Kyselyin selvitettiin, miten maanomistajat käyttävät aluetta, mitä arvoja alueeseen liitetään, millaista tietoa on alueen luonnon ja vesien tilasta, mitä hoitotarpeita alueella on ja minne ne sijoittuvat, sekä miten alueella suhtaudutaan ruovikoitumiseen, sen haittoihin ja ruo´on hyötykäyttöön. Karttakysymyksin paikannettiin alueita, joille kohdistuu ristiriitaisia ja vastakkaisia hoito- ja käyttötoiveita. Eurajoen-Luvian suunnittelualueella mahdollisten kunnostettavien merenrantaniittyjen maanomistajilta kerättiin tietoa pienimuotoisemmin, mm. kiinnostusta niiden kunnostukseen.

Maanomistajakysely  todettiin hyväksi menetelmäksi kerätä tietoa ranta-alueiden käytöstä ja hoitotarpeista,  tiedottaa suunnittelun käynnistymisestä ja tarjota maanomistajille kanava omien näkemysten ja mielipiteiden antamiseen. Suunnittelussa tietoa käytettiin esimerkiksi lajikartoitusten ja vanhojen kartta-aineistojen rinnalla täydentävänä. Asukkaiden mielipiteet ja kokemukset ovat ratkaisevia hoitotoimien toimeenpanossa eikä niiden valintaa voi siksi tehdä pelkän luontotiedon perusteella.

Suunnittelualueiden valinnan perusteina ruovikoiden laajuus, monipuoliset luontoarvot sekä hoito- ja kunnostustarpeet

Suunnittelualueen laajuuteen vaikutti erityisesti ruovikoiden hyötykäyttö, sillä ollakseen kustannustehokasta korjuukohteita tulee olla riittävästi. Valinnassa huomioitiin myös alueiden merkitys osana laajempaa rantaluontotyyppien ja lajien verkostoa. Varsinais-Suomessa Oukkulanlahden-Naantalinaukon alueesta (5500 ha) 20 % on ruovikoita ja sen ytimen muodostaa Natura 2000 –verkoston kohde. Myös Mynälahden keskiosa (6000 ha) valittiin suunnitteluun läheisten Natura-alueiden luontoarvojen ja kytkeytyneisyyden vahvistamiseksi. Eurajoen Orjansaaren – Porin Makholman välisellä rannikolla (2800 ha) on niukasti hoidossa olevia laidunalueita, mutta siihen rajautuvilla alueilla on merkittäviä laajoja rantaniittykokonaisuuksia. Niiden välistä verkostoa oli tarpeen täydentää.

Kaidanpään monimuotoinen r

Esisuunnittelu antoi kuvan alueen nykytilasta ja kohdensi maastotöitä

Esisuunnitteluvaiheessa kerätyt aineistot, kuten luontotyyppi- ja lajitiedot, yhdistettiin ajantasaisiin peruskarttoihin ja ilmakuviin, sekä 1800- ja 1900-luvun vaihteessa laadittuihin venäläisiin topografikarttoihin. Jälkimmäisiin on merkitty tarkasti historiallinen maankäyttö, kuten entiset laidunalueet ja niittoniityt. Karttatarkasteluissa pyrittiin löytämään laajimmat ruovikkoalueet, kunnostettavat rantaniityt, sekä lajistollisesti, maisemallisesti ja virkistyskäytön kannalta merkitykselliset alueet.

Erityisesti perinnebiotoopeilla vanhat venäläiset topografikartat osoittautuivat hyödyllisiksi. Entiset niityt ja hakamaat erottuvat paikoin selkeästi vielä yli 100 vuoden jälkeen muusta maisemasta. Arvokkain kasvilajisto löytyi näiltä pitkään perinteisen maankäytön piirissä olleilta alueilta, vaikka hoito on usein päättynyt vuosikymmeniä sitten. Uusimmista peruskartoista ja ilmakuvista selvitettiin uusin tieto maankäytön mahdollisista muutoksista. Näin maastotyöt voitiin kohdentaa keskeisimmille alueille.

Nopeasti edennyt rantojen rakentaminen on pirstonut alueen rantamaisemaa. Laajoihin maankäyttökokonaisuuksiin on kuitenkin edelleen mahdollisuus yhdistämällä rantaniittyjä toisiinsa kunnostamalla niiden välisiä puustoisia alueita. Sisällyttäen hoitokokonaisuuksiin rantaniittyihin rajautuvia peltoja, voidaan laajentaa linnuston pesimäelinympäristöjä.

Lajistoselvityksiä hyödynnettiin verkostotarkasteluissa, arvoitaessa rantaniittyjen kunnostuksen kiireellisyyttä ja hyödynnettäviä ruovikoita

Oukkulanlahden – Naantalinaukon ja Mynälahden alueille teetettiin linnustoselvitys, koska alueilla on tärkeä merkitys osana ranta- ja vesilinnuston elinympäristöjen verkostoa. Tietoa kerättiin keskeisistä pesimälajeista, jotta ne voitiin huomioida kunnostus- ja hoitotoimien suunnittelussa. Lisäksi selvitettiin viitasammakkojen levinneisyyttä, arvioitiin ranta-alueiden kunnostus- ja hoitotarpeita ja hyötykäytölle kriittiset ruovikot. Linnustoselvityksissä todettiin avoimien rantojen linnuston huono tila ja molemmilla alueilla olevan kiireellinen tarve lisätä rantaniittyjen määrää ja avoimuutta sekä ruovikoiden monimuotoisuutta. Toisaalta ruovikoita on myös säästettävä arvokkaalle ruovikkolajistolle.

runsas vesikasvillisuus

Halkkoaukon pohjukan runsasta vesikasvillisuutta. Kuva Ritva Kemppainen

Oukkulanlahden Natura-alueella todettiin rantalinnuston rajun heikkenemisen tapahtuneen nopeasti, vain muutaman vuosikymmenen aikana. Alueen laajoilla niityillä pesi vielä 1970-luvulla äärimmäisen uhanalainen etelänsuosirri, jota tavataan Suomessa enää muutamilta laajoilta rantaniitty-kokonaisuuksilta. Viimeisen vuosikymmenen nopeaa muutosta kuvaa keltavästäräkin voimakas taantuminen ja toisaalta kaulushaikaran runsastuminen - yhdeksi maan parhaista keskittymistä.

Eurajoen-Luvian suunnittelualueella teetettiin alueen eteläosissa tavatun pikkuapolloperhosen ja sen ravintokasvin, pystykiurunkannuksen elinympäristöjen kartoitus Rauman, Eurajoen ja Luvian rannikkoalueilla. Työhön kuului myös mahdollisten elinympäristöjen kunnostus- ja hoitotarpeen arviointi. Yleisesti kiurunkannuksen tilanne havaittiin Rauman ja Eurajoen alueella hyväksi. Eurajoen Kuivalahden, sekä Orjansaaren, Melaluodon ja Olkiluodon hyvien esiintymien väliin jää kuitenkin laaja tyhjiö. Pikkuapollon osalta kartoituksen tuloksista jäi huolestuttava kuva tilanteesta. Perhosesta ei tehty aikuishavaintoja Melaluodon/Orjansaaren tunnettujen esiintymien lisäksi kuin Olkiluodon etelärannalla. Aiemmin Kuivalahdella on ollut ainakin pari esiintymää. Todennäköisesti kiurunkannuskasvustot alkavat olla liian erillisiä, joten paikallisia sukupuuttoja alkaa tapahtua nopeutuvaan tahtiin. Myös liikenne voi olla merkittävä kuolleisuutta lisäävä tekijä perhosten ylittäessä vilkasliikenteisiä teitä.

Maastotyöt ja niiden dokumentointi

Keskeisiä maastokohteita olivat laajat ja luontoarvoiltaan merkittävät kokonaisuudet sekä alueet, joihin kohdistui vastakkaisia käyttö- ja hoitotoiveita. Kohteilta kirjattiin maastolomakkeelle alueen luonnon yleispiirteet, luontotyyppi, nykyinen hoito, sekä hoitoehdotukset tavoiteltavaa maankäyttöä silmällä pitäen. Myös maisema-arvot, sekä mahdolliset virkistysarvot huomioitiin. Laajoilla ruovikkoalueilla selvitettiin käytännön mahdollisuudet ruovikonkorjuuseen: viekö alueelle kantava tie koneiden ja leikkuumassan kuljetukseen, sekä löytyykö läheltä varastointi- ja lastauspaikkoja tai mahdollisia hyötykäyttökohteita. Maanomistajalta selvitettiin kohteen aiempaa ja nykyistä maankäyttöä, sekä tulevia käyttötoiveita. GPS-laitteella tarkennettiin, etenkin vesiruovikoissa, ilmakuviin pohjautuvaa paikkatietoa.

lastauspaikka

Verkostotarkastelu ja suunnitelman koostaminen

Maastossa kerätyt aineistot koostettiin digitaaliseksi paikkatiedoksi. Kartoilla maankäyttö- ja hoitomuodot täsmentyivät, kun alueesta saatiin kokonaiskuva eri elinympäristöjen verkostona. Verkostotarkastelussa huomioitiin linnusto ja muu lajisto, aiemman maankäytön tuottama kasvillisuus, toimien kustannustehokkuus ja toteutettavuus (esim. kohteen laajuus, leikkuumassan kuljetusmatka), sekä maanomistajien hoitotoiveet. Arvokkaiden lajien elinympäristöverkostoja arvioitiin asiantuntijapalaverein.

Laajimmille ja keskeisimmille kokonaisuuksille laadittiin kirjalliset kuvaukset ja hoitosuositukset sekä määriteltiin toteutuksen kiireellisyysjärjestys. Muut suunnittelukohteet esiteltiin yksinomaan kartoilla. Kartoitusten ulkopuolelle jääneiden pienten kohteiden hoidon suunnitteluun laadittiin rantojen hoito-opas (Javanainen ym. 2013), jossa annetaan perustietoa rantojen hoidon vaihtoehdoista ja menetelmistä.

Suunnitelmista laadittiin julkaisut, joissa esitellään alueen valinta ja yleispiirteet, suunnittelun tavoitteet ja vaiheet, toimenpide-ehdotukset kartoilla, keskeiset kohdekokonaisuudet kuvauksineen, sekä toimien toteutustavat ja rahoitus. Suunnitelmaluonnos esiteltiin suunnitteluryhmän kokouksissa ja yleisötilaisuuksissa. Luonnokset olivat hankkeen nettisivuilla avoimesti kommentoitavina. Saadut kommentit koskivat suunnittelun taustatietoja ja tavoitteita, sekä yksittäisiä toimenpide-ehdotuksia. Suunnitelmien valmistumisesta tiedotettiin uutiskirjeellä. Painettuja suunnitelmia postitettiin keskeisten hoitokohteiden omistajille ja sidosryhmille.

Julkaistu 22.7.2014 klo 15.31, päivitetty 23.9.2014 klo 12.13