Tavoitteet

Hoito- ja käyttösuunnitelmissa ehdotettujen kunnostus- ja hoitotoimien tavoitteena on Natura-alueiden luontoarvojen – eurooppalaisittain harvinaistuvien luontotyyppien, lajien elinympäristöjen ja linnuston kannalta arvokkaiden alueiden – turvaaminen, säilyttäminen ja parantaminen. Koska Natura-alueiden suojeluarvojen heikentäminen on kiellettyä, on myös ihmistoiminnan – virkistyskäyttö ja alueen muut käyttömuodot – sovittava yhteen kohteiden luonnonsuojelun kanssa.

Aktiivinen hoito säilyttää luontoarvoja

Natura 2000 -alueiden luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen ei lähtökohtaisesti estä ihmistoimintaa kohteilla, vaan monimuotoisuuden ja monien harvinaistuvien luontotyyppien, lajien elinympäristöjen ja linnuston kannalta oleellista on aktiivinen hoito. Kaikki kunnostus- ja hoitotavat ja ajankohdat on valittava niin, ettei niillä aiheuteta haittaa alueen eliöstölle. 

Hoitotoimien priorisointi lähtee liikkeelle valuma-alueiden kuormituksen vähentämisestä vesien laadun ja tilan parantamiseksi. Natura-alueille kohdennetuilla tehokkaillakaan kunnostus- ja hoitomenetelmillä ei saada pysyviä muutoksia aikaan, jos kohteille tuleva ravinne- ja kiintoainekuormitus on liian suuri.

meriuposkuoriaiset_Rami_Laaksonen.jpg Harmaasorsa2_Pekka_Alho.jpg Sirokeijukorento_mustfinnträsketillä_Terhi_Sulonen.jpg
saukot_Jarmo Markkanen.jpg

Luonnonhoidolla hoidetaan sekä lajien nykyisiä elinympäristöjä että estetään lajien häviäminen, mutta luodaan myös lajeille uusia sopivia elinympäristöjä. Kuvat : Rami Laaksonen, Pekka Alho, Terhi Sulonen, Jarmo Markkanen

Ranta- ja vesialueiden hoito

Hoitoehdotukset painottuvat maiseman avoimuuden lisäämiseen mm. laidunnuksella, kasvillisuuden niitoilla, lieterannan palauttamisella sekä pienimuotoisilla puuston hakkuilla ja pensaiden raivauksilla. Korkeamman kasvillisuuden taantuessa laidunnuksen ja niiton seurauksena rantaniityille tyypillinen sara- ja ruohovaltainen niittykasvillisuus palautuu. Monipuolinen kasvilajisto ja suotuisa pienilmasto ovat puolestaan edellytys päiväperhosten, kovakuoriaisten ja pistiäisten lajirunsaudelle. Niittyjen kunnostus ja hoito avoimena parantavat lähes poikkeuksetta kaikkien pesivien ja muuttavien vesi-, lokki- ja kahlaajalintujen ruokailu- ja levähdysmahdollisuuksia. Laitumien merkitys kasvaa, kun laitumia laajennetaan avoveden suuntaan ja laitumien edustan ruovikko poistetaan avoveteen asti. 

Liiaksi umpeenkasvaneilla rannoilla harkitulla vesikasvillisuuden poistolla parannetaan linnuston ja kalaston elinoloja, veden vaihtavuutta sekä helpottaa vesillä liikkumista. Kasvillisuuden leikkuilla pyritään lisäämään avovesialueita ja estämään tai ainakin hidastamaan vesialueiden umpeenkasvua. Tavoitteena ei tule olla kaiken kasvillisuuden poisto, sillä yhdessä mosaiikkimaisesti esiintyvien ruovikoiden kanssa avoimet vesialueet luovat alueelle monien lintulajien vaatimaa ympäristön monimuotoisuutta.

sorsat.JPG

Linnustollisesti parhaimmat ruovikot ovat erirakenteisia, vesialueiden rikkomia ja vesisyvyydeltään vaihtelevia. Kuva: Pasi Salmi

Vedenpinnan nosto

Linnustolle ja kasvillisuudelle suotuisa luonnonhoitotoimi on vesimäärän lisääminen ja avovesialan laajentaminen vedenpintaa nostamalla. Vesisyvyyden kasvaessa kasvillisuus vähenee, jolloin umpeenkasvu hidastuu ja rantojen virkistyskäyttömahdollisuudet parantuvat. Myös talviaikainen happitilanne vesistössä voi parantua vesitilavuuden kasvaessa.

Pato_mustfinn.JPG

Paraisten Mustfinnträsket-järven veden korkeutta on aiemmin säädelty laskuojassa olleen lankkupadon avulla, mutta nykyisin pato on erittäin huonokuntoinen eikä siten täytä enää tarkoitustaan. Kuva:Pasi Salmi

Virtavesikunnostukset ja valuma-alueen toimenpiteet

Virtavesiympäristöissä koski- ja virtapaikkoja pyritään kunnostamaan vaelluskalojen luontaisen lisääntymisen edistämiseksi luonnonmukaistamalla ja monipuolistamalla uomia kivetyksin ja puumateriaalia lisäämällä. Vaelluskalakantojen kannalta myös kalojen läpikulkua estävien rakenteiden poistaminen ja kalateiden rakentaminen ovat tärkeitä kunnostustoimenpiteitä.

Etenkin Satakunnan suunnittelualueilla turvetuotanto yhdessä metsäojitusten kanssa on aiheuttanut vesien samentumista ja rehevöitymistä sekä koskien alapuolisten suvantojen liettymistä. Liejun ja kiintoaineen voidaan poistaa useilla eri tavoilla joko kaivamalla kaivinkoneella tai imuruoppaamalla.

Pirttiojan raakkuja ja Fontinalista.JPG

Simpukkalajien turvaamiseksi tulee huolehtia lajien välttämättömien elinympäristötekijöiden sekä niille soveltuvan jokiluonnon säilyttämisestä ja kunnostuksesta/vahvistamisesta. Kuva: Rami Laaksonen

Suojavyöhykkeillä, kosteikoilla, laskeutusaltailla ja peltoviljelymenetelmiä kehittämisellä pienennetään jokien virtaamavaihteluita ja parannetaan vedenlaatua vähentämällä ravinteiden huuhtoutumista ja kiintoaineen kulkeutumista vesistöihin valuma-alueiden maa- metsätalous- ja turvetuotantoalueilta. Kaikki toimet, jotka vähentävät vesiin kulkeutuvien ravinteiden ja kiintoaineksin määrää todennäköisesti lisäävät vesiluonnon monimuotoisuutta, parantavat rantaluontotyyppien tilaa ja kasvien olosuhteita sekä vesistä riippuvaisten lajien, kuten kalojen, nilviäisten ja saukon elinoloja. Muutokset heijastuvat ravintoverkossa myös linnustoon.  Rannoille perustetut suojavyöhykkeet ja -kaistat ovat eduksi linnuille, sillä niistä löytyy lisääntymisalueita, kulkureittejä ja suojapaikkoja sekä yönteisiä ja muita pikkueläimiä ravinnoksi.

Luonnontilaisuuden lisääminen ilman hoitoa

Koska pyrkimyksenä on luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen ja lajien elinympäristöjen säilyttämiseen, on tärkeää tasapaino hoidettujen ja hoitamattomien alueiden välillä.  Toisinaan monimuotoisuuden säilyttäminen tai lisääminen edellyttää aktiivisen hoidon sijaan luonnontilaisuuden vaalimista esimerkiksi säästämällä ranta-alueiden puustoa linnustolle, nisäkkäille, hyönteisille sekä joki- ja purouoman varjostusta kaipaavalle virtavesieliöstölle. Hoito- ja käyttösuunnitelmissa on esitetty säilytettäväksi myös yhtenäisiä vankkoja ruovikoita ruovikkolintujen pesimisympäristöiksi. Lahoavat puut lisäävät metsien rakenteellista monimuotoisuutta. Erityisesti tikkalinnut hyötyvät rantametsien vanhojen lehtipuiden säästämisestä ja lisääntyvän kuolleen puun määrästä. Mutta tikankoloja käyttävät pesä- ja lepopaikkoinaan myös monet muut lintulajit ja nisäkkäistä muun muassa liito-orava, orava, näätä ja lepakot.

Tuulijärven_laskupuro.jpg, Tuulijärven_laskupuro.jpg

Rantoja reunustavalla ja varjostavalla kasvillisuudella on huomattavaa lisäarvoa kaloille ja simpukoille. Purojen ja valtaojien suualueiden puuston ja aluskasvillisuuden säilyttämisellä turvataan myös saukon elinympäristöt. Kuva: Marjo Perkonoja

Julkaistu 17.6.2014 klo 15.58, päivitetty 23.7.2014 klo 10.56