Haasteet

Hoito- ja käyttösuunnitelma-alueiden haasteet

Luontainen kuormitus, sedimentaatio ja maankohoaminen aiheuttavat pitkäaikaismuutoksia vedenalaisessa luonnossa.  Samoin kasvillisuuden lisääntyminen ja umpeenkasvu kuuluvat merenlahtien ja rehevien järvien luontaiseen kehitykseen. Nämä luontaiset prosessit ovat kuitenkin nopeutuneet ihmistoiminnan seurauksena.

Paimionlahti.jpg

Kuva: Marjo Perkonoja

Niittyjen laidunnuksen ja niiton epäsäännöllisyys tai loppuminen yleisen rehevöitymisen kanssa ovat vähentäneet elinympäristöjä tai heikentäneet niiden tilaa.  Vuosien kuluessa ihminen on muuttanut vesiympäristöjen luonnontilaisuutta mm. säännöstelemällä, perkauksilla, ojituksilla, ruoppauksilla, vedenpinnan laskuilla, erilaisilla rakenteilla ja ranta-alueiden hakkuilla, mitkä kaikki ovat vaikuttaneet veden korkeuksiin ja virtauksiin. Valuma-alueiden toimenpiteet ovat lisänneet sedimentoituvan aineksen, haitallisten aineiden ja ravinteiden kulkeutumiseen vesiin.

piikkilangat.jpg

Kuva: Arto Kalpa

Viimeisten vuosikymmenien aikana vedenlaatu on muuttunut muun muassa samentumisen, a-klorofyllipitoisuuden kasvun ja happivajauksen myötä. Nämä muutokset ovat vaikuttaneet monella tapaa järvien ja merenlahtien sekä niihin laskevien jokien tilaan aiheuttamalla muutoksia mm. ranta- ja vesikasvillisuudessa, pohjaeläimissä, vesihyönteisissä, nilviäisissä, kalastossa ja siten varmasti myös linnustossa.

vedenlaatu_Tikander.JPG

Kuva: Sanna Tikander

Ihminen on levittänyt maahamme tahattomasti tai tarkoituksella Suomen luontoon alun perin kuulumattomia eliölajeja, jotka uudessa elinympäristössään voivat muuttaa ympäristöä, vaikeuttaa alkuperäisten lajien selviytymistä ja heikentää luonnon monimuotoisuutta.

Julkaistu 17.6.2014 klo 15.51, päivitetty 23.7.2014 klo 10.53