Viljelijähaastattelut - juttusarja hyvistä teoista

TEHO Plus -hankkeessa on mukana noin 170 maatilaa eli TEHO-tilaa Lounais-Suomen alueelta. Viljelijähaastatteluiden kautta nostamme esiin joitakin hyviä esimerkkejä käytännön ratkaisuista näillä tiloilla.

Ryökkään tila tehostaa ympäristötoimia yhteistyöllä

TEHO_Ryökäs.JPGLietolainen Ryökkään tila on panostanut ympäristönhoitoon kokonaisvaltaisesti. Uunituoretta kosteikkoa ympäröivät lampaiden laiduntamat rinneniityt ja peltojen alaosien suojavyöhykkeet. Ne muodostavat yhdessä tehokkaan monimuotoisuus- ja vesiensuojelupaketin. Tähän on tarvittu paitsi kiinnostusta omaa ympäristöä kohtaan myös aimo annos yhteistyötä. Mikko Ryökkään mielestä yhteistyö naapureiden kanssa on paitsi antoisaa myös taloudellisesti kannattavaa.

Kuva: Mikko Ryökäs on tyytyväinen vuonna 2011 perustettuun kosteikkoon. © Eriika Lundström

Vuokrasopimus velvoittaa hoitamaan ympäristöä

TEHO Sirkiä.jpgKunta voi vaikuttaa vuokramaittensa käyttöön. Turun kaupungin 2000 peltohehtaarista omassa viljelyssä oleva kymmenennes on luomutuotannossa, ja vesiensuojelussa käytetään muun muassa suojavyöhykkeitä ja kosteikkoja. Myös ulkopuolisille vuokrattujen peltojen vuokrasopimukset ovat kaupungin maatilaintarkastajan Timo Sirkiän mukaan tarkkoja ja harkittuja. Vuokrasopimuksissa voidaan vaatia suojavyöhykkeiden perustamista vesistöön rajautuvilla lohkoilla. Lisäksi pyritään edistämään peltojen kalkituksia, pientareiden niittoa ja kosteikkojen perustamista.

Kuva: Turun kaupungin maatilaintarkastaja Timo Sirkiä. © Reetta Hulmi


RaviMeri ravitallin lanta palaa peltoon Kokemäellä

TEHO Meri Elomaa.jpgMeri Elomaan ravitallille tuodaan heinää 25 kilometrin päästä Kauvatsalta. Tallin lantala tyhjenee aina heinäkuorman tullessa, kun rehunviljelijä vie lannan pellolle paluukyydissä. Kun pyöröpaalit on purettu traktorin kyydistä, tilalle lastataan lantaa. Hevosten vuosittain tuottama reilut 500 kuutiota lantaa päätyy lannoitteeksi ilman maksuja puolin tai toisin. Asia järjestyi yksinkertaisesti – kysymällä.

Kuva: RaviMerin omistaja Meri Elomaa. © Reetta Hulmi

Kaistin tila säästää energiaa suunnitellusti

TEHO_Harjunmaa.jpgHuittislainen Kaistin tila on investoinut paljon energian säästöön. Lihasikalan valinnat maksavat itsensä takaisin pieninä käyttökustannuksina. Vesa ja Sari Harjunmaa teettivät tilalleen energiasuunnitelman vuonna 2010. ProAgrian tekemä suunnitelma oli Satakunnan ensimmäinen, eikä ole sattumaa, että se tehtiin juuri Kaistin tilalle. Harjunmaita kiinnostaa energiansäästö, ja suunnitelman esittämät toimet olikin jo käytännössä päätetty toteuttaa.

Kuva: Vesa Harjunmaa laskee investointien kannattavuuden tarkasti. © Reetta Hulmi

Kerääjäkasvit kuohkeuttavat Hämölän perunapeltoja

TEHO Hämölä.jpgVarhaisperunan noston jälkeen paljas pelto on altis ravinnehuuhtoumille. Pellolle kylvettävät kerääjäkasvit pysäyttävät ravinteiden paon ja parantavat maan rakennetta. Hyvä kerääjäkasvusto myös vähentää rikkakasvien leviämistä. Rymättylän Otavan saaressa perunaa viljelevä Kari Hämölä on käyttänyt kerääjäkasvina jo pitkään kauraa, sillä sen siementä on ollut varastossa. Perunat nostetaan juhannuksen aikaan, ja naattien kuivuttua Hämölä kylvää kauran kylvökoneella.

Kuva: Hämölän tilan isäntä kannustaa kokeilemaan kerääjäkasveja. © Reetta Hulmi

Suomisten maitotila kierrättää ravinteet yhteistyön avulla

Jaakko Suominen.jpgLuomumaitoa tuottava Vennan tila Turun Tortinmäessä laittaa ravinteet hyötykäyttöön luovuttamalla lantaa rehunsa sopimusviljelijöille. Yhteistyökumppaneiden löytäminen on käynyt helposti, kun kaikki voittavat. Suomiset tuntevat sopimusviljelijänsä ja sopimukset joustavat tarvittaessa. Ymmärtämys ja joustavuus ovatkin toimivan yhteistyön ehdot. Ekologisuuden nimissä kaikki toiminnot pyritään pitämään mahdollisimman lähellä.

Kuva: Jaakko Suominen on tuottanut luomumaitoa jo vuodesta 1995. © Reetta Hulmi

Ylämaankarja hoitaa maisemaa ja uhanalaisia perinnebiotooppeja

TEHO_MäkiJaakkola.jpgKun naapuriin ilmestyi ylämaankarjaa 2000-luvun alkupuolella, Osmo Mäki-Jaakkola vuokrasi niistä viisi pitämään siisteinä ränsistymään alkaneita vanhoja ranta- ja metsäniittyjä. Nyt omaa karjaa on jo noin 50 päätä ja hoidettavaa laidunaluetta noin 80 hehtaaria. Parin vuoden takaisen sukupolvenvaihdoksen myötä karjasta, tilan viljelystä ja kasvihuoneista vastaa Mikko Mäki-Jaakkola ja Osmo on ottanut itselleen paimenpojan roolin. Eläinmäärä on tällä hetkellä sopiva suhteessa laidunmäärään. Ja työtä yhdelle paimenpojalle on riittävästi.

Kuva: Osmo Mäki-Jaakkola on ottanut itselleen paimenpojan roolin. © Jaana Röytiö

Mäkitalot ovat tyytyväisiä lannan separointilaitteeseen

TEHO Mäkitalot.jpgSeparointilaitteeseen Mäkitalot päätyivät kokeilunhalusta sikalalaajennuksen yhteydessä. He halusivat vähentää lietteenlevityksen hajuhaittoja ja kohdistaa lannan ravinteet paremmin lohkoille. Separoinnin hyödyiksi Mäkitalot laskevat veden säästön,kun lietekuilujen huuhtomiseen käytetään veden sijasta separoitua nestettä. Nestejaetta tarvitsee myös sekoittaa ennen levitystä huomattavasti vähemmän kuin lietelantaa. Lannan ravinteet saadaan hyödynnettyä taloudellisesti helpommin isommalle alalle lohkojen ja kasvien tarpeiden mukaisesti.

Kuva: Mäkitalot investoivat separointilaitteeseen jo vuonna 2006. © Jaana Röytiö

Rauhalan tilalla käytetään suojavyöhykeheinää possujen virikkeenä

TEHO Mikola suojavyöhykeheinä.jpgRauhalan tilan sikalassa on tarjoiltu heinää eläinten virikkeeksi jo usean vuoden ajan. Yleissuunnitelman suositusten mukaisesti puroon rajoittuvan peltolohkon reunaan perustettiin vuonna 2011 suojavyöhyke, jonka korjuusato käytetään nyt hyödyksi virikkeenä. Mikolat ovat tyytyväisiä siihen, että lohkon muoto ja viljeltävyys parani. Kaupan päälle tuli vesiensuojeluhyöty. Tilan rutiinit eivät muuttuneet, koska heinäsatoa on korjattu pieniltä metsän reunalohkoilta aiemminkin.

Kuva: Rauhalan tilan isäntä Arto Mikola. © Jaana Röytiö

Sinimailanen rytmittää Ylönkylän peltojen viljelykiertoa

TEHO Matti Erjala pellolla.jpgSinimailanen on ollut keskeinen nurmiseoksen kasvi Ylönkylän peltojen viljelyssä jo pitkään. Ensituntuman kasviin tilan isäntä Matti Erjala sai jo Pohjois-Amerikan harjoitteluajalta. Ajatus hautui lähes kolmekymmentä vuotta, kunnes kasvi otettiin tilalla kokeiluun vuonna 2004. Tavoitteena oli sinimailasen avulla parantaa maankasvukuntoa sekä hyödyntää sen esikasviarvoa typensitojana.


Kuva: Matti Erjala Sinimailaskasvuston keskellä. © Peter Fritzén

Julkaistu 19.8.2013 klo 14.39, päivitetty 28.8.2013 klo 10.31