Hyppää sisältöön

Kulotus

Laajoilla ruovikoituneilla rantaniityillä voi kulotus olla kustannustehokas peruskunnostusmenetelmä

Polton etuna on, että sen jälkeen havaitaan suuret kivet, meren tuoma roska, vanhat aidat ja muu niitolle tai laidunnukselle haitallinen. Myös laidunaidat on helpompi rakentaa. Karja on myös suosinut poltettuja alueita polttamattomiin verrattuna ja menee mieluusti syömään näille uutta ruokoa ja myös aktivoi siemenpankissa olevia lajeja nopeammin.

riitsaranlahden niittokaista

Laajoilla laidunnettavilla alueilla peruskunnostuksen olisi hyvä olla kustannustehokasta. Kuva Ritva Kemppainen

Oikea polttoajankohta riippuu olennaisesti sääolosuhteista

Kulotuksen ajankohta sijoittuu usein maaliskuun loppu- tai huhtikuun alkupuolelle. Keskipäivällä on usein sopiva polttoaika. Kosteusolot edeltävällä viikolla, sekä tuulen suunta ja kovuus polttopäivänä ovat ratkaisevia tekijöitä kulotuksen onnistumiselle. Ruoko ei pala, jos ruoko ei ole kuivaa ja tuuli on vähäistä. Jos taas tuuli on kova, poltto tulee perua vaarallisena.

Kulotusalueen 10-20 metriä leveät palokäytävät voidaan niittää tai murskata etukäteen edellisenä syksynä. Jos keväällä tehdään palokäytäviä, ne tulee tehdä märkään aikaan.

Ruovikko palaa paremmin, jos alla on  kuivaa heinää tai maatuvaa ruokoa, joka kantaa tulta eteenpäin heikompien tuulijaksojen aikana. On onni jos tuuli puhaltaa polton aikana merta kohti, mutta usein tilanne on päinvastainen. Suurten 50-100 hehtaarin alueiden palo on kestänyt Virossa puolesta kahteen tuntiin. Järeä ruovikko synnyttää palaessaan vaarallisen lämpörintaman.

Julkaistu 30.6.2014 klo 0.15, päivitetty 27.3.2017 klo 14.56