Maanparannus

Ruo’on peltokäytössä on erilaisia käsittely- ja käyttöketjuja riippuen ruo’on leikkuun ajankohdasta, käytölle asetettavasta tavoitteesta ja käytössä olevasta kalustosta

Niukasti ravinteita sisältävä talviruoko soveltuu maan humuspitoisuuden lisääjäksi tai kateaineeksi. Lannoitushyöty saadaan erityisesti kesäruo’osta sen sisältämien ravinteiden ja hivenaineiden ansiosta. Kesäruo’on peltokäytön haasteena on korjuun ajoittuminen pääasiassa kasvukauden loppuun, kun ravinteiden suurin käyttötarve on kasvukauden alkupuolella. Talviruo’on levitys voidaan paremmin ajoittaa käyttötarpeen mukaan. Koska katetta tarvitaan kasvukauden alussa, sopii kesäruo’osta katteena käytettäväksi talven yli kompostoitu tai läjitetty ruoko.

Kesäruo’on osalta peltokäytön vaihtoehtona ovat:

  • levitys tuoreena silppuna peltoon loppukesällä viljan puinnin jälkeen, muokkaus maahan syksyllä
  • silppuaminen ja kompostointi talven yli, kompostin levitys keväällä, maahanmuokkaus/katekäyttö
  • läjitys pitkänä talven yli, silppuaminen ja levitys kasvukaudella, maahanmuokkaus/katekäyttö

Tuoreen ruo’on käyttöä puoltaa sen maan mikrobitoiminnan aktiivisuutta lisäävä vaikutus

Lannoitushyötyä suurempi hyöty ruokomassasta saadaan maaperän eloperäisen aineen lisääjänä. Kompostointiin verrattuna tuoreen kasvimassan hajotus tapahtuu kokonaan maassa, jolloin saavutetaan maan rakenteen kannalta suurin hyöty. Maan mikrobitoiminta vilkastuu, parantaen maan mururakennetta. Tuore ruoko ei sisällä rikkakasvien siemeniä tai patogeenejä, jotka edellyttäisivät kompostointia ennen levitystä. Loppukesän levityksestä mahdollisesti aiheutuvasta typpikuormituksesta ei ole tutkimustietoa. Riskin ei arvioida olevan merkittävä, koska ravinteet eivät tuoreessa ruo’ossa ole helposti liukenevassa muodossa, vaan vapautuvat hitaasti maassa massan hajotessa. Hajotustoiminta maassa hidastuu syksyllä, joten pääosa ravinteista on käytössä seuraavana kasvukautena. Ilman ruo’on  kierrätyslannoitekäyttöä ravinteet jäisivät joka tapauksessa vesistöön.

Mikäli levitykseen sopivaa peltoa ei syksyllä ole, voidaan ruoko kompostoida talven yli ja levittää kompostoitu massa vasta keväällä. Kompostointi pienentää tilavuutta ja helpottaa levittämistä, mutta hyöty maaperän rakenteelle jää vähemmäksi. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen toteuttaman VELHO-hankkeen (2011-2014) kokemusten mukaan ruoko sopii hyvin kompostoitavaksi. Kompostoinnilla voidaan pienentää talviruo’on itävyysriskiä. Kesäruo’ossa riskiä ei ole, siemenien kypsyessä vasta kevättalvella. Siementen itävyys edellyttää tasaisia kosteita olosuhteita, joten itämisestä ei arvioida olevan riskiä pelloilla, joiden kuivatusolot ovat kunnossa.

Kuivalannan levitys

Kiskon Kirkkojärven hoitoyhdistys sai lupaavia tuloksia ruo'on silppuamisesta peltokäyttöön. Vuoden aumassa pehmennyt pitkä ruoko silppuuntui suoraan levityksen yhteydessä kuivalannan levitysvaunulla. Näin pienissäkin leikkuissa on mahdollista käyttää ruokomassat hyödyksi, kun aumalle löytyy sopiva paikka lannalevitysvaunu on saatavilla. Kuva kuivalannan levityksestä, Terhi Ajosenpää. 

Kokemuksia peltoon levityksestä ja levitysmääristä

Ruo’on peltokäyttö edellyttää leikkuumassan silppuamista, mikä on peltokäytön keskeisin pullonkaula. Varsinkin sitkeäkortiselle kesäruo’olle tarvitaan tehokasta laitteistoa. Ruo’on silppuamiseen soveltuvia laitteita on vain harvoilla yrittäjillä. Ruo’on laajemman ja hajautetun peltokäytön edistämiseksi silppuaminen tulisi voida tehdä maatalouskalustolla. Kompostoidun ja murskatun massan levittäminen onnistuu lannanlevitysvaunulla. Lupaavia kokemuksia myös vuoden aumassa pehmentyneen kesäruo’on levittämisestä ongelmitta lannanlevitysvaunulla.

Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ja Baltic Sea Action Groupin Järki-hankkeen toteuttamassa Ruokopelto-hankkeessa levitettiin silputtua kesäruokoa kuivalannanlevitysvaunulla viidelle varsinais-suomalaiselle viljapellolle vuosina 2015 ja 2016. Hankkeessa saatujen kokemusten mukaan työteknisesti paras ruo'on levitysmäärä on noin 80 m3/ha 5-10 cm pitkää ruokosilppua. Hankkeessa levitettävästä ruo'osta otettiin lantanäytteet ja näiden mukaan 80 m3/ha levityksellä peltoon levitettiin keskimäärin 80 kg typpeä ja 11 kg fosforia.

VELHO-hankkeessa ruo'on käyttöä testattiin avomaavihannesten viljelykokeissa. Kasvatuskokeissa todettiin ruokosilpun lisäämisen kohentaneen merkittävästi maan kosteusoloja ja rakennetta jo yhden kasvukauden aikana. Ruokosilpun lisäys muutti maan rakennetta pehmeämmäksi ja muruisemmaksi sekä multavuuden kasvaneen. Järviruo’on korkealla ligniinipitoisuudella saattaa olla tässä tärkeä merkitys. Ruokosilpun lisäys paransi juuresten kasvua.

Kesäruoko sopii hyvin kompostoitavaksi yksinään

Kompostoinnissa orgaanisen aineen hajoamisnopeuteen ja lopputulokseen vaikuttaa materiaalin hiilen ja typen suhde. Kompostin pieneliöiden toiminnan kannalta sopiva suhde on 25-35:1. Liian suuri typpipitoisuus johtaa mikrobeille haitallisen liiallisen ammoniakkitypen muodostumiseen. Jos hiiltä on liian paljon, kompostoitumisprosessi hidastuu. Kesäruokokasvustojen hiili-typpisuhteet olivat VELHOn mittauksissa keskimäärin 29:1 (18 – 38:1), joten se sopii hyvin kompostoitavaksi yksinään. Ruohoja ja heiniä korkeampi ligniinipitoisuus tekee ruokokompostin rakenteesta ilmavamman vähentäen massan tiivistymistä, eikä seosaineen (turpeen, hakkeen) lisääminen ole tarpeellista. Ruo’on ligniinipitoisuus on 7-12 % kuiva-aineessa.

Ruokokomposti
Suurempi ruokokomposti. © Terhi Ajosenpää

VELHO-hankkeen kokeissa 140 ja 90 kuutiota ruokoa murskattiin Haybuster -murskaimella syyskuussa muutama päivä leikkuun jälkeen. Kompostointipaikat valittiin välttäen riskiä ravinteiden huuhtoutumiselle mereen. Toinen, pelkästä ruo'osta koostuva auma jätettiin reilu kaksi metriä korkeaksi eikä sitä muotoiltu. Toinen auma muotoiltiin reilun metrin korkeaksi ja siinä oli myös kaislaa, lumpeita ja osmankäämiä. Kompostoitumista seurattiin, vailla aumojen kääntämistä tai sekoittamista, auman pintaosien lämpötilaa mittaamalla (30-40 cm syvyydestä). Yksitoista päivää perustamisesta todettiin palamisen lähteneen aumoissa hyvin käyntiin (lämpötilat 44-67 ⁰C). Nopeaan lämpötilan nousun arveltiin johtuvan onnistuneesta murskauksesta, joka rikkoi korsirakennetta ja sai palakoon pieneksi. Suuremmassa ja korkeammassa aumassa palaminen oli tasaisempaa ja lämpötilat kauttaaltaan pintaosissakin korkeita. Siellä palaminen oli vielä marraskuussa käynnissä. Murskauksen ja kompostoinnin aikana tilavuus pieneni kymmenesosaan.
 

englannin komposti Mainos

Englannissa kaulushaikaran suojelualueella osataan hyödyntää suojelualueelta kerätyn ja aumoissa mullaksi kompostoidun ruokomassan imagoarvo, myös taloudellisesti - myymällä sitä käytettäväksi puutarhassa. Klikkaamalla kuva oikealla suurenee. Kuvat: Ritva Kemppainen
 

 

Julkaistu 28.6.2014 klo 15.38, päivitetty 20.6.2017 klo 15.53