Maataloudessa ja puutarhassa

Kesäruo’olla on monipuolisia käyttökohteita maataloudessa ja puutarhoissa. Se sopii viherlannoitteeksi, sekä maanparannus- ja kateaineeksi joko tuoreena tai kompostoituna. Karjan rehuksi sopii parhaiten alkukesällä korjattu ruoko, jolloin kasvusto on sulavaa eikä se vielä ole ehtinyt korsiintua. Rehukäytössä korjuuta kustannustehokkaampaa on viedä karja ruovikkoon eli hoitaa rantoja laiduntamalla. Talviruoko käy kate- ja kuivikeaineeksi sekä humusaineen lisääjäksi peltomaahan. Talviruo’on hyötykäytöllä voidaan torjua ilmastonmuutosta sitomalta hiiltä pois kierrosta pitkäksi aikaa.

Rantapelto

Rantojen lähellä on paljon peltoja, joten käyttöketju ei ole sidottu vain harvoihin käyttökohteisiin kuten energiakäytössä, mikä vähentää kuljetusten ja käsittelyn tarvetta. Kuva Ritva Kemppainen 

Kesäleikkuiden runsaan biomassan yksi potentiaalisimmista käyttökohteista on peltoon levitys

Kesällä leikkattua ruokoa voidaan käyttää peltojen maanparannusaineena ja viherlannoitteena. Näin voidaan kierrättää pelloilta huuhtoutuneita ravinteita takaisin hyötykäyttöön. Viherbiomassan peltoon lisäämiseen kannustaa myös peltojen huonontunut maan rakenne ja humuksen vähäisyys. Pellon huono kasvukunto lisää ravinteiden huuhtoutumisriskiä, kun heikentyneen satotason seurauksen ravinteita poistuu sadon mukana vähemmän

Järviruo’on peltokäyttöä on testattu Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ja Baltic Sea Action Gropin Järki-hankeen yhteistyössä toteuttamassa Ruokopelto-hankkeessa. Lisäksi erinäisiä kokeiluita on tehty ympäri Suomen.

 

Kesällä leikattu järviruoko voidaan typpi- ja fosforimääriltään rinnastaa tuoreeseen suojavyöhykeheinään. Kuva: Ruokopelto-hanke.

Peltokäytössä on tärkeää, että levitettävän ruo’on mukana ei peltomaahan levitä haitallisia aineita

Peltokäytössä nousee esiin mahdollinen riski sedimenteistä ruovikoihin kertyneistä raskasmetalleista. Ruo’on raskasmetallipitoisuuksista on suppeasti tutkimustietoa Suomesta ja lähialueilta. Poltetun talviruo’on tuhkasta mitatut raskasmetallipitoisuudet ovat olleet alhaisia ja jääneet alle maa- ja metsätalousministeriön lannoitevalmisteille asettamien raja-arvojen. Sedimentin ja veden raskasmetallipitoisuudet korreloivat positiivisesti ruokokasvuston pitoisuuksien kanssa. Ruo’on raskasmetallipitoisuudet ovat kuitenkin korkeammat maanalaisissa osissa eli juurakossa ja juurissa kuin maanpäällisissä osissa. Juuristo pystyy keräämään raskasmetalleja itseensä ja puhdistamaan kasvualustansa sedimenttiä, mutta haitalliset aineet eivät siirry yhtä voimakkaasti varteen ja lehtiin. Hyötykäyttöön tulevat yleensä vain varret ja lehdet, joten riskiä peltokäytössä ei näyttäisi olevan. Myös Varsinais-Suomen Ely-keskuksen toteuttamassa VELHO-hankkeessa (2011-2014) mitatut eteläsuomalaisten ruovikoiden raskasmetallipitoisuudet alittavat selvästi asetuksessa sallitut enimmäispitoisuudet. Samoin kompostinäytteiden raskasmetallipitoisuudet jäivät alle enimmäispitoisuuksien. Aineiston perusteella voidaan arvioida, että kesäruo’on tai ruokokompostin levittäminen pellolle ei synnytä riskiä haitallisten metallien kertymisestä peltomaahan. Myös sedimenteissä asetuksen mukaiset raja-arvot alittuivat eli tutkittuja sedimenttejä voisi käyttää pellolla.

Lue lisää

Julkaistu 28.6.2014 klo 13.41, päivitetty 25.1.2018 klo 12.37