Hyppää sisältöön

Vesileikkuu

Tavoitteena ruovikon taannuttaminen tai ylläpito monimuotoisena

Ruovikko taantuu nopeimmin alkukesällä pinnan alta leikaten. Loppukesän leikkuilla taantuminen ei tapahdu yhtä voimakkaasti, mutta vaikutukset ovat aina tapauskohtaisia ja ruovikon kasvuolosuhteilla sekä muilla paikallisilla tekijöillä, kuten vesisyvyydellä ja pohjan laadulla, on suuri merkitys.

Rotaationiitossa ruovikko niitetään vuosittain vain osittain tai 3-5 vuoden välein. Rotaationiitot sopivat vesiensuojelullisesti ja linnustollisesti tärkeille ruovikoille tai jos ruovikko halutaan virkistyskäytöllisistä syistä säilyttää näkö-, melu- ja tuulensuojana. Rotaationiiton tavoite on ruovikon säilyttäminen ja ruovikkosukkession etenemisen estäminen - estäen ruovikon levittäytyminen vesialueella sekä rannan puoleisen alueen kuivuminen ja ruokoturpeen muodostuminen. Linnustollisesti tärkeissä ruovikoissa rotaationiitoin ylläpidetään mosaiikkimaisuutta ja reuna-alueen vaihtelevuutta. Vesiensuojelullisesti tärkeillä kohteilla niitolla poistetaan happea kuluttavaa ja ravinteita sisältävää biomassaa, sekä säilytetään ruovikon kyky sitoa ravinteita.

Vesiruovikoiden niittoon käytetään eniten ruotsalaisia Truxoreita

Truxorit ovat tela-alustaisia ja kelluvia. Leikkuuterän korkeutta voidaan säätää. Leikattu massa työnnetään rantaan Truxoriin vaihdettavalla haravalla tai erillisillä keruuveneillä. Suomalainen Aquatic Plant Harvester sopii myös ruovikon niittoon. Leikattu kasvimassa pystytään keräämään etukuljettimella laitteen takaosaan. Lisäksi muutamilla yrittäjillä on käytössä itse rakennettuja laitteita. Mökkirantojen ja muiden pienten kohteiden niittoon on tarjolla erilaisia pienveneisiin kiinnitettäviä niittolaitteita.

truksori ja keruuvene

Leikkuunopeuteen vaikuttavat alueiden koko, kuljetusmatka ja sää

Vesiruovikot ovat yleensä rannanmyötäisesti nauhamaisia ja kapeita. Koska ruokomassan vedestä nostopaikkoja on yleensä niukasti, tulee vesikuljetusmatkasta helposti useita satoja metrejä pitkä. Kova tuuli ja aallokko hidastavat ja pahimmillaan siirtävät työt toiseen ajankohtaan; myötätuuli voi jouduttaa töiden etenemistä. Meriveden korkeus vaikuttaa oleellisesti leikkuualueen laajuuteen. Vettä pitäisi olla vähintään 30-50 cm, jotta työ sujuisi eikä pohja myllääntyisi. Truxorit voivat leikata myös vesirajassa ja maalla kasvavaa ruovikkoa, mutta leikkuumassan keruu on silloin hidasta. Myös ruoppaukset ja ruoppausmassan luvattomat veteen läjitykset voivat estää tai hidastaa niittoa.

VELHO-hankkeen koeleikkuissa työ eteni 1-2 hehtaarin päivävauhdilla. Vaikeuksia oli erityisesti matalavetisissä ja tiheissä, muutakin vesikasvillisuutta tai edellisvuotista kasvustoa sisältävissä ruovikoissa. Vesikuljetusmatka oli pisimmillään 900 metriä. Vesileikkuiden saanto vaihteli alueittain välillä 50 - 90 m3/ha (kuljetukseen tiiviisti lastattua pitkää ruokoa). Yrittäjien kokemusten mukaan upos- ja kelluslehtisten kasvien niitto etenee yleensä 2-5 hehtaarin päivävauhtia.
 

truksori kuljettaa väyläleikkuu
Eurajoen Orjansaaren ja Laukkarin saarten välissä tehtiin VELHOssa väyläleikkuta lisäämään veden virtausta ja estämään umpeenkasvua.
Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi. (Kuvat: Ritva Kemppainen)

Laajoissa ruovikoissa voidaan monipuolistaa ruovikon rakennetta leikkaamalla siihen väyliä ja samalla lisätään monille lajeille tärkeää reunavyöhykettä. Väyläleikkuiden tavoite voi myös olla veden virtauksen parantaminen. Väyläleikkuiden toteutus on kuitenkin hankalampaa ja kalliimpaa kuin alueen niittäminen kokonaan. Siksi sen tarpeellisuutta tulee arvioida tapauskohtaisesti. Sama vaikutus voidaan mahdollisesti saavuttaa muutamin peräkkäisin talvileikkuin tai loppukesän rotaatioleikkuin. On tärkeää tarkastella aluetta laajemmassa mittakaavassa ja osana ruovikkolajiston elinympäristöjen verkostoa.

Julkaistu 30.6.2014 klo 3.31, päivitetty 29.7.2016 klo 13.49