Hyppää sisältöön

Leikkuun hyödyt

Rehevöityminen aiheuttaa vesikasvien määrän lisääntymistä, mikä osaltaan heikentää vesistön virkistyskäyttömahdollisuuksia ja vesillä liikkumista. Niiton avulla vähennetään vesikasvillisuutta. Niitto ei suoraan paranna veden laatua, mutta veden virtauksen ja vaihtuvuuden lisääntymisen kautta vesistön tila paranee. Niitoilla voidaan usein parantaa kalaston ja linnuston elinolosuhteita.

runsas vesikasvillisuus

Leikkuu lisää ranta- ja vesialueiden avoimuutta ja poistaa rehevöittävää biomassaa

Loppukesällä leikatun ruovikon mukana poistetaan ravinteita noin 1-2 kg fosforia ja 10-20 kg typpeä yhtä kuiva-ainetonnia kohden. Keskimääräisellä ruovikon tuotolla (5 tonnia/ha) tämä tarkoittaa 5-10 fosforikilon ja 50-100 typpikilon poistoa yhden hehtaarin leikkuulla. Leikkaamalla ruovikko kahdesti kesän aikana voidaan ravinteita saada talteen 1,5-kertainen määrä verrattuna kertakorjuuseen.

Talvileikkuilla ei ole niin suuria myönteisiä ja välittömiä vaikutuksia ruovikon seuraavan vuoden kasvuun kuin kesäleikkuilla, koska kasvusto on varastoinut ravinteet juurakkoon seuraavan vuoden kasvuun. Kertakorjuun vaikutukset voivat olla jopa ruovikon kasvua lisääviä, kun vanha ruovikko ei mekaanisesti estä tai varjosta uuden ruo'on kasvua. Kertaalleen toteutettuna talvileikkuusta on hyötyä rantaniityillä, joille saadaan kasvukauden alussa laiduntava karja pitämään uuden ruokokasvuston kasvu kurissa. Talvileikkuusta on hyötyä myös seuraavana keväänä avointa rantaa etsiville levähtäville muuttolinnuille.

Vasta useamman vuoden peräkkäisillä talvileikkuilla saavutetaan pitempiaikaisia positiivisia vaikutuksia. Leikkuilla estetään ruokoturpeen muodostumista ja rantaviivan pakenemista kauemmas vesialueelle, parannetaan veden virtausta, sekä vähennetään mätänevän massan metaanipäästöjä. Talvella leikatun ruo’on mukana poistuu ravinteita noin 20 - 30 % kesällä korjatun ruo’on ravinteiden määrästä, mutta koska se parantaa ruovikon elinkykyä, se edistää uuden kasvuston ravinteiden sitomiskykyä.

Rotaationiitossa vain osa ruovikosta niitetään tai alue niitetään 3-5 vuoden välein

Rotaationiitot sopivat vesiensuojelullisesti ja linnustollisesti tärkeille ruovikoille sekä kohteille, joissa ruovikko halutaan virkistyskäytöllisistä syistä säilyttää näkö-, melu- ja tuulensuojana. Rotaationiiton tavoitteena on ruovikon säilyttäminen ja ruovikkosukkession etenemisen estäminen, estäen ruovikon levittäytyminen vesialueelle sekä rannan puoleisen alueen kuivuminen ja ruokoturpeen muodostuminen. Linnustollisesti tärkeissä ruovikoissa rotaationiitoilla ylläpidetään ruovikon mosaiikkisuutta ja reuna-alueen vaihtelevuutta. Vesiensuojelullisesti tärkeillä kohteilla niitolla poistetaan happea kuluttavaa ja ravinteita sisältävää biomassaa, sekä säilytetään ruovikon kyky ravinteiden sitojana.

Mitä kasveja kannattaa niittää?

Ilmaversoiset kasvit (esim. järviruoko ja järvikorte) voidaan hävittää niittämällä; leikkuu tulee tehdä niin läheltä pohjaa kuin mahdollista. Kelluslehtiset (esim. lumme, ulpukka ja uis­tinvita) voidaan niittää, mutta ne kasvavat usein ta­kaisin vahvan, ravinnepitoisen juurakon avulla. Juurakoita voidaan poistaa haraamalla tai ruoppaamalla. Uposkasvit (esim. ahvenvita, vesirutto ja karvalehti) kannattaa jättää niittämättä, koska ne lisääntyvät verson palasista ja niitto saattaakin kiihdyttää kasvua. Uposlehtisiä kasveja poistetaan parhaiten nuottaamalla tai keräävällä leikkuukoneella.

Julkaistu 30.6.2014 klo 5.42, päivitetty 13.1.2016 klo 15.05