Leikkuu

Ruovikon kesäleikkuilla tarkoitetaan kasvukauden aikana tehtävää ruovikon leikkuuta. Vedessä ja maalla kasvavan ruovikon leikkuut eroavat toteutukseltaan paljon toisistaan, joten niiden käytännön toteutusta esitellään erikseen.

Ruovikon kesäleikkuun vaikutukset riippuvat leikkuuajankohdasta

Kesäruo’on leikkuulla lisätään ranta- ja vesialueiden avoimuutta ja poistetaan rehevöittävää biomassaa.  Ruoko varastoi loppukesällä juurakkoonsa seuraavana kasvukautena tarvittavat ravintoaineita seuraavaa kasvukautta varten. Alkukesällä kiihkeän kasvun aikaan juurakon ravintovarasto käytetään tyhjiin. Siksi alkukesällä tehty ruovikon leikkuu taannuttaa voimakkaimmin ruovikon kasvua. Vedessä kasvavan ruovikon taannumista tehostaa niitto veden pinnan alta, jolloin hapen kulku juurakkoon estyy.

Loppukesällä tehdyssä leikkuussa biomassaa on paljon ja ruovikon mukana poistettavat ravinnemäärät ovat suuremmat kuin alkukesällä. Loppukesän niitto ei taannuta yhtä voimakkaasti seuraavan kesän kasvua kuin alkukesän niitto. Ravinteiden poiston maksimointia tavoitellessa leikkuu tulee tehdä elokuun puoliväliin – loppuun mennessä ennen kuin ravinteet alkavat varastoitua takaisin juurakkoon. Loppukesällä leikatun ruovikon mukana poistetaan ravinteita noin 1-2 kg fosforia ja 10-20 kg typpeä yhtä kuiva-ainetonnia kohden. Keskimääräisellä ruovikon tuotolla (5 tonnia/ha) tämä tarkoittaa 5-10 fosforikilon ja 50-100 typpikilon poistoa yhden ruovikkohehtaarin leikkuulla. Leikkaamalla ruovikko kahdesti kesän aikana voidaan ravinteita saada talteen 1,5-kertainen määrä verrattuna kerran kesässä tehtyyn korjuuseen.

Laukkari laajakuva

Leikkuualueet ja ajankohta suunniteltava huolella, huomioiden lajit ja vesistövaikutukset

Kesäisellä niitolla voidaan aiheuttaa negatiivisia vaikutuksia, joten leikkuu on suunniteltava huolellisesti ja arvioitava leikkuun tuottamat hyödyt mahdollisiin haittoihin nähden. Koska niitto häiritsee lintujen pesintää,  linnustollisesti tärkeillä alueilla ei niittoa tule tehdä alkukesällä.

Etenkin vesialueiden ruovikon niitolla on monia vaikutuksia veden laatuun, joskaan niitä ja etenkään niiden yhteisvaikutuksia ei tunneta kovin tarkkaan. Niittomassa on aina kerättävä pois vedestä, sillä veteen jätettäessä siitä vapautuu ravinteita ja se kuluttaa vesistön happivaroja. Alkukesällä vesialueiden ruovikon leikkuusta voi aiheutua ravinteiden pumppautumista juurakosta korren kautta veteen. Tämän ja ruovikon taantumisen voi estää leikkaamalla ruovikko veden pinnan päältä, joskin leikkuun toteutus voi olla haastavaa. Matalilla vesialueilla niiton aiheuttama pohjan myllääntyminen samentaa vettä ja voi aiheuttaa ravinteiden vapautumista veteen.

Taannuttavan niiton seurauksena hävinneen ruovikon tilalle voi kasvaa muita vesikasveja, jotka vaikuttavat muuhun lajistoon ja veden laatuun. Hävinneen ruokokasvuston sitomasta sedimentistä ja lahoavasta juurakosta voi myös tulla ravinne- ja metaanipäästöjen lähde. Ojien suulla ja jokisuistoissa kasvavat ruovikot sitovat valuma-alueelta tulevia ravinteita ja kiintoainesta, joten näiden alueiden leikkuut tulee tehdä harkiten esim. rotaatioleikkuina.

Lue lisää

  • Maalla kasvavan ruovikon niitosta
  • Talvisin tehtävästä ruovikon korjuusta ja sen vaikutuksista
Julkaistu 30.6.2014 klo 5.23, päivitetty 13.1.2016 klo 15.06