Hyppää sisältöön

Mustavaris

 
 

Levinneisyys ja kannankehitys

Mustavariksen levinneisyyskartta
 

Mustavariksen vakiintuneet pesimäyhdyskunnat sijaitsevat kolmella melko suppealla alueella Satakunnassa, Etelä-Pohjanmaalla ja Oulun seudulla. Yhdyskunnat ovat keskittyneet samoille alueille jo liki sadan vuoden ajan. Muualla maassa laji pesii satunnaisesti yksittäin tai pieninä ryhminä napapiirin eteläpuolella.

Mustavariksen ensipesinnät todettiin Suomessa vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla, ja kanta vakiintui nykyisille pesimäalueilleen seuraavan vuosisadan alkupuolella, minkä jälkeen pesimäkanta on pysynyt melko vakaana ja on nykyään noin 1 500 paria. Pesimäyhdyskuntia on vuosittain parisenkymmentä.

Elintavat

Mustavariksemme muuttavat lounaaseen pääosin lokakuussa, ja niiden talvehtimisalueet sijaitsevat erityisesti Tanskassa. Kevätmuuttajat palaavat maalis- ja huhtikuussa, varhaisimmat jo helmikuun jälkipuoliskolta alkaen.

Mustavaris.<br/>© Matti Rekilä
Mustavaris eroaa variksesta kokotummasta puvusta ja vaaleasta nokantyvestä. Nuoren linnun nokka on kokotumma. © Kuva: Matti Rekilä

Mustavariksen tyypillistä pesimäympäristöä ovat avarien viljelysmaiden metsiköt, pienempi osa yhdyskunnista pesii taajamien ja kirkkojen puistoissa. Pesät sijaitsevat melko korkealla lehtipuiden tai mäntyjen oksistoissa. Samat pesäpaikat voivat olla käytössä kymmeniä vuosia, ja sama pesä on usein käytössä vuodesta toiseen. Vanhat mustavarikset ovat pesäpaikkauskollisia, ja myös osa nuorista linnuista palaa synnyinseudulleen pesimään. Mustavaris voi elää rengaslöytöjen mukaan yli 20-vuotiaaksi.

Useimmat pesimäyhdyskunnat käsittävät muutamia kymmeniä pareja, suurimmat kasvavat parinsadan pesän kokoisiksi. Mustavaris munii pääosin huhtikuun puolivälissä ja jälkipuoliskolla ja hautoo alle kolme viikkoa. Poikaset jättävät pesän reilun kuukauden ikäisinä yleensä kesäkuun jälkipuoliskolla, ja elokuussa poikueet yhdistyvät viljelysmailla suuremmiksi parviksi, joissa voi olla useita satoja yksilöitä. Mustavaris on kaikkiruokainen.

Mustavaris, peltoviljely ja taajamat

Mustavarikset ovat aiheuttaneet taloudellista haittaa loppukesällä esimerkiksi herneviljelylle ja paikoin myös rehupaaleille sekä kaura- ja mansikkaviljelylle. Haitat ovat melko paikallisia ja keskittyvät tärkeimpien pesimäalueiden mukaisesti Lounais-Suomeen ja Pohjanmaalle. Taajamissa mustavarisyhdyskunnat ovat paikoin aiheuttaneet melu- ja hygieniahaittoja pesimäaikaan huhtikuulta loppukesään. Ulosteisiin liittyvä tautiriski ei ole selvitysten mukaan kuitenkaan merkittävä.

Ratkaisumalleja

Peltoviljelmille parvien elokuussa aiheuttamia haittoja voi yrittää ehkäistä passiivisilla pelotteilla (esim. pelätinpallot ja haukkajäljitelmäleijat) tai kaasutykeillä. Keinoja tulisi käyttää vaihdellen ja epäsäännöllisesti, koska linnut tottuvat niihin melko nopeasti. Yhteen kasattujen rehupaalien peittäminen pressulla on tehokas keino estää paaleille koituvia vahinkoja. Kaasutykkien käytössä tulee huomioida myös muut lajit ja naapurusto, ja toimenpiteestä tulee tehdä meluilmoitus kuntaan. (Katso myös naakka.)

Pesäpuista tippuvan ulosteen aiheuttamaa hygieniahaittaa on vaikea ehkäistä; joissakin tapauksissa voi harkita herkkien alueiden kattamista pressulla (esim. yhdyskuntien viereiset päiväkotien ulkoalueet). Pesimäaikaisten meluhaittojen ehkäisemiseen ei ole keinoja ilman poikkeamislupamenettelyä.

Poikkeamislupamenettelyn vaativat muun muassa:

  • lintujen pyydystäminen tai tappaminen
  • pesintöjen häirintä
  • pesien hävittäminen ja pesimäkauden ulkopuolinen pesäpuiden kaato, koska laji käyttää peräkkäisinä vuosina samoja pesiä.
Julkaistu 22.5.2017 klo 10.24, päivitetty 13.12.2018 klo 17.29