Merimetso

Esiintymishistoria, levinneisyys ja kannankehitys

Merimetson levinneisyyskartta
 

Merimetso kuuluu Itämeren alueen alkuperäiseen pesimälinnustoon. Merimetson nimialalaji (P. carbo carbo) pesi alueella luustolöytöjen mukaan jo jääkauden jälkeisellä jaksolla. Itämeren kehittyessä kohti murtovesiallasta merellisempi nimialalaji väistyi, ja nykyään Itämerellä vallitsevan sinensis-alalajin pesinnät alkoivat pian keskiajan jälkeen. Esimerkiksi Suomessa merimetson on todettu pesineen lounaissaariston puustoisilla luodoilla 1700-luvulla.

Sittemmin merimetso hävitettiin Itämeren pesimälinnustosta 1900-luvun alkuun mennessä. Sinensis-alalaji palasi Itämeren eteläosan pesimälinnustoon jo 1930-luvun lopulta alkaen, mutta vasta pesimäkannan runsastuminen Pohjanmerellä, ja luontainen levittäytyminen sieltä kohti itää, johti 1980-luvulla kannan nopeaan kasvuun Itämerellä. Vuodesta 2006 vuoteen 2012 Itämeren alueen kokonaiskanta pysyi vakaana ja oli lähes 170 000 pesivää paria. Samalla jaksolla Suomen pesimäkanta kuitenkin kolminkertaistui ja toisaalta Itämeren etelä- ja länsiosien kanta taantui voimakkaasti.

Merimetso palasi pesimälinnustoomme, viimeisenä Itämeren maana, vuonna 1996 ja vuodesta 2002 levinneisyys on ulottunut itäiseltä Suomenlahdelta Perämerelle saakka. Merimetso pesii runsaana, joskin laikuittaisesti, Suomenlahdella, Saaristomerellä, Selkämerellä ja Merenkurkussa: kullakin merialueista pesii 5 000–9 000 merimetsoparia. Lisäksi Perämerellä pesii viitisensataa paria. Valtakunnallinen kannankasvu hidastui voimakkaasti 2010-luvulla, ja parina vuonna kanta myös taantui talvehtimisalueiden ankarien säiden seurauksena. Vuonna 2016 Suomen pesimäkanta oli kuitenkin historiansa suurin ja käsitti noin 25 500 paria.

Populaatioanalyysi viittaa siihen, että Suomen pesimäkanta on jo lähellä tiheydestä riippuvaa kyllästymispistettä, josta kokonaiskanta ei enää kasvaisi merkittävästi. Alueellinen kasvu voi kuitenkin olla voimakasta pesimäalueiden vaihtuvuuden vuoksi. Muutoksiin vaikuttaa tällä hetkellä voimakkaimmin merikotka, jonka kasvava saalistuspaine aiheuttaa merimetson pesimäpaikkojen siirtymisiä esimerkiksi ulkosaaristosta sisäsaaristoon. Merikotka myös heikentää merimetson poikastuottoa useissa yhdyskunnissa.

Merimetso. © Heikki Kotiranta
Merimetso on yhdyskuntalintu, joka eroaa samankokoisista hanhista tumman yleisvärityksen ja lennossa tunnusomaisen liitelyn perusteella. Nuoren linnun vatsa on vaalea. © Kuva: Heikki Kotiranta

Elintavat

Keväällä merimetsot saapuvat pesimäpaikoilleen jäätilanteen mukaan maaliskuun jälkipuoliskolla ja huhtikuussa. Syysmuutto kohti Keski- ja Etelä-Euroopan talvehtimisalueita kestää heinäkuun jälkipuoliskolta marraskuulle. Talvikuukausina merimetso esiintyy Suomessa harvalukuisena lähinnä lounaisilla merialueilla. Muuttoaikoina ja talvella merkittävä osa Pohjanlahden ja lounaisten merialueiden merimetsoista on lähtöisin Jäämereltä Norjan ja Venäjän nimialalajin populaatioista.

Sisävesillä merimetsoja esiintyy säännöllisesti muuttoaikoina, ja toisinaan pieniä määriä pesimättömiä lintuja tavataan myös kesäisin etenkin suuremmilla järvillä. Sisävesillä kyse voi usein olla Jäämereltä peräisin olevista yksilöistä, joiden muuttoreitti sivuaa Suomea. Sisävesillä pesintöjä ei ole vielä todettu, toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa, missä suuremmilla järvillä pesii runsaasti merimetsoja. Järvillä levinneisyys rajoittuu Ruotsissa kuitenkin Tukholman eteläpuolelle. On mahdollista, että ilmaston lämmetessä merimetso voisi pesiä myös Etelä-Suomen suurikokoisilla järvillä.

Merimetso pesii tiheissä yhdyskunnissa, jotka kasvavat suotuisilla alueilla satojen tai jopa tuhansien parien suuruisiksi. Pesimäluotoja tai -saaria, jotka ovat kooltaan yleensä alle viisi hehtaaria, usein vain kymmenisen aaria, on sekä ulko- että sisäsaaristossa. Valtaosa pesistä sijaitsee lähes puuttomilla luodoilla maassa, mutta noin neljännes merimetsoistamme pesii puissa.

Merimetson pesimäkausi on pitkä, ja pesivät linnut viipyvät yhdyskunnissa viitisen kuukautta huhtikuulta heinäkuulle. Munintakausi kestää huhtikuun puolivälistä kesäkuulle, pääosa munii toukokuussa. Haudonta kestää vajaan kuukauden, ja poikaset varttuvat lentokykyisiksi noin kahden kuukauden ikäisinä, minkä jälkeen ne palaavat pesille yöpymään ainakin parin viikon ajan ennen syysmuuton käynnistymistä. Merimetso pesii ensi kerran kahden tai kolmen vuoden ikäisenä ja voi elää rengaslöytöjen mukaan lähes 25-vuotiaaksi.

Merimetso syö yksinomaan kalaa, ja päivittäinen ravinnontarve vaihtelee puolen kilon molemmin puolin. Merimetsot syövät pääosin kalaa, jota kulloinkin on paljon ja helposti saatavilla. Suomessa valtaosan ravinnosta muodostaa yleensä muutama runsaana esiintyvä kalalaji, jotka vaihtelevat merialueesta ja saaristovyöhykkeestä riippuen. Runsaimmat saaliskalat eri alueilla ovat ahven, särki, silakka, kivinilkka ja kiiski. Merimetson ravintonäytteistä on tunnistettu lähes 30 eri kalalajia Suomessa. Pesimäaikaan merimetso voi käydä kalassa parinkymmenenkin kilometrin päässä pesimäpaikastaan.

Merimetso, kalastus, luonto ja asutus

Voimakkaasti runsastunut merimetsokanta on herättänyt keskustelua koko nykyisen esiintymishistoriansa ajan. Suurikokoisena ja suuria yhdyskuntia perustavana lajina merimetsosta on tullut paikoin saaristomaiseman näkyvimpiä lajeja keväästä syksyyn.

Taloudellisesti arvokkaisiin kalalajeihin kohdistuva saalistus

Ahventa ja silakkaa lukuun ottamatta taloudellisesti arvokkaiden lajien ei ole todettu muodostavan merkittävää osaa (yli kymmentä prosenttia jollain alueella) merimetson ravinnosta Suomessa. Rannikkoalueiden ahven- ja silakkakannat ovat pysyneet runsaina merimetsokannan kasvusta huolimatta. Kuhan osuus merimetson ravinnosta on ollut enimmillään vajaa kymmenen prosenttia Saaristomeren sisäsaaristossa, mutta ammattikalastuksen yksikkösaaliiden perusteella myöskään kuhakannat eivät ole heikentyneet. Itämerellä tehdyt selvitykset merimetson kalastovaikutuksista ovat ristiriitaisia: joissakin selvityksissä vaikutuksia on todettu, toisissa taas ei.

Merimetson nokkimisjälkien runsautta pyydyskaloissa on selvitetty 2010-luvulla Saaristomeren kalanäyteaineistosta, jossa merimetson vahingoittamien kalojen määrät olivat pieniä: sekä kuhalla että ahvenella alle prosentissa näytteistä havaittiin merimetson nokkimisjälkiä.

Vesien rehevöityminen

Merimetsot kierrättävät meressä jo olevia ravinteita. Suurten yhdyskuntien rantavesissä ravinnepitoisuudet kohoavat, mutta merkittävämpää kuormitusta voi esiintyä vain, jos pesimäpaikka sijaitsee sulkeutuneella vesialueella ja merimetsot hakevat ravintonsa pääosin kyseisen vesialueen ulkopuolelta.

Pesimäyhdyskuntien hajuhaitat

Suuret merimetsoyhdyskunnat aiheuttavat hajuhaittoja, joiden voimakkuus on riippuvainen etäisyydestä ja sääolosuhteista (tuuli, kosteus). Haitta voi olla pitkäkestoistakin, mikäli asumus sijaitsee lähellä yhdyskuntaa, vallitsevan tuulen suunnan alapuolella. Vuonna 2015 vähintään 40 pesän suuruisista merimetsoyhdyskunnista 80 prosenttia sijaitsi yli puolen kilometrin päässä vapaa-ajan asunnoista ja 98 prosenttia yli puolen kilometrin päässä asuinrakennuksista.

Saaristomaisema ja kasvillisuus

Vaikutus maisemaan on paikallista ja näkyvintä silloin, kun merimetsot pesivät puissa. Suomessa merimetsot pesivät vuosittain noin 60–80 luodolla alle 70 hehtaarin alalla. Yli puolet yhdyskunnista ja pesistä sijaitsee linnustonsuojelualueilla. Pääosa pesinnöistä sijaitsee edelleen puuttomilla luodoilla, joskin puupesintöjen osuus on ollut lievässä kasvussa 2010-luvulla. Tuhoutunut metsäpinta-ala on ollut 20 vuoden aikana yhteensä alle 15 hehtaaria.

Pesäpuut kuolevat muutamassa vuodessa ulosteen aiheuttamaan ravinnekuormitukseen ja oksien katkomiseen pesätarpeiksi, mutta kaikkein pienimpiä pesimäluotoja lukuun ottamatta ruohovartinen kasvillisuus säilyy rehevänä tiheän pesäalueen ulkopuolella. Puuston palautuminen kestää vuosikymmeniä, mutta pesäalueen ruohovartinen kasvillisuus on rehevää jo vuoden tai parin kuluttua, jos merimetsot hylkäävät pesimäluotonsa. Hylättyjä, 1–15 vuotta pesimäkäytössä olleita luotoja tavataan vuosittain, ja yli puolessa kaikista 20 vuoden aikana todetuista yhdyskunnista ei enää pesinyt merimetsoja vuonna 2016.

Ratkaisumalleja

Merimetsot kalanpyydyksillä

Mikäli kalanpyydykset eivät sijaitse merimetsojen pesimäluodon tai muiden saaristolintulajien yhdyskuntien välittömässä läheisyydessä, merimetsot voidaan pelottaa pois ajamalla veneellä pyydyksien tuntumaan lintujen pakoreaktion laukaisemiseksi. Tämä on tehokkainta ja pitkävaikutteisinta tiheästi toistettuna.

Merimetsot kalanistutuksilla

Merimetsot voidaan häätää istutusten yhteydessä istutusalueelta ajamalla veneellä riittävän lähelle lintuja pakoreaktion laukaisemiseksi. Istutusalueet voivat olla tärkeitä pesimä- tai levähdysalueita myös muille vesi- ja rantalintulajeille, jolloin pelottelu tulee mitoittaa siten, ettei häiriötä aiheuteta muille lajeille.

Merimetsot kalankasvattamoilla

Merimetsot voidaan häätää kasvattamolta lähestymällä lintuja pakoreaktion laukaisemiseksi. Tämä on tehokkainta ja pitkävaikutteisinta tiheästi toistettuna. Kalankasvattamo on myös mahdollista suojata riittävän tiheällä altaiden päälle pingotettavalla verkolla, jolloin merimetsot eivät pääse vaurioittamaan kaloja.

Merimetsot hakevat pihapuista oksia pesätarpeiksi

Luodoilla pesivät merimetsot voivat hakea pesiinsä oksia yli kilometrinkin päästä pesimäpaikasta. Rantatonteilla tehokkain ennaltaehkäisevä keino on olla näkyvästi ja mahdollisimman paljon paikalla pesänrakennuksen aikaan huhti- ja toukokuussa. Arvokkaiksi koettuihin puihin voi omalla tontilla ripustaa pelotteita kuten lippusiimoja tai kiiltäviä esineitä.

Merimetsot yrittävät pesiä saarella, jolla sijaitsee vapaa-ajan asunto

Ennaltaehkäisy on vaikeaa, koska paikalla tulisi olla näkyvästi useampana päivänä erityisesti huhtikuussa ja toukokuun alussa juuri ennen kuin merimetsot alkavat rakentaa pesiään. Kun pesiä on jo rakennettu ja muninta aluillaan, mahdollinen häätäminen vaatii poikkeamislupamenettelyn.

Poikkeamislupamenettelyn vaativat muun muassa:

  • lintujen pyydystäminen tai tappaminen
  • pesintöjen ja levähdyspaikkojen häirintä
  • pesien hävittäminen ja pesäpuiden kaato pesimäkauden ulkopuolella, koska laji käyttää peräkkäisinä vuosina samoja pesiä
  • aktiivipelotteiden, kuten koirien, kaasutykkien, sähköisten liikkuvien pelottimien sekä ultraääni- ja laserpelottimien, käyttö.
Julkaistu 22.5.2017 klo 10.46, päivitetty 13.12.2018 klo 17.34