Hyppää sisältöön

Kurki

Kurjen levinneisyyskartta
 

Levinneisyys ja kannankehitys

Kurjen levinneisyys kattaa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta lähes koko Suomen. Levinneisyysalue on laajentunut viime vuosikymmeninä.

Kurkikanta on ollut voimakkaassa kasvussa 1990-luvulta lähtien. Pesimäkannan kooksi arvioidaan (v. 2015) enintään 40 000 paria.

Elintavat

Kurkemme muuttavat etelään elokuun lopulta alkaen, ja muutto huipentuu syyskuussa sekä lokakuun alkupuolella. Kurjet talvehtivat Etelä-Euroopassa ja Afrikan pohjoisosissa. Kevätmuuttajat palaavat pääosin huhtikuussa, varhaisimmat jo maaliskuun lopulla.

Kurki.<br/>© Matti Rekilä
Kurki on äänekäs ja helposti tunnettava laji. Taustalla metsähanhia ja laulujoutsen. © Kuva: Matti Rekilä

Kurki pesii monenlaisilla kosteikoilla, joista tyypillisimpiä ovat suot sekä vesistöjen rantaluhdat ja ruoikot. Kannan tihennyttyä pesimäpaikaksi kelpaavat nykyään pienialaisetkin kosteikot. Kurki pesii ensi kerran yleensä noin viiden vuoden ikäisenä ja voi elää rengaslöytöjen mukaan lähes 20-vuotiaaksi.

Kurki munii etelässä huhtikuun lopulla ja Pohjois-Suomessa toukokuun alkupuolella. Haudonta kestää noin kuukauden. Poikaset jättävät pesän pian kuoriutumisen jälkeen. Poikasten saavutettua lentokyvyn reilun kahden kuukauden ikäisinä kurjet alkavat kerääntyä elokuussa suuremmiksi parviksi myös viljelyalueille. Keväällä ja kesällä tavataan myös ns. luppokurkia, pesimättömiä yksilöitä, ruokailemassa viljelyksillä vaihtelevan kokoisina parvina.

Kurki on kaikkiruokainen, ja erityisesti syksyllä ravinto on kasvispainotteista. Viljapelloilta kurjet keräävät vararavintoa muuttomatkaansa varten. Parvet viipyvät sopivilla ruokailualueilla yleensä useita viikkoja. Kurjet yöpyvät matalilla vesialueilla, kuten järven- tai merenlahdilla, jotka sijaitsevat tavallisimmin alle kymmenen kilometrin etäisyydellä ruokailualueista.

Merkittävimmät neljä syysaikaista kerääntymisaluetta, joilla voi ruokailla enimmillään tuhansia kurkia, sijaitsevat peltoaukeilla Etelä-Pohjanmaalla Vaasan seudun Söderfjärdenillä, Pohjois-Pohjanmaalla Muhoksella, Pohjois-Karjalassa Tohmajärven seudulla ja Satakunnassa Puurijärvi-Isosuon kansallispuiston alueella.

Kurki ja peltoviljely

Viljapellot ovat kurjelle tärkeitä ravintokohteita muuttomatkalle valmistautuessa. Alkusyksyllä puimattomilla vilja- ja rypsipelloilla ruokaillessaan kurjet ovat aiheuttaneet taloudellista haittaa erityisesti ohraviljelmillä. Haittaa on aiheutunut myös viljan tallaantumisesta, ja paikoin lintujen ulosteet ovat heikentäneet esimerkiksi ohra- tai rehunurmisadon laatua. Pohjanmaan rannikkoalueella merihanhet (riistalaji) ruokailevat usein samoilla viljelyksillä kuin kurjet, jolloin haittojen aiheuttajan erottaminen voi olla vaikeaa.

Pesimättömät luppokurjet ovat keväällä tai kesällä aiheuttaneet satotappioita siemenperunoille sekä tallaamalla sokerijuurikas-, tuorerehu- tai viljakasvustoja.

Ratkaisumalleja

Kurkien aiheuttamat haitat keskittyvät yleensä tietyille peltoalueille, joilla kurjet ruokailevat vuodesta toiseen. Näillä alueilla haittoja on mahdollista ehkäistä:

  • käyttämällä mahdollisimman aikaisin tuleentuvia ohralajikkeita, jotta sato saadaan korjattua ennen syksyistä kurkien merkittävää kerääntymistä.
  • kyntämällä korjatut viljapellot mahdollisimman myöhään, koska kurjet ruokailevat mielellään sänkipelloilla, joilta ne etsivät varisseita jyviä ja muuta ravintoa.
  • perustamalla erityisiä peltolohkoja kurkien houkuttelemiseksi pois saman peltoalueen muilta lohkoilta, joilla kurjet ovat aiheuttaneet haittaa. Kurkipeltojen perustamisella voidaan ehkäistä haittoja varsinkin kurkien keskeisillä ruokailualueilla. Lohkojen suunnittelussa tulee huomioida:
    • Kurkien houkuttelemiseksi lohkon pinta-alan tulisi olla joitain hehtaareita; lohkon suurentaminen esim. vähintään viiteen hehtaariin houkuttelee hanhia tehokkaammin.
    • Lohkot sijoitetaan peltoaukean rauhalliselle keskiosalle, jossa maapetojen ja ihmisen vaikutus on vähäisempää.
    • Ainakin yhdellä lohkolla kasvatetaan aikaista ohralajiketta, johon alkusyksyllä puidaan tai niitetään lakoon kaistoja houkuttelemaan kurkien laskeutumista.
    • Mikäli samalla alueella ruokailee merihanhia, hernettä kannattaa kylvää ohran sekaan hanhien houkuttelemiseksi.
    • Ainakin yhdellä ohralohkon viereisellä lohkolla kasvatetaan monivuotista rehunurmea, joka soveltuu hyvin kurkien laskeutumis- ja lepäilyalustaksi.
    • Houkutuslohkojen ympärille kylvetään kauralohkot, jotka eivät ole houkuttelevia kurjille.
    • Mahdollisuuksien mukaan kurkia voi myös erikseen ruokkia ohralla houkutuslohkoilla.
  • käyttämällä passiivisia karkotusmenetelmiä, kuten pelätinpalloja tai lippu- ja nauhapelotteita. Kokemukset näistä ovat vaihtelevia, ja kurjet voivat myös tottua niihin. Vaikutuksen tehostamiseksi passiiviset pelotteet tulisi asentaa syksyllä jo elokuun alkupuolella ennen kurkien saapumista alueelle. Lippupelotteet tulee asettaa tiheästi ja nauhapelotteet virittää matalalle, jotta niillä olisi toivottua vaikutusta.

Poikkeamislupamenettelyn vaativat muun muassa:

  • lintujen pyydystäminen tai tappaminen
  • pesintöjen häirintä
  • levähdys- ja ruokailualueiden tahallinen häirintä, koska alueet ovat tärkeitä kurkien elämänkierrossa niiden valmistautuessa syysmuutolle. Aktiivipelotteiden, kuten koirien, kaasutykkien, sähköisten liikkuvien pelotteiden sekä ultraääni- ja laserpelotteiden, käyttö vaatii poikkeamisluvan.
Julkaistu 22.5.2017 klo 10.45, päivitetty 13.12.2018 klo 17.33