Varmista kaivon kunto talven varalle

KAIVOTIEDOTE (syksy 2015)

Lista syystoimista

  • Varmista kaivon ympärillä olevan routasuojauksen kunto.
  • Varmista kaivon suojaus syystulvia vastaan: riittävä pengerrys kaivon ympärillä ja maan vietto kaivosta poispäin, hyväkuntoiset tiivisteet kaivon yläosan rakenteissa ja putkien läpivienneissä.
  • Puhdista kaivon lähellä olevat ojat, jotta sade- ja valumavedet ohjautuvat kaivon ohi.
  • Merkitse kaivonpaikka aurausviitalla, jos kaivo on lähellä pihatietä tai lumien kasauspaikkaa.
  • Säädä kaivon tuuletus sopivaksi talven ajaksi. Varo liian tehokasta tuuletusta, jottei kaivo jäädy. Tuuletusaukon on jäätävä talvella lumihangen yläpuolelle.
  • Siisti kaivon ympäristö mm. ylimääräisistä lehdistä ja varmista etteivät puiden juuret vahingoita kaivon rakenteita.
  • Poista kaivon kannelle kertyneet lehdet ja muu maatuva aines esimerkiksi harjaamalla.
vaahteran ruska.JPG
© Sanna Vienonen
 

Ajankohtainen pohjavesitilanne

Pohjavedenpinta vaihtelee luonnollisesti eri vuodenaikoina. Keväisin pohjavesivarastot täydentyvät lumien sulamisvesistä, mutta kesällä pohjaveden pinnat laskevat yleisesti haihdunnan ja kasvien vedenkulutuksen vuoksi. Syyssateiden myötä varastot taas täydentyvät talveksi, jolloin uutta pohjavettä ei juurikaan muodostu.

Syyssateet eivät ole vielä täydentäneet pohjavesivarastoja suuren haihdunnan vuoksi, ja pinnankorkeudet ovat edelleen laskussa koko maassa. Pohjaveden pinnankorkeuksien vaihtelut voidaan jakaa kahteen vyöhykkeeseen. Maan etelä- ja keskiosissa pinnat ovat pääosin  0–20 cm alle ajankohdan keskiarvojen. Vähäsateisilla alueilla voi pohjavesi olla vielä alempana, mutta alimmillaankin havaitut pinnankorkeudet eivät ole poikkeuksellisen alhaalla. Maan pohjoisosissa pinnat ovat yleisesti 20–40 cm keskimääräistä ylempänä. (Vesitilanne 12.10.2015, SYKE)

Vedenlaatua syytä tarkkailla säännöllisesti

 
 

Kaivoveden laatu tulisi tutkituttaa säännöllisesti vähintään kolmen vuoden välein, koska kaikkia veden laatuun vaikuttavia tekijöitä ei huomaa vettä käytettäessä. Vesi voi näyttää kirkkaalta ja maistua hyvältä, vaikka siinä olisikin haitallisia aineita. Säännöllisen tutkimuksen avulla voidaan selvittää, milloin muutos on tapahtunut ja mikä muutoksen on voinut aiheuttaa.

Kaivovedestä laboratorioanalyysillä tutkittavien aineiden pitoisuuksia verrataan STM:n asetuksen 401/2001 (Sosiaali- ja terveysministeriön asetus pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista) raja-arvoihin. Kun laatusuositus tai laatuvaatimus kaivovedessä analyysin perusteella ylittyy, on syytä noudattaa varovaisuusperiaatetta eli ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin haitan poistamiseksi tai ehkäisemiseksi sekä suorittaa uusintanäytteenotto varmistuakseen veden soveltuvuudesta talousvesikäyttöön eli juomavetenä, ruoanlaitossa ja muihin kotitaloustarkoituksiin.

Vedenkäyttö juomavetenä ja ruoanlaitossa voidaan joutua haitasta riippuen keskeyttämään hetkeksi, kunnes vesi täyttää talousvedelle asetetut laatuvaatimukset ja –suositukset. Joissain tapauksissa myös veden käyttöä pesuvetenä voidaan joutua rajoittamaan, jos esimerkiksi veden radonpitoisuus ylittyy.

Mitä tehdä jos epäilee kaivon veden likaantuneen?

Esimerkiksi runsaiden syyssateiden vuoksi pintavettä ja lika-aineita saattaa päästä kaivoon ja veden laatu heikentyä. Kaivon vesi tulisi tutkituttaa laboratoriossa ennen sen käyttöä aina, jos veden epäillään aiheuttavan terveysoireita tai jos sen väri, maku tai haju on muuttunut oleellisesti.

Jos kaivoon pääsee esimerkiksi pintavettä, on kaivon rakenteissa tai saumauksissa luultavasti puutteita, jotka on korjattava ja kaivo pestävä. Pintavesien pääsyn kaivoon voi estää pengertämällä riittävästi kaivon yläosaa, tiivistämällä yläosan rakenteet huolella ja ohjaamalla valumavedet kaivosta poispäin. Jos kaivosta löytyy esimerkiksi kuollut hiiri, on kaivon rakenteet ja saumaukset kunnostettava sekä kaivo pestävä ja desinfioitava.

  • Rengaskaivon desinfiointiohje on päivitetty huhtikuussa 2015. Desinfioinnin voi suorittaa itse tai tilata ammattilaiselta. Kallioporakaivon pesu ja desinfiointi kannattaa teettää aina siihen perehtyneellä urakoitsijalla, jolla on putkiston poistamiseen ja painehuuhteluun tarvittava kalusto.

On syytä huomioida, että jätevesien aiheuttamaa kaivoveden saastumista ei voida välttämättä parantaa jätevesijärjestelmän ja kaivon kunnostuksella tai kaivon desinfioinnilla, jolloin kaivo on todennäköisesti rakennettava toiseen paikkaan.

Ohjeita kaivon kunnon tarkkailuun sekä omatoimisiin kunnostustoimenpiteisiin saa Kaivon paikka-oppaasta, tältä ympäristöhallinnon Kaivot-teemasivustolta sekä kuntien ympäristön- ja terveydensuojeluviranomaisilta. Kaivon kuntokartoituksen ja kunnostuksen voi tilata alueella toimivalta kaivourakoitsijalta.

Juuri kunnostettu kaivo_Matti Valve
Juuri kunnostettu rengaskaivo © Matti Valve

Kiinteistön vesijärjestelmän riskejä voidaan pienentää

Asukkaiden oma aktiivisuus vesijärjestelmien toimivuuden seurannassa ja huollossa on paras ja halvin tapa ylläpitää kiinteistön käyttövarmuutta. Vesijärjestelmissä voi tapahtua sekä nopeita että hitaasti eteneviä muutoksia, minkä vuoksi järjestelmien tuntemus on tärkeää. Hyvin ylläpidetyt järjestelmät nostavat kiinteistön arvoa ja pienentävät mahdollisista korjaustoimista aiheutuvia kustannuksia.

Asuinkiinteistöissä tehtävät riskienhallintatoimet liittyvät lähinnä vesijärjestelmien käyttöön ja kunnossapitoon, mutta myös vuotojen ehkäiseminen ja havaitseminen on oleellista. Talousveden turvallisuuden varmistamiseksi on laadittu STM:n johdolla toimenpideohjelma, ja osana sitä mm. raportti kiinteistöjen vesijärjestelmien riskienhallinnasta. Raportti sisältää tietoa riskeistä ja toimenpiteistä niiden hallitsemiseksi.

Eräs oleellisin asia vesijärjestelmien riskienhallinnassa on, että LVI-työt teetetään asiantuntevalla LVI-liikkeellä. LVI‐liikkeitä löytyy esimerkiksi LVI‐Tekniset Urakoitsijat ry:n jäsenlistalta ja Suomen LVI-liiton paikallisyhdistysten jäsenistöstä. Yritysten tietoja voi tarkastaa YTJ‐rekisteristä.

 
 
 

Tiivis kansi takaa turvallisuuden

Kaivon kannen on oltava kestävä ja tiivis. Varsinkin heikkokuntoinen, talvella raskaan lumipeitteen alle jäävä kaivon kansi lisää riskiä pudota kaivoon. Lisäksi heikkokuntoinen, vuotava kansi saattaa päästää kaivoon likaavia sade- ja sulamisvesiä.

Pihapiirissä sijaitsevat kaivot halutaan usein varustaa puukannella. Puinen kansi on kuitenkin yleensä heikkotekoisempi, lyhytikäisempi eikä välttämättä yhtä tiivis kuin betoninen tai metallinen kansi. Puukantta tulisikin käyttää juomavesikaivon kantena harkiten, koska sen kunto vaatii jatkuvaa tarkkailua.

Pieneläimet eivät kaivoon kuulu

Jyrsijät ja muut pieneläimet hakeutuvat syksyllä lämpimiin paikkoihin, myös kaivoihin. Eläinten pääsy kaivoon tuuletusputken kautta estetään asentamalla kestävä ja tarpeeksi tiheä, esim. metallinen, verkko tuuletusputken yläpäähän. Arteesisen kaivon (vesi nousee maanpinnalle omalla paineellaan putkea pitkin ilman pumppaamista) ylivuotoputkeenkin kannattaa verkko asentaa, sillä putki voi toimia eläinten kulkureittinä kaivoon. Kaivon rakenteiden ja saumausten on oltava niin tiiviit, ettei kaivoon ole edes muurahaisen mentävää aukkoa.

Myös porakaivon reikä suojataan pieneläimiltä ja huoltokaivon tuuletuksesta huolehditaan, jotta porareiässä mahdollisesti syntyvät haitalliset kaasut pääsevät vapautumaan kaivosta.

Betonirengaskaivo rakenteilla
Betonirengaskaivo rakenteilla © Timo Piirainen

Kaivosopimus apuna kaivon rakentamisessa ja kunnostamisessa

 
 

Uuden kaivon rakentaminen on paras ajoittaa siten, että pohjavedenpinta on mahdollisimman alhaalla: Etelä- ja Keski-Suomessa yleensä loppukesällä ennen syyssateita ja Pohjois-Suomessa kevättalvella ennen lumien sulamista. Jos kaivon vedentuotto on riittävä pohjaveden pinnan ollessa alimmillaan luonnollisen vuodenaikaisvaihtelun vuoksi, kaivossa riittää todennäköisesti vesi myös pitkinä hellekausina seuraavina kesinä.

Kaivon rakentamista edeltävät perusteelliset kaivonpaikan tutkimukset, joista löytyy lisää tietoa Kaivon paikka-oppaasta. Muun muassa maa- ja kallioperän laatu sekä vedentuotto vaikuttavat kaivotyypin valintaan ja kaivon syvyyteen. Esimerkeissä kaivon rakentamiskustannuksista on otettu huomioon kaivotyypin ja kaivon syvyyden lisäksi esimerkiksi pumpputyypin ja työmäärän vaikutus.

Uuden kaivon rakentamisesta ja vanhan kunnostamisesta kannattaa sopia etukäteen kirjallisesti, jotta urakan sisällöstä ei synny ristiriitaa. Apuna voi käyttää esimerkiksi valmiita Rakennustietosäätiön ja Suomen ympäristökeskuksen yhdessä laatimia sopimusasiakirjapohjia ja niihin liittyviä urakkasopimuksen laatimisohjeita:

Sopimusasiakirjapohjat ja niiden laatimisohjeet voi hankkia Rakennustietosäätiön verkkokaupasta tai Sopimuslomake.Netistä.

Lisätietoja

Tutkija Sanna Vienonen
Suomen ympäristökeskus, SYKE
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Julkaistu 19.10.2015 klo 15.58, päivitetty 23.2.2017 klo 15.10