Hyppää sisältöön

Typpiyhdisteet (nitraatti, nitriitti ja ammonium) pohja- ja kaivovedessä

Typpiyhdisteitä voi joutua vesiin lannoitteista sekä typpeä sisältävien aineiden hajoamisen ja hapettumisen seurauksena. Typpiyhdisteitä esiintyy erityisesti maatalousalueilla ja ne saattavat myös olla osoituksena jäteveden pääsystä pohjaveteen. Nitriittiä muodostuu typpiyhdisteiden epätäydellisen hapettumisen seurauksena. Liika nitraatti saattaa pelkistyä imeväisikäisissä lapsissa nitriitiksi, joka voi aiheuttaa hengitysvaikeuksia (sinisyyttä) ja mahdollisesti suolisto-oireita. Nitraatista saattaa suolistossa muodostua syöpää aiheuttavia nitrosoamiini -yhdisteitä.

Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista (401/2001) on nitraatille (NO3-) asetettu alle 50 mg/l ja nitriitille (NO2-) alle 0,5 mg/l laatuvaatimukset. Vastaavat enimmäispitoisuudet nitraatti- ja nitriittitypeksi (NO3-N ja NO2-N) laskettuna ovat 11 mg/l ja 0,15 mg/l. Nitriitin raja-arvo on alhainen, koska se toimii bakteeriperäisen toiminnan osoittajana joko vedenottamolla tai vesijohdoissa. Vastaavat enimmäispitoisuusvaatimukset koskevat myös vesihuoltolaitosten jakamaa talousvettä (1352/2015). Valtioneuvoston asetuksessa (341/2009) pohjavesissä esiintyvän nitraatin ympäristönlaatunormi on 50 mg/l.

Ammoniumia (ammoniakkia) joutuu vesiin lannoitteista sekä teollisuudesta ja jätevesistä. Rannikkoalueilla saattaa esiintyä ammoniumia vanhojen merenpohjien vaikutusalueella. Ammonium sellaisenaan ei ole terveyshaitta, koska se ei itsessään ole myrkyllinen yhdiste. Ammoniumilla on alhainen raja-arvo, koska se saattaa osoittaa ulostesaastutusta ja bakteeritoimintaa. Se myös saattaa joskus hapettua nitriitiksi.

Asetuksen (401/2001) laatusuosituksena on ammoniumin (NH4+) enimmäispitoisuus 0,50 mg/l tai ammoniumtypen (NH4-N) enimmäispitoisuus 0,40 mg/l. Valtioneuvoston asetuksessa (341/2009) pohjavesissä esiintyvän ammoniumin ympäristönlaatunormi on 0,25 mg/l ja ammoniumtypen 0,20 mg/l.

Typpiyhdisteiden poisto kaivovedestä

Toimenpiteet syyn poistamiseksi ennen käsittelyä

Nitraatin ja nitriitin esiintyminen pohjavedessä osoittaa aina likaantumista, jonka syynä voi olla esimerkiksi:

  • peltojen ja kasvimaiden lannoitus
  • eläinten ulosteet
  • vuotavat jätevesijärjestelmät
  • väärin sijoitetut ja suojaamattomat kuivakäymälät.

Ammoniumia voi esiintyä sekä likaantumistapauksissa että vanhan merenpohjan vaikutusalueilla.

Typpiyhdisteiden pitoisuuksien syyt vedessä on aina selvitettävä ja torjuttava tilanteen uusiutuminen ennen veden käsittelyä. Nitriittipitoisuus on useimmiten huomattavasti pienempi kuin nitraattipitoisuus, koska se on yleensä välivaihe typpiyhdisteiden hapettuessa tai pelkistyessä. Pohjavesialueen koosta ja veden vaihtuvuudesta sekä likaavan toiminnan kestosta riippuen pitoisuudet voivat pysyä korkeina monia vuosia, joten esimerkiksi pelkkä jäteveden käsittelyjärjestelmän saneeraus ja kaivon desinfiointi ei ole välttämättä riittävä toimenpide. Mikäli ammonium tulee pohjaveteen jätevesisaastutuksen seurauksena, asia on korjattava. Mikäli se on peräisin vanhasta merenpohjasta, voidaan ammonium poistaa ionivaihdolla. Mikäli ammonium on hapettunut nitriitiksi, kannattaa puhdistaa ja desinfioida vesijohtoverkosto ja siihen kytketyt suodattimet ja toistaa tämä tarvittaessa.

  • Mikäli kyseessä on mahdollinen ulosteperäinen saastutus, määritetään vedestä ulosteperäiset mikrobit. Jos mikrobeja löytyy, saastutuksen lähde poistetaan sekä kunnostetaan ja desinfioidaan kaivo. Toimenpiteiden jälkeen vesi analysoidaan uudestaan muutaman viikon kuluttua. Mikäli näistä toimenpiteistä ei ole apua, kannattaa hakea uusi kaivon paikka tai liittyä mahdolliseen yhteiseen vesijohtoverkostoon. Mikäli tämä ei ole taloudellisesti tai käytännöllisesti mahdollista, vesi voidaan käsitellä. Koska nitraatti on haitallinen vain juotuna ja ruoanlaittoon käytettynä, vettä voi käyttää muuhun tarkoitukseen ilman käsittelyä.
  • Mikäli kohonnut pitoisuus johtuu lannoituksesta, on se vaikuttanut pohjaveteen todennäköisesti laajalla alueella. Myös torjunta-aineita saattaa esiintyä. Tässä tapauksessa kannattaa ensisijaisesti hakea uusi kaivon paikka tai liittyä mahdolliseen yhteiseen vesijohtoverkostoon. Mikäli tämä ei ole taloudellisesti tai käytännöllisesti mahdollista, vesi voidaan käsitellä.

Käsittelymenetelmät

  1. Käänteisosmoosi on varmin menetelmä ja sillä saadaan poistettua myös suurin osa mahdollisista muista haitallisista yhdisteistä kuten torjunta-ainejäämistä.
  2. Ioninvaihdolla voidaan poistaa tehokkaasti nitraattia. Samalla poistuvat myös tietyt muut anionit kuten sulfaatti käytetystä ioninvaihtomassasta riippuen. Ioninvaihdossa massa on ajoittain elvytettävä, kun sen kapasiteetti on kulunut loppuun. Käytetty elvytysliuos on johdettava viemäriin.

Laitteen valinta riippuu käsiteltävän veden määrästä ja laadusta sekä jäteveden käsittelystä. Neuvoja kannattaa kysyä luotettavilta laitetoimittajilta ja laitteelta kannattaa vaatia toimivuustakuu.

Julkaistu 13.12.2019 klo 17.10, päivitetty 13.12.2019 klo 17.09