Hyppää sisältöön

Radon pohja- ja kaivovedessä

Radon on radioaktiivinen kaasu, jota esiintyy erityisesti Etelä-Suomen graniittialueilla. Säteilyturvakeskus on julkaissut sivuillaan Suomen radonkartaston. Radonia esiintyy yleisemmin porakaivoissa kuin rengaskaivoissa.

Liiallinen altistus radonille saattaa aiheuttaa keuhkosyöpää. Radon on haitallisinta hengitettäessä radonpitoisen kaivoveden päälle kerääntynyttä ilmaa tai suihkun yhteydessä. Lisää tietoa radonin terveysriskeistä löytyy Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sivuilta.

Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista (401/2001) on radonille asetettu alle 300 Bq/l laatusuositus. Radonin enimmäispitoisuus yksityistalouksien kaivovesissä on alle 1000 Bq/l. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista (1352/2015) on vesihuoltolaitosten jakamalle talousvedelle annettu radonin laatuvaatimukseksi 1000 Bq/l. Radonin laatutavoite vesihuoltolaitosten jakamalle talousvedelle on 300 Bq/l. Vesihuoltolaitosten on harkittava korjaavien toimenpiteiden tarpeellisuutta riskinarvioinnin perusteella, jos laatutavoite ei täyty ja ryhdyttävä korjaaviin toimenpiteisiin aina, jos laatuvaatimus ei täyty.

Radonin poisto kaivovedestä

Radon voidaan poistaa joko aktiivihiilisuodatuksella tai ilmastamalla.

Aktiivihiilisuodatusta voidaan käyttää, mikäli veden radioaktiivisuus on alle 5000 Bq/l. Käytettävän aktiivihiilen tulee olla radoninpoistoon sopivaa. Jos vedessä on myös uraania, poistetaan se ennen suodatusta. Aktiivihiilisuodatin säteilee ja sen vuoksi se tulisi sijoittaa mielellään erilliseen tilaan asuinrakennuksen ulkopuolelle tai suojata suodatin muutoin tehokkaasti. Loppuun kulunut aktiivihiili voidaan sijoittaa kaatopaikalle noin kolmen viikon varastoinnin jälkeen, jolloin sen säteily on laskenut riittävän alas.

Ilmastuksessa veden läpi puhalletaan ilmaa tai vesi pirskotetaan ilmavirtaan, jolloin veteen liuennut radon siirtyy ilmaan ja poistuu. Ilmastuslaite on ajoittain puhdistettava ja desinfioitava limoittumisen vuoksi, muuten laitteelle ei tarvitse tehdä muuta kuin tarkkailla, että puhallin toimii ja suuttimet ovat puhtaat.

Aktiivihiilisuodatus

Aktiivihiilisuodatuksessa radonpitoinen vesi johdetaan aktiivihiilipatjan läpi ja radon pidättyy aktiivihiileen. Käyttöönoton jälkeen aktiivihiilisuodattimeen saavutetaan muutamassa viikossa tasapainotila, jolloin pidättynyt radon hajoaa yhtä nopeasti kuin uutta radonia pidättyy. Tämän jälkeen suodattimen radoninpoistokapasiteetti ei periaatteessa enää pienene, mutta käytännössä muut veden laatuominaisuudet (esim. kohonnut uraanipitoisuus) saattavat vaikuttaa poistotehokkuuteen. Aktiivihiilisuodattimen radoninpoistotehokkuus riippuu ratkaisevasti hiililaadusta, mutta myös itse laitekokoonpano (paineellisuus ja koko) sekä raakaveden radonpitoisuus vaikuttavat tulokseen.

Aktiivihiilisuodatusta ei suositella yli 5000 Bq/l radonpitoisuuksien poistamiseen, jotta suodattimen säteilytaso ei nousisi liian suureksi.

Aktiivihiilisuodatukseen liittyviä ongelmia

  1. Suurin aktiivihiilisuodatukseen liittyvä ongelma on, että suodattimesta tulee säteilylähde, koska pidättyneen radonin hajoamisessa syntyvät aineet aiheuttavat gammasäteilyä. Tämä ongelma on kuitenkin ratkaistavissa varsin yksikertaisilla toimenpiteillä:
  • Sijoita suodatin sellaisiin tiloihin, joissa ei oleskella ja joissa suodatin ei pääse aiheuttamaan säteilyannosta, esim. kellariin. Säteily vaimenee nopeasti etäisyyden kasvaessa ja parin – kolmen metrin etäisyydellä suodattimesta säteily on jo taustasäteilyn tasolla.
    Säteilyturvakeskus suosittelee aktiivihiilisuodattimen sijoittamista kokonaan erilliseen rakennukseen tai kaivon huoltotilaan, jos sellainen on käytettävissä.
  • Suojaa suodatin lyijylevyllä.

Suodattimen käytöstä poiston jälkeen kestää noin 3 viikkoa, että suodattimesta tulevan säteilyn aiheuttama annosnopeus on pienentynyt taustasäteilyn tasolle.

  1. Aktiivihiilisuodattimen asentamisessa on huomioitava veden uraanipitoisuus. Jos uraania on yli 0,1 mg/l, uraani on poistettava vedestä ennen aktiivihiilisuodatinta. Uraani heikentää aktiivihiilen radoninpoistokapasiteettia.
  2. Myös muut vedenlaatuominaisuudet (esim. veden korkea humuspitoisuus tai bakteerit) voivat heikentää radoninpoistokapasiteettia.

Käsitellyn veden radonpitoisuutta ja laatua yleisesti tulee seurata säännöllisin väliajoin laboratorioanalyysein. Osa laboratorioista tutkii talousveden radonpitoisuutta, mutta yleisesti Säteilyturvakeskuksessa määritetään radon ja muut mahdolliset radioaktiiviset aineet kuten uraani.

Ilmastus

Radonia voidaan poistaa tehokkaasti ilmastamalla (jopa 99,9 %). Poistoteho riippuu ilman ja veden suhteesta, ilmastimen tyypistä ja ilmastintilan vesisyvyydestä. Mitä suurempi ilman määrä, pienemmät kuplat ja pisarat sekä syvempi vesitila sitä tehokkaammin radonia poistuu. Tyypillinen ilmavesisuhde on 5–10. Ilmastinlaitteet ovat rakenteeltaan varmatoimisia.

Ilmastuksen täytyy tapahtua erillisessä astiassa, ei kaivossa, koska radonia liukenee veteen koko ajan. Poistoilma täytyy johtaa esimerkiksi ilmastusputkessa talon katolle.

Toiminnaltaan ilmastinlaitteita on kahta lajia: jaksoittain ja jatkuvasti toimiva.

  • Jaksoittain toimivat vaativat isomman vesisäiliön ja soveltuvat paremmin yksittäistalouksille.
  • Jatkuvatoimiset laitteet soveltuvat paremmin isommille yksiköille, koska veden kulutus on tasaisempaa ja varastosäiliön tilavuus voi olla pienempi kuin jaksoittain toimivilla laitteilla.

Ilmastinlaitteen sijoituksessa kannattaa huomioida, että pumppu tai puhallin pitää jonkin verran ääntä.

Ilmastukseen liittyviä ongelmia

  1. Radoninpoistotehokkuuden mahdollinen heikkeneminen, kun vettä otetaan ilmastuksen aikana. Toisaalta mikäli ilmastuksen aikana ilmastimesta ei voida ottaa vettä, saattaa suuren vedenkulutuksen aikana tulla lyhyitä vesikatoksia, mikäli varastosäiliön koko ei ole riittävä.
  2. Radonilla on neljä lyhytikäistä hajoamistuotetta (218Po, 214Pb, 214Bi ja 214Po), jotka jäävät veteen vielä sen jälkeen, kun radon on poistettu. Mikäli vettä nautitaan heti ilmastuksen jälkeen, nämä radonin hajoamistuotteet aiheuttavat säteilyannosta, joka on kuitenkin huomattavasti pienempi kuin vastaavan radonpitoisen veden aiheuttama annos. Suositeltava viipymä ilmastuksen ja veden käyttöhetken välillä riippuu raakaveden radonpitoisuudesta ja voi vaihdella esim. alle tunnista neljään tuntiin.
  3. Kolmas ongelma on mahdollinen bakteerien kasvu ilmastimessa. Erityisesti, jos raakaveden bakteeripitoisuus on kohonnut tai mikäli ilmastukseen käytettävä ilma ei ole puhdasta, käsitellyn veden bakteeripitoisuus saattaa kasvaa. Myös lämpötilalla on tähän merkittävä vaikutus. Ilmastuksen aikana lämpötila nousee usein hieman ja mikäli laitteisto on lisäksi asennettu lämpimiin ja valoisiin tiloihin, bakteerien ja levän kasvuun on kiinnitettävä erityistä huomiota. Lämpötilan nousu itsessäänkin on ongelma, jos vesi ei ole niin kylmää kuin käyttäjä toivoisi. Mikrobikasvusto pestään pois ja laite desinfioidaan esimerkiksi vetyperoksidiliuoksella.

Julkaisuja

Vesterbacka. P. & Vaaramaa, K. 2013. Porakaivoveden radon- ja uraanikartasto. STUK-A256. 60 s.

Vesterbacka, P., Turtiainen, T., Hämäläinen, K., Salonen, L. & Arvela. H. 2003. Talousveden radionuklidien poistomenetelmät. STUK-A197. 99 s.

Myllymäki P. 1996. Radonin ja uraanin poisto kalliopohjavedestä. Suomen ympäristö 50. 104 s.

Julkaistu 13.12.2019 klo 16.10, päivitetty 13.12.2019 klo 16.09