Mangaani pohja- ja kaivovedessä

Melko korkeita mangaanipitoisuuksia esiintyy yleisesti Suomen pohjavesissä, usein samanaikaisesti raudan kanssa. Mangaanin pitoisuutta kaivovedessä ei voi ennustaa, vaan pitoisuus on kunkin kaivon osalta määritettävä aina erikseen. Korkea mangaanipitoisuus aiheuttaa veteen epämiellyttävää makua ja saniteetti- ja talouskalusteisiin kerrostumia sekä tahraa pyykkiä.

Juomaveden mangaanin aiheuttamista terveyshaitoista ei ole yksiselitteistä näyttöä. Suurina annoksina mangaani saattaa aiheuttaa neurotoksisia oireita. WHO:n esittämä mangaanin terveysperusteinen enimmäisarvo on 400 µg/l. Kanta perustuu WHO:n tähän mennessä tekemiin selvityksiin ravinnon kautta saadun mangaanin vaikutuksista. Joidenkin uusien tutkimusten mukaan juomaveden mangaanin on esitetty olevan yhteydessä lasten oppimis- ja käyttäytymishäiriöihin, kun mangaanin pitoisuus juomavedessä on ylittänyt 100 µg/l. Lisää tietoa mangaanin mahdollisista terveyshaitoista löytyy Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sivuilta.

Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista (401/2001) on mangaanille asetettu alle 50 μg/l laatusuositus. Myös sosiaali- ja terveysministeriön asetukseen talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista (1352/2015) sisältyvä laatutavoite vesihuoltolaitosten jakamalle talousvedelle on alle 50 μg/l.

Mangaanin poistomenetelmät kaivovedestä

Mangaani esiintyy yleensä liukoisena Mn (II)-ionina, joka on hapetettava mangaanidioksidiksi MnO2, jotta se voidaan poistaa vedestä.

Mangaanin hapettaminen on vaikeampaa kuin raudan. Reaktiot ovat hitaampia ja pH-arvon on oltava korkeampi. Hapettaminen ilmastamalla ei aina riitä, vaan on käytettävä kemikaaleja, jotka saostavat mangaania. Kemikaalina voidaan käyttää esimerkiksi klooria, peroksidia, permanganaattia tai otsonia. Saostunut mangaanioksidi poistetaan suodattamalla.

Mangaani voidaan poistaa katalyyttisillä suodattimilla, mutta pH-arvon täytyy olla yli 7,5; mieluummin 8–8,5.

Saostuneen raudan ja mangaanin suodattamiseksi voidaan massasuodattimen lisäksi käyttää mikrosuodatusta joko keraamisilla tai muovisilla kalvoilla.

Käsittelylaitteen hankinta raudan ja mangaanin poistoon

Raudan- ja mangaaninpoistolaitetta valittaessa on tiedettävä raudan ja mangaanin pitoisuus ja olomuoto, muut käsiteltävän veden kemialliset pitoisuudet sekä tarvittava virtausmäärä. Kaikki talouteen tuleva vesi on käsiteltävä, koska rauta ja mangaani haittaavat lähes kaikkia kotitalouden veden käyttötapoja. Oman kaivoveden mangaanipitoisuus kannattaa aina selvittää. Veden kemiallisen koostumuksen saa selville tutkituttamalla vesinäytteen esimerkiksi talousvesinäytteitä tutkivassa laboratoriossa. Ruokavirasto ylläpitää sivuillaan listaa terveydensuojelulain nojalla hyväksytyistä talousvesilaboratorioista.

Julkaistu 13.12.2019 klo 13.14, päivitetty 13.12.2019 klo 15.33