Radonin esiintyminen ja terveysvaikutukset

Radon on maaperässä esiintyvä näkymätön ja hajuton jalokaasu, jota voi päästä sisään rakennukseen perustuksissa olevien rakojen kautta. Pitkäaikainen altistuminen radonille lisää riskiä sairastua keuhkosyöpään.

Radonpitoisuus saattaa vaihdella suuresti saman kunnan alueella. Maaperän ja täytemaan läpäisevyys vaikuttaa siten, että mitä karkeampi ja läpäisevämpi maa, sitä suurempia ovat radonpitoisuudet. Niinpä radonpitoisuus on suurin läpäisevillä soraharjuilla ja pienin tiiviillä savimailla. Lisäksi rakennustapa vaikuttaa huomattavasti sisäilman radonpitoisuuteen.

Missä radonia esiintyy?

Suurimmat radonpitoisuudet esiintyvät Kaakkois-Suomessa ja Pohjois-Karjalassa. Maaperän lisäksi radonia voi erittyä huonetilaan myös talon alla olevasta kalliosta ja täytemaasta, sekä laatan ja kantavien rakenteiden mineraalipohjaisista materiaaleista, kuten betonista ja kevytbetonista. Myös radonpitoinen pohjavesi voi olla radonin lähde.

Raja-arvot ja mittaus

Sosiaali- ja terveysministeriön päätöksen mukaan asunnon huoneilman radonpitoisuus ei saa ylittää arvoa 400 becquereliä kuutiometrissä (Bq/m3). Uusi asunto tulee suunnitella ja rakentaa siten, että radonpitoisuus ei ylitä arvoa 200 Bq/m3.

Radonpitoisuus selviää vain mittaamalla. Samassa tilassa pitoisuuteen vaikuttaa muun muassa ulko- ja sisälämpötila sekä tuuletus. Mittauksen voi tilata Säteilyturvakeskuksen radonmittauspalvelusta.

Radonpitoisuus on yleensä sitä suurempi, mitä kylmempi on sää. Karttojen radonpitoisuuden vuosikeskiarvoja laskettaessa on otettu huomioon vallinneiden sääolosuhteiden vaikutus. Laskennallinen vuosikeskiarvo on keskimäärin 15 prosenttia pienempi, kuin talvella tehdyn radonmittauksen tulos.

Mittaus huoneistossa

Huoneilman radonpitoisuus mitataan radonmittauspurkeilla. Luotettava arvio altistuksesta saadaan, kun mitataan kahdella radonmittauspurkilla asunnon eri huoneissa tai kerroksissa. Mittausajaksi suositellaan kahta kuukautta marraskuun alun ja huhtikuun lopun välisenä aikana.

Taloyhtiön radonkartoituksessa voidaan mitata yhdellä purkilla talon alimmassa asutussa huoneessa. Mikäli huoneilman radonmittaustulos ylittää 400 Bq/m3, suosittelee Säteilyturvakeskus toimenpiteitä radonpitoisuuden pienentämiseksi.

Mikäli mittaustulos on 200 - 400 Bq/m3, suosittelee Säteilyturvakeskus muun muassa ilmanvaihdon parantamista ja muita helposti tehtäviä korjauksia, jotta radonpitoisuutta voitaisiin alentaa. Jos huoneilman radonpitoisuus jää alle 200 Bq/m3, on huonetilan radonturvallisuus riittävä.

Julkaistu 30.6.2016 klo 10.19, päivitetty 13.1.2016 klo 15.24