Hyppää sisältöön

Tiivistepaksuuden mittaaminen ja tiivisteen valinta

Tiivistepaksuuden mittaaminen

Kun kunto on tarkastettu, selvitetään tiivistettävissä ikkunoissa käytettävien tiivisteiden paksuus. On tärkeää, että käytettävä tiiviste on oikean paksuinen, jotta se peittää niin sanotun väljyysvaran eli puitteen ja karmin välinen rako.                                                                                                                                               

Tiivistepaksuuden mittaaminen

Tiivistepaksuuden mittaaminen

Tiivistepaksuuden mittaaminen

Tiivistepaksuuden mittaaminen

 

 
 

 

 

 

Tarvittavan tiivistepaksuuden mittaus suoritetaan plastisella vahalla, kuten esimerkiksi muovailuvahalla tai sinitarralla. Yhden ikkunapuitteen tiivistepaksuuden mittaamiseen käytetään kuusi sormenpään kokoista vahapalaa, jotka asennetaan eri puolille ikkunaa tiivisteen asennuskohtiin. Vanhaa tiivistettä ei kannata tässä vaiheessa vielä irrottaa, vaan mittaus suoritetaan vanhan tiivisteen vierestä tai leikkaamalla siitä pala, jonka tilalle vaha asetetaan. Asennuskohtana voi olla ikkunapuitteen huullos tai karmin kynte.

Tee näin:

1. Kiinnitä kaksi vahapalaa saranapuolelle (ylös ja alas)
2. Kiinnitä kaksi vahapalaa lukkopuolelle (ylös ja alas)
3. Ylä- ja alaosaan kumpaankin keskelle yksi vahapala (yhteensä 2 kpl)
4. Kun vahapalat on asennettu, sulje ja avaa ikkuna kertaalleen.
5. Mittaa litistyneiden vahapalojen paksuudet, joka on sama kuin tiivistettävän raon suuruus. Asennettavan tiivisteen on oltava 2-3 mm paksumpi kuin litistynyt vaha. Liian paksu tiiviste estää kuitenkin sulkemasta ikkunaa tai ovea. Tiivisteen puristuminen yli puoleen alkuperäisestä korkeudesta saattaa myös rikkoa tiivisteen rakennetta, jolloin se menettää elastisuutensa. On huomattava, että samaan ikkunaan voidaan tarvita erilaisia tiivistepaksuuksia, jopa saman puitteen yhdellä sivulla.
6. Erityisen huolellinen kannattaa olla oven tai tuuletusikkunan lukkopuolen väljyysvaran mittaamisessa.

Tiivisteen valinta

Tiivisteen rakenteen tulee olla umpisoluinen ja elastinen kaikissa käyttölämpötiloissa. Lisäksi tiivisteen on kestettävä ultraviolettisäteilyä ja mekaanista rasitusta vähintään viisi vuotta.

Tiivisteitä tulee olla saatavilla useita eri kokoja, sillä tiivistettävä rako voi vaihdella paksuudeltaan 2-10 millimetrin välillä. Tiivisteen tulisi olla sellainen, että sen voi itse asentaa paikalleen. Kiinnityksen on myös oltava pitkäikäinen ja rasitusta kestävä.

Paras ilmatiiveys saavutetaan eripaksuisilla putki- ja P-mallisilla tiivisteillä. Yleisimmät käyttökelpoiset tiivisteet ovat erimuotoisia ja eri tavoin kiinnitettäviä silikonitiivisteitä, uraan asennettavia TPE-, PP-, PE- tai PU-tiivisteitä sekä nidottavia massiivikumisia EPDM-tiivisteitä.

Jos vanha tiiviste on asennettu puitteessa olevaan tiivisteuraan, kyseessä voi olla erikoistiiviste, jonka vaihtaminen edellyttää käytännössä tiivistysalan erikoisyrityksen apua. Tarvittaessa vanha uratiiviste voidaan kuitenkin leikata pois ja kiinnittää uusi tiiviste uran päälle. Kuitenkin niin kutsuttuun sirkkeliuraan (3-4 mm:n levyinen ura) asennetut uratiivisteet ovat itse vaihdettavissa.

Ovenkarmiin nähden pahoin vääntynyt ovi saadaan ilmatiiviiksi myös karmiin asennettavalla tiivistyslistalla.

Muoviset tai paperiset teippitiivisteet kestävät vain yhden käyttökerran, sillä tiiviste rikkoutuu ikkunaa tai ovea avattaessa. Ne voivat kuitenkin olla joissakin tapauksissa käyttökelpoisia esimerkiksi iäkkäämmissä ikkunoissa, joissa tiivistettävä rako on yli senttimetrin luokkaa. Pidemmän päälle tällaiset ikkunat kannattaa kuitenkin kunnostaa ja tiivistää kestävämmällä tiivisteellä.

     

    Julkaistu 30.6.2016 klo 10.18, päivitetty 2.12.2016 klo 9.52