Työmaan jätehuolto

Materiaalitehokkuus on kokonaisvaltaista ympäristöajattelua, jossa luonnonvaroja tehokkaasti ja säästeliäästi käyttäen saadaan aikaan saman verran tai jopa enemmän hyvinvointia kuin aiemmin. Samalla päästöjen ja jätteiden määrä vähenee.

Materiaalitehokkuuteen kuuluu jätteen synnyn ehkäisyn lisäksi jätteiden hyödyntäminen materiaalina tai energiana. Suunnittelu on keskeisessä roolissa sekä uudisrakentamisessa että korjaamisessa, sillä siinä tehdyillä ratkaisuilla voidaan vaikuttaa rakennuksen ikään ja käytettävien materiaalien haitattomuuteen ja kierrätettävyyteen. Myös rakennuksen huolellinen ylläpito ja oikein ajoitetut korjaukset ovat oleellisia. Itse korjausprosessissa voidaan vaikuttaa syntypaikkalajittelun ja jätteen hyötykäytön edistämisellä

Materiaalihukan minimointi rakennettaessa

Korjaamisessa syntyy yleensä huomattavasti enemmän rakennusjätettä kuin uudisrakentamisessa, johtuen purettavista materiaaleista. Materiaalihukkaa ja työmaalla syntyvää jätettä voidaan korjaamisen yhteydessä minimoida mm. hyvällä suunnittelulla (oikeat määrät tiedossa), määrämittaisen tavaran käytöllä (kipsilevy, puutavara, panelit, listat), oikeilla työmenetelmillä ja välineillä, työmaan yleisellä siisteydellä (vaikuttaa tavaran vaurioitumiseen) sekä mittatarkkuudella (toleranssin ylitys ja ylärajoilla liikkuminen lisää materiaalihävikkiä).

Pakkausjätteen syntyä voidaan vähentää käyttämällä pakkaamattomia tai kevyesti pakattuja tuotteita sekä hyödyntämällä kestopakkauksia.

Rakennusjätteen käsittelyyn liittyvä lainsäädäntö ja hierarkia

Rakennusjätteen lajittelusta on annettu määräyksiä Valtioneuvoston päätöksessä rakennusjätteistä (295/1997). Sen mukaan rakentaminen on suunniteltava ja toteutettava sekä rakennusjätteet kerättävä ja kuljetettava siten, että hyödynnettävät jätelajit pidetään erillään tai lajitellaan erilleen toisistaan ja muista rakennusjätteistä ja -aineista.

Pääkaupunkiseudulla rakennustoiminnan tuotanto- ja purkujäte on kerättävä erikseen ja siitä on erotettava ja toimitettava hyötykäyttöön (Pääkaupunkiseudun yleiset jätehuolto-määräykset 8 §):

  • kyllästämätön rakennuspuutavarajäte, jos sitä syntyy yli 50 kg viikossa
  • keräysmetalli, jos sitä syntyy yli 50 kg viikossa
  • keräyskelpoinen pahvijäte, jos sitä syntyy yli 50 kg viikossa
  • ongelmajätteet, kuten kyllästetty puu, on aina kerättävä erikseen.


Suurille työmaille määrätään lisälajittelua. Jos rakennusjätettä syntyy yhteensä yli 5 tonnia, tulee betoni-, tiili-, kivennäislaatta-, keramiikka- ja kipsijätteet erotella. Maa-aines-, kiviaines- ja ruoppausjätteet tulee ja hyödyntää, jos näitä syntyy yli 800 tonnia.

Kunta täsmentää määräyksiä

Jokainen kunta voi lisäksi antaa täytäntöönpanon täsmentämiseksi paikallisia määräyksiä, jotka on hyvä tarkistaa purku- ja rakennuskohteen kunnasta. Muidenkin, kuin lain tai määräysten mukaan edellytettävien rakennustyömaan jätejakeiden lajittelu on kuitenkin viisasta paitsi jätemaksujen, myös niiden mahdollisen kierrätettävyyden kannalta.

Uusimmalla jätedirektiivillä (2008/98/EY) pyritään edistämään jätteen synnyn ehkäisyä, uudelleenkäyttöä ja kierrätystä. Jäsenmaat velvoitetaan edistämään jätteen kierrätystä niin, että syntyvästä rakennus- ja purkujätteestä kierrätettäisiin vuonna 2020 vähintään 70 prosenttia.

Direktiivin mukaan noudatetaan seuraavaa ensisijaisuusjärjestystä, kun valitaan toimenpiteitä:

1. Syntyvän jätteen määrän ja haitallisuuden vähentäminen
2. Käytöstä poistetun tuotteen tai sen osan uudelleenkäyttö
3. Jätteen kierrätys
4. Jätteen hyödyntäminen energiana tai muu hyödyntäminen
5. Loppusijoitus
    Julkaistu 30.6.2016 klo 10.42, päivitetty 12.2.2016 klo 14.26