Pientalon pintarakenteiden ja teknisten järjestelmien säännöllisellä tarkkailulla ja tarpeenmukaisella huollolla voidaan merkittävästi vähentää vaurioiden syntymistä ja välitöntä korjaustarvetta. Kaikki rakenteet kuitenkin tulevat jossain vaiheessa korjausikään. Oikeaoppiseen talonpitoon kuuluu, että ylläpitokorjaukset suunnitellaan ja toteutetaan pitkäjänteisesti talon huoltokirjan ja korjaussuunnitelman pohjalta, jolloin niihin voidaan taloudellisesti ajoissa varautua. Sama pätee asuttavuutta lisääviin perusparannuksiin.
Kaikille korjaushankkeille on yhteistä, että niihin kannattaa valmistautua huolella, käyttäen tarvittaessa ammattilaisten apua. Jos korjaamiseen liittyvät esiselvitykset, esim. kuntoarvio tai -tarkastus tai energiakatselmus on tehty kunnolla, korjaushankkeen pitäisi sujua jouhevasti ja yllätyksettä. Sekä esiselvityksiin, varsinaiseen suunnitteluun, valvontaan ja toteutukseen on tarjolla valmiita sopimusmalleja. Heti korjaushankkeen alkuvaiheessa kannattaa olla yhteydessä paikalliseen rakennusvalvontaviranomaiseen hankkeen luvanvaraisuuden ja viranomaisten asettamien muiden reunaehtojen selvittämiseksi.
Ylläpitokorjausten yhteydessä, kuten julkisivumateriaalia uusittaessa, on järkevää pohtia mahdollisuutta talon energiatehokkuuden parantamiseen. Samalla tavoin sisäremontin yhteydessä kannattaa miettiä, voisiko sisäilman laatua tai talon esteettömyyttä parantaa.
Säästävien korjausmenetelmien käyttäminen ja käyttökelpoisten rakennusosien purkamisen välttäminen on perusteltua sekä materiaali- että kustannusnäkökulmasta. Jos korjaukseen ryhtyy omatoimisesti, tulee huolehtia rakenteiden fysikaalisen toimivuuden säilymisestä. Asiantuntevan suunnittelijan käyttö on suotavaa. Myös työturvallisuudesta huolehtiminen on ensiarvoisen tärkeää.
Tämän osion kirjoittamiseen ovat osallistuneet DI Petri Mattila, johtava asiantuntija Erkki Santala ja arkkitehti Anneli Lyytikkä