Viemäreistä saastuneisiin maa-alueisiin

Viemärilaitosten piirissä olleen väestön osuus

Viemärijärjestelmän piiriin kuuluneen väestön osuus kasvoi Pohjois-Pohjanmaalla 1970-luvulla suhteellisen nopeasti, mutta haja-asutusalueilla viemäriverkostot olivat yhä harvinaisia. Viemärilaitosten piirissä olleen väestön määrä ja osuus koko väestöstä oli Pohjois-Pohjanmaalla:

Viemärilaitoksen piirissä oleva väestö 1970–2000

vuosi viemärilaitoksen piirissä
(1 000 henkeä)
osuus koko väestöstä
%
1970 119 49,2
1975 152 60,8
1980 172 66,2
1985 185 68,0
1990 235 68,5
1995 251 70,3
2000 270 74,0

 

Jätevesipuhdistamojen rakentaminen

Jätevesipuhdistamoiden piirissä olleen väestön määrä kulki Pohjois-Pohjanmaalla käsi kädessä viemäriverkoston kehittymisen kanssa 1970-luvun loppuvuosista lähtien, jolloin yhdyskuntien jätevesien puhdistamoita ryhdyttiin rakentamaan.

Pohjois-Pohjanmaalla nousi 1980-luvun lopulla suunnitelmiin laajempien, useiden kuntien yhteishankkeina muodostettavia siirtoviemärijärjestelmien luominen. Suunnitelmista ensimmäisenä liikkeelle lähti Kempeleen, Oulunsalon, Limingan, Tyrnävän ja Temmeksen yhteishanke Lakeuden keskuspuhdistamosta. Rakennustyöt käynnistyivät syksyllä 1987 ja vuoden 1988 joulukuussa voitiin ottaa jätevesihankkeen ensimmäinen vaihe Limingasta keskuspuhdistamolle käyttöön. Koko viemäriverkon kokonaispituudeksi tuli lähes 60 kilometriä.

Keskuspuhdistamon hyötynä katsottiin olevan vähävetisten jokivesistöjen vapautuminen kokonaan asumajätevesien kuormituksesta, jolloin entiset jäteveden purkualueet voitiin kunnostaa asutuksen käyttöön. Erityisesti Liminganlahden vesistövaikutusten odotettiin olevan myönteisiä.

Jätekertymän kehitys

Yhdyskuntajätteiden ja varsinkin maatalouden jätekertymän käsittely korostui huollossa, kun asutuksen ja teollisuuden jätevesien käsittely oli saatu laadullisesti erinomaiseen kuntoon. Karjalantaa syntyi Pohjois-Pohjanmaalla vuosittain noin 5 miljoonaa tonnia, joka vastasi 1990-luvulla noin 45 prosenttia jätteen kokonaismäärästä. Yhdyskuntajätteen osuus oli tuolloin noin viisi prosenttia ja määrälliseesti 125 000 tonnia, josta kotitalouksien osuus oli reilu kolmannes.

Yhdyskuntajäte olikin nopeasti kasvava ”luonnonvara” aina 1990-luvun puoliväliin saakka. Vuonna 1995 laskettiin Pohjois-Pohjanmaalla muodostuvan kaikkiaan noin 6,1 miljoonaa tonnia jätettä, mutta 2000-luvun alussa määrän arvioitiin olevan jo noin miljoona tonnia vähemmän ja osuus kokonaismäärästä enää vain noin 3 prosenttia. Teollisuuden osuus oli pudonnut 1980- ja 1990-luvun noin puolesta alle 30 prosenttiin 2000-luvulla.

Myönteiseen kehitykseen olivat vaikuttaneet suurten teollisuuslaitosten toteuttamat mittavat jätteen hyödyntämis- ja vähentämishankkeet sekä kaivostoiminnan supistuminen. Kaiken kaikkiaan teollisesta toiminnasta ja maaseudun lannasta muodostui 90 prosenttia maakunnan jätemäärästä. Silti yhdyskunta- ja yksityisten talouksien jätteen kasvun hillitsemisessä oli vielä 2000-luvulle tultaessa runsaasti tehtävää.

Alueellista yhteistyötä

Yhteistyöstä tuli 1990-luvun jälkipuolella tunnusmerkki myös jätehuollossa, jossa tehtiin myös Pohjois-Pohjanmaan ensimmäinen alueellinen jätesuunnitelma vuonna 1996. Sitä uusittiin 2000-luvun alussa, jolloin voitiin myös todeta, ettei kaikkia 1990-luvulla asetettuja tavoitteita ollut saavutettu. Keskeinen päämäärä oli ollut jätteiden hyötykäytön tehostaminen – toki itse jätemäärän vähentäminenkin.

Pääpiirteissään kehitys oli myönteistä, mutta hyötykäyttökehityksessä ei päästy tavoitteeseen, joka oli valtakunnallisissa jätesuunnitelmissa asetettu 2000-luvun puoliväliin mennessä 70 prosenttiin syntyneestä yhdyskuntien jätemäärästä. Pohjois-Pohjanmaalla hyödyntämisaste kasvoi vuosien 1994–2006 aikana 15 prosentista 36 prosenttiin, joten tavoite oli vielä kaukana. Keväällä 1997 oli käynnistetty muun muassa Pohjanmaan hyötyjätehuollon kehittämisprojekti, jossa yhtenä toteuttajana oli Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus.

Oulun Jätehuolto

Yksi jätteiden hyötykäytön edelläkävijä oli Oulun Jätehuolto, joka oli Pohjois-Pohjanmaan merkittävä alueellinen toimija ja 2000-luvulla viidenneksi suurin kunnallinen jätelaitos Suomessa. Vuonna 1998 Oulun Jätehuolto aloitti myös Ruskon kaatopaikka-alueen tuntumassa biokaasun hyödyntämisen teollisuuden tarpeita varten. Se oli uutta koko Euroopankin mittakaavassa. Biokaasun hyödyntämisen laskettiin 2000-luvulla vähentävän myös kasvihuonekaasujen päästöjä yli 20 000 tonnia vuodessa.

Ruskon kaatopaikka-alueella tehtiin 1990-luvulta lähtien runsaasti muitakin innovatiivisia ratkaisuja, muun muassa asfalttipohjainen alusta jätteille.

Kysymys jätteenpolttolaitoksesta

Hitaaseen hyötyprosentin nousuun vaikuttivat monet tekijät, joista päällimmäisinä olivat asenteet ja varsinkin jätteen energiahyötykäyttöön liittyneet ennakkoluulot. Esimerkiksi uusien jätteenpolttolaitosten perustaminen osoittautui vaikeaksi, vaikka modernien laitosten ympäristökuormitus oli vähäistä toisin kuin aiemmin toimineilla laitoksilla Suomessa. Pelkästään lainsäädäntö asetti jo tiukat vaatimukset jätteenpolttolaitosten ympäristökuormitukselle.

Pohjois-Pohjanmaan jätehuollon suureksi kysymykseksi kohosi 2000-luvulla Oulun Takalaanilaan perustettavaksi kaavailtu jätteenpolttolaitos, jonka vaikutuspiiriin laskettiin tulevan käytännössä lähes koko Pohjois-Suomi. Laitos oli Oulun Energian kaavailema hanke, jolla oli liiketaloudellisten etujen lisäksi selviä ympäristöhyödyllisiä vaikutuksia. Ympäristöhistorian näkökulmasta jätteenpolttolaitos onkin kiintoisa esimerkki yritystoiminnan ympäristöön vaikuttavasta toiminnasta. Se sai luvan keväällä 2009.

Saastuneiden alueiden puhdistaminen

Valtioneuvoston selonteon pohjalta käynnistettiin SAMASE- eli saastuneiden maa-alueiden selvitys- ja kunnostusprojekti, jossa Pohjois-Pohjanmaalta inventoitiin noin 700 kohdetta ja vietiin rekisteriin 550 kohdetta. Kiireellisiä niistä oli 46 kohdetta lähinnä pohjavesi- ja asuntoalueilla. Kohteita myös kunnostettiin lähinnä vanhoilla saha-alueilla, kyllästämöillä, kaatopaikoilla ja polttoainejakeluasemilla, mutta ongelmana oli toimivan rahoitusjärjestelmän puuttuminen. Pääsääntöisesti pilaantuneen alueen puhdistamisesta tuli vastata sen sotkijan, mutta asianomaisella ei aina ollut riittäviä taloudellisia resursseja vahinkojen korjaamiseen.

Jo Oulun vesipiirin aikana laadittiin myös ensimmäisen kunnallinen mallisuunnitelma ja alueellinen torjuntasuunnitelma Perämerelle sekä valtakunnallinen oppimateriaali pohjavesien suojelemiseksi öljyvahingoilta. Öljyntorjunnan kehittämistä edellytti myös öljyvahinkolainsäädännön voimaantulo.

Ympäristöhallinnon rekisteritietojen mukaan Suomesta löytyi 2000-luvun alussa yli 18 000 maa-aluetta, joiden maaperä oli mahdollisesti saastunutta. Niistä kolmannes oli vanhoja polttoaineen jakeluasemia. Pohjois-Pohjanmaalla alueita oli hieman yli 1 000, kun niitä oli eniten Lounais-Suomessa noin 4 000. Saastuneita maa-alueita on voitu kuitenkin puhdistaa tehokkaasti, joskin vaikeimmissa kohteissa kustannukset ovat nousseet korkeiksi.

Jätevalvonnan tehostuminen

Jätevalvonta vakiintui 2000-luvulla osaksi ympäristökeskuksen toimintaa. Se keräsi erityiseen VAHTI-järjestelmään eli valvonta- ja kuormitusjärjestelmään vuosittain tiedot jätteiden syntymisestä, käsittelystä, varastoinnista ja hyödyntämisestä niistä laitoksista, jotka olivat saaneet ympäristöluvan tai ympäristökeskuksen viranomaispäätöksen. VAHTI-järjestelmässä olivat mukana myös yhdyskuntien, teollisuuden, turvetuotantoalueiden, kalankasvatuslaitosten, turkistarhojen ja eläinsuojien aiheuttama jätevesikuormitus.

Myös vuonna 2004 voimaan tullut valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten ulkopuolella johti uudenlaiseen kehitysvaiheeseen vesihuollon kehittämisessä. Viemäriverkostojen ulkopuolella olleiden kiinteistöjen tuli saada jätevesienkäsittely asianmukaiseen kuntoon vuoteen 2014 mennessä.

Lähteet ja kirjallisuus

  • Haastattelutiedot
  • Kymmenen virran maa
  • SAMASE-projekti. PPYA
  • Www.ymparisto.fi > Pohjois-Pohjanmaa > Vesihuolto > Vesihuoltolaitostilastot
  • Ympäristön seuranta Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksessa 2006. PPYA
  • Ympäristön tila ja suojelu Suomessa 2003
Julkaistu 23.10.2019 klo 12.51, päivitetty 23.10.2019 klo 12.51
Aihealue: