Ympäristönsuojelu

Yksi keskeisistä ympäristövaikutusten hoitoon liittyvistä asioista on ollut jätehuolto. Jo vanhaksi katsottavat totuus on, että paras jäte on syntymätön jäte, mutta pohjoispohjalaisissa yhdyskunnissa kuten kaikkialla Suomessa jätemäärät olivat 1900-luvulla jatkuvassa kasvussa.

Jätteistä merkittävä ympäristöhaitta

Huonosti hoidetusta jätehuollosta kasvoi merkittävä ympäristöhaitta ja suoranainen riski ihmisen terveydelle. Muun muassa jätteissä elävät taudinaiheuttajat sekä jätteen haitalliset tai myrkylliset ainekset saattoivat muodostua vaaratekijöiksi ihmisille, pohjavesille, ilmaan ja maaperälle. Varsinkin kaatopaikkojen ympäristövaikutukset olivat merkittäviä riskitekijöitä, joihin terveydenhoitolain ja kunnallisten tarkastajien toimesta ympäristönkäyttöä ohjaava järjestelmä alkoi tehokkaasti vaikuttaa.

Jätehuoltoon kiinnitettiin Suomessa enenevässä määrin huomiota 1960-luvulta lähtien, jolloin viemärijärjestelmän kehittäminen ja suunnittelu tulivat keskeisesti mukaan myös Oulun maanviljelysinsinööripiirin ja erityisesti 1970-luvulla vesipiirin tehtäviin. Taajamien jätevesihuolto kohenikin Pohjois-Pohjanmaalla merkittävästi ja jätevesien puhdistaminen oli 1980-luvulla vakiintunut toimiala kunnissa. Jätehuollon seurantajärjestelmä ja valvonta olivat myös toimivia.

Jo 1980-luvun alussa Pohjois-Pohjanmaan haja-asutusalueiden vesihuoltosuunnitelmissa korostettiin vähimmäisvaatimuksena niin sanotun harmaan veden eli muun kuin käymäläjätteen johtamista 2- tai 3-osaiseen saostuskaivoon ja imetyskenttään. WC:lle suositeltiin tuolloin umpinaista kaivoa.

Ympäristövahinkojen haittavaikutusten ehkäiseminen

Keskeinen ympäristönsuojelun kehittämiskohde on ollut myös ympäristövahinkojen haittavaikutusten vähentäminen. Ympäristövahinkoihin luetaan yleensä kuuluviksi öljy- ja kemikaalivahingot, tulvavahingot, penkereiden ja maaperän sortumiset sekä myrskyvahingot.

Vuonna 1988 valtioneuvosto antoi eduskunnalle selonteon, jossa katsottiin saastuneiden maa-alueiden inventointi tarpeelliseksi sekä niiden suunnitelmallinen kunnostaminen. Saastuneeksi maa-alueeksi määriteltiin alue, jonka haitallisen aineen tai tekijän pitoisuus ylitti huomattavasti kyseessä olleen alueen luontaisen pitoisuuden ja aineen kokonaismäärä maaperässä oli merkittävä. Saastunut maa-alue aiheutti myös välitöntä tai välillistä vaaraa luonnolle, ympäristölle ja terveydelle.

Siikajoki tulvii keväällä 1951.
Siikajoki tulvii keväällä 1951.
Julkaistu 23.10.2019 klo 12.46, päivitetty 23.10.2019 klo 12.46
Aihealue: