Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunnitelma

Vuonna 2009 valmistui myös ensimmäinen vesipolitiikan puitedirektiivin mukainen Oulujoen–Iijoen vesienhoitosuunnitelma, jonka aikajänne ulottui vuoteen 2015 saakka. Valtioneuvosto hyväksyi suunnitelman joulukuussa 2009.

Laaja esitys

Laajaan esitykseen oli koottu vesienhoitoon liittyneet eri ohjelmat ja suunnitelmat aluetasolta kansainvälisiin puitteisiin saakka, alueen vesien kuvaukset, vesien heikentävään tilaan vaikuttavat toiminnot, vesien seuranta ja tila, vesien tilatavoitteet, toimenpideohjelmat tavoitteiden saavuttamiseksi, tietolähteet, kansalaisten kuulemismenettelyt sekä ympäristöselostukset. Pintavesien seurantaohjelmaan kuului nyt 141 seurantapaikkaa, joista yhdeksän oli rannikkovesissä.

Puolet seurannassa luokitellusta jokipituudesta oli 2000-luvun lopulla alle hyvän ekologisen tilan. Suurin osa niistä sijaitsi Pohjois-Pohjanmaan eteläosassa. Sen sijaan järvipinta-alasta oli 94 prosenttia vähintään hyvässä ekologisessa tilassa. Luonnontilaisimmat järvet sijaitsivat edelleen Koillismaalla. Perämerellä oli ainoastaan rannikon läheinen kapea vyöhyke tyydyttävässä tilassa, mutta muuten merialue oli vähintään hyvässä tilassa. Varsinkin Perämeren kehitys oli ollut kahden vuosikymmenen aikana myönteinen.

Vesienhoitosuunnitelma oli kattava ”peruskirja” Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun vesistöjen tilan kehitykselle seuraaville kuudelle vuodelle, mutta ensimmäisenä puitedirektiivin mukaisena perussuunnitelmana se loi perustan myös tuleville suunnitelmille. Vesien laadun seurantajärjestelmät, tutkimus- ja selvitystyö, valvonta ja suojelu olivat edenneet neljän vuosikymmenen aikana huomattavan suurella harppauksella eteenpäin. Käytännössä lähes tyhjästä oli luotu erittäin kattavat toiminnot.

Resurssien niukkuus

Ongelmaksi oli nousemassa 2000-luvun lopulla kuitenkin valtion ja kuntien heikkenevä talous. Vesienhoitoon ei ollut tuolloin luvassa sellaisia resursseja, joilla olisi voitu panostaa vesien tilaa parantaviin hankkeisiin esimerkiksi luonnonsuojelussa olleiden Natura- tai Metso-tyyppisten rahoitusohjelmien tapaan.

Lisäksi ympäristöviranomaiset kaipasivat muun muassa vesilain ojitusta koskeneisiin säädöksiin erityistä ”vesiensuojelutoimitusta” suunnitelmien, lupaehtojen ja mahdollisten haitankärsijöiden asianmukaisten korvausten vahvistamiseksi.

Lähteet ja kirjallisuus

  • Oulujoen–Iijoen vesienhoitosuunnitelma vuoteen 2015
Julkaistu 22.10.2019 klo 14.59, päivitetty 22.10.2019 klo 14.59
Aihealue: